… elefantti demokratian lasikaapissa…

Yhdysvaltain senaatin republikaanenemmistö vapautti presidentti Trumpin virkarikossyytteistä 5.2.2020. Se teki näin siitä huolimatta, että todisteet presidenttiä vastaan olivat vastaansanomattomat.
Senaatin republikaanit estivät samalla Trumpin ex-turvallisuusneuvonantaja John Boltonin todistuksen, joka olisi ollut presidentin kannalta tuhoisa.
Sanalla sanoen Yhdysvaltain senaatti pyyhki pöytää länsimaisille demokratioille tunnusomaiseksi väitetyllä vallan kolmijako-opilla.
Oikeutta yksinkertaisesti estettiin toteutumasta.

Donald Trump kiitti ja on sen jälkeen toiminut – jos mahdollista – vielä selkeämmin diktaattorin elkein.
Hän ei epäröi kommentoida vireillä olevia oikeusjuttuja eikä häpeile kertoa tuomareille, miten hänen oma ex-neuvonantajansa, ”likaiseksi huijariksi” nimitetty  rikoksista narahtanut Roger Stone tulisi tuomita. Kaveria ei jätetä… .
Jopa presidentin oman oikeusministerin, William Barr’in mitta alkoi täyttyä.


Kun Stone kuitenkin tuomittiin, kiirehtii presidentti heti toteamaan, että ”Robertin” armahtaminen on todennäköistä, koska häntä on kohdeltu ”epäreilusti”.

Väistämätön kysymys on: Jättikö Stone oikeudessa kertomatta jotakin Trumpin kannalta raskauttavaa?
Trumpin lupaus armahtamisesta heti tuomion jälkeen saattoi motivoida tuomittua pitämään suunsa kiinni.

Marraskuun 2020 presidentinvaaleihin liittyen epäilyjä Venäjän sekaantumisesta vaaleihin on esitetty. Edellisissä vaaleissa 2016 Venäjän sekaantuminen vaaleihin Trumpin valinnan varmistamiseksi todettiin sekä CIA:n että FBI:n raporteissa.
Nyt Trump on vihjannut Venäjän olevan jälleen valmis puuttumaan vaaleihin – demokraattiehdokas Bernie Sandersin puolesta!

Bernie Sandersin Washington Post’issa julkaistu vastaus on ytimekäs:
Sanders -vihjailujen jälkeen Trump (2016 vaaleissa sekaantumisesta hyötynyt osapuoli) julistaa yhdessä Putinin (2016 vaaleissa tekijäksi osoitettu osapuoli) kanssa, ettei mitään ”vaikuttamisyrityksiä” ole – ilmeisesti tarkoittaen, ettei niitä ole ainakaan Trumpin puolesta.
Kaksi pukkia yhteisen kolhoosinsa kaalimaalla.

Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna meno USA’ssa näyttää absurdilta. On pakko olla sitä mieltä, että jenkeillä tällä hetkellä EI OLE sellaista johtajaa, jonka he ansaitsevat.

Kategoriat: Media, Ulkomaat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Li laittoi Jussille jauhot suuhun

Ylen A-talk, 6.2.2020, keskustelemassa opetusministeri Li Andersson, valtiovarainministeri Katri Kulmuni, sekä Jussi Halla-aho ja Petteri Orpo oppositiosta.
Orpolle näytti jatkuvasti tuottavan vaikeuksia peitellä hieman holhoavaa suhtautumistaan itseään nuorempiin naisministereihin, ja rivien välinen intonaatio- ja elekieli on aavistuksen setämäistä.
Halla-aho tuntui ajattelevan, että tästähän mennään ihan perussuorituksella puhelemalla mitä sylki suuhun tuo. Ja kyllähän se toikin: ”…vihervasemmisto edistää sellaista politiikkaa että maaseutu muuttuu asuinkelvottomaksi…”

Tähän Andersson toteaa yks’kantaan, että ”tuo on suoraan sanottuna paskapuhetta, onko mainita yhtään esimerkkiä sellaisesta…? Ja eihän Jussilla tietenkään ole. Halla-aho on mediaesiintymisessään omaksunut rauhallisen jargonin vaikka sisällä kiehuisikin. Lin suorapuheisuudesta hämmentyneenä hän hetken kuluttua toteaa, että ”…Suomessa vain alle 10% energiasta tuotetaan fossiilisilla…”.  Oikea luku on 40%, minkä media seuraavana päivänä korjaa. Halla-ahon virhe on siis kooltaan 400%.

Suomalaiset ovat somessa saaneet muutaman vuoden aikana tottua persuretoriikassa ilmaisuihin, joihin verrattuna sana ”paskapuhetta” ei yllä edes marginaaliin. Oikeustuomiota on ropissut ja syyteharkinnassa on ruuhkaa. Lin ilmaisu aiheutti persujen taholta tyypillisen uhriutumismyrskyn, joka osoitti oikeaksi sen kokemusperäisen tiedon, että kun vihapuhujille tarjotaan heidän omaa lääkettään – huomattavasti laimennettunakin – niin se laittaa kuvaannollisesti ilmaistuna ’koulukiusaajan alahuulen väpättämään’.

Perussuomalainen strategiahan on aina ajanut kaksilla rattailla: Omassa lisäkannatusta hakevassa someretoriikassa halventavat ilmaisut, henkilöön menevä solvaus, maalittaminen, valehtelu, ulosteet ja eritteet tulevat PS-tuuteista tasaisena pötkönä, kun taas pj Halla-aho on julkisessa TV-esiintymisessään yrittänyt ylläpitää kuvaa asiallisesti ja sivistyneesti keskustelevasta tohtorismiehestä – vaikka sitten somessa on häneltäkin kuultu töräytyksiä.

Joulukussa media riemastui, kun pääministeri Marin kysyi Kokoomukselta eduskunnassa, että ”eikö teitä hävetä”? Nyt puhuu suoraan ministeri Andersson. Aavistelen, että yhden puolueen verbaaliin mellastamiseen on Suomessa kyllästytty siinä määrin, että moni ajattelee mielessään: 

’Hyvä että edes joku antaa takaisin samalla mitalla’.

Kategoriat: Kotimaa, Media | Jätä kommentti

Puhun niin totta kun osaan… .


Ylen toimittaja Marja Sannikka oli valinnut uuden ohjelmasarjansa aloitusosan teemaksi – ei enempää eikä vähempää – kuin totuuden.
Ohjelmasarja sai runsaasti kanavan sisäistä ennakkopuffausta ja herätti odotuksia haastavan aiheensa takia.
Suurin osa odotuksista tuli lunastetuksi.

Siis:
Miksi poliitikot valehtelevat?
Miksi ihmiset uskovat valheita?
Miksi ihmiset valehtelun huomaamisesta huolimatta äänestävät valehtelevia poliitikkoja?

Noihin keskeisiin kysymyksiin oli vastaamassa ex-työministeri Jari Lindström, puheviestinnän professori Pekka Isotalus ja psykologian professori Tapani Riekki.

Professori Isotalus listasi faktoja:
* Politiikassa on valehdeltu aina, aiemmin sitä vaan kutsuttiin propagandaksi.
* Äänestäjä kannattaa valehtelevaa poliitikkoa, jos hän on muuten ”hyvä tyyppi”.
* Brexit valehdeltiin läpi

Professori Riekki paalutti eräitä totuuksia valheista.
* Absoluuttisia totuuksia löytyy vain esim. fysiikasta ja matematiikasta – eikä tiukimman tulkinnan mukaan edes niistä.
* Kun mennään politiikan alueelle, eli humanistisille tieteenaloille, on totuuksista puhuttava pienemmillä kirjaimilla.
* Ja filosofiassa totuusteorioita on jo pitkä lista.

Kiinnostava kysymys on tämä: Miksi uskomme valehtelevia poliitikoita?

Riekki esitti psykologiasta tutun vahvistusvinouma -teorian: Kuullessamme poliittista puhetta poimimme siitä olemassaolevia ennakkokäsityksiämme tukevia asioita ja torjumme niitä horjuttavat asiat.
Vaikka omaa kantaa tukeva poliitikon argumentointi olisikin hataraa, olemme valmiit poisselittämään sen tilapäisenä, ohimenevänä häiriönä ja toteamaan, että ns. iso kuva on kunnossa.
Jos sen sijaan kuulemme hataraa argumentointia vastakkaista poliittista kantaa edustavalta poliitikolta, tartumme hanakasti argumentoinnin heikkoihin kohtiin.

Miltähän Suomi näyttäisi, jos julkisesti saisi kertoa vain tieteellisesti todeksi todistettua puhetta?

* TV-uutiset lyhenisivät kymmenesosaan ja aiheet liittyisivät urheiluun, fysiikkaan, matematiikkaan ja luonnontieteisiin. Politiikkaa ja kulttuuria käsiteltäisiin vain aiheisiin liittyvien tieteellisten tutkimustulosten yhteydessä.
* Eduskunnassa kaikki puheenvuorot, lakialoitteet ja välikysymykset jne. tulisi tarkastaa ennakkoon yhdessä sovitun faktantarkastuksen periaatteiden mukaan.
* Jouduttaisiinko sunnuntaiset jumalanpalvelukset lopettamaan?

Voisi tulla melko hiljaista.
Mitä vain tutkittua totuutta sallivassa yhteiskunnassa saisi puhua tai kirjoittaa?

Ohjelman voit katsoa tästä.

Kategoriat: Media, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Björn Wahlroos siteeraa itseään

Kun Björn Wahlroos antaa Suomessa TV-haastattelun, on maamme markkinaliberaali fundamenttiloosi rähmällään, riippumatta siitä mitä hän suustaan päästää.
Ykkösaamussa 25.1 Nallea haastatteli toimittaja Seija Vaaherkumpu.
Haastattelussa käsiteltiin ajankohtaista työmarkkinatilannetta lakonuhkineen, ilmastonmuutosta ja kapitalismin (väitettyä) kriisiä.
Referoin tässä pelkästään viimemainittua.

Useat merkittävät kansainvälisesti tunnustetut talouden asiantuntijat – talousnobelisti Joseph Stiglitz etunenässä – ovat arvioineet, että markkinatalous ei enää kykene suoriutumaan tehtävästään ja että se tarvitsisi resetointia.
Paitsi että globaali varallisuus keskittyy kiihtyvään tahtiin, USA:n korruptoituneessa taloudessa talouseliitti kykenee Stiglitzin mukaan yksittäisiä poliitikkoja tai puolueita rahoittamalla teettämään itselleen sopivia lakeja.

Tästä väitteestä BW kiihtyy silminnähden. Hänen mukaansa ”jokainen joka tuntee USA:n poliittista järjestelmää tietää, että se on täydellistä roskapuhetta”.
Tuo on jopa Wahlroosilta uskomaton väite. Silkkihansikkain haastateltavaansa suhtautuva toimittajakin  rohkenee tarkentaa olevan yleisesti tiedossa, että tullakseen valituksi senaattiin tai valkoiseen taloon, on Yhdysvalloissa ehdokkaalla oltava miljoonia ja sen lisäksi varakkaita yritystukijoita.
Tämän – kuten muutkin väitteet – BW kumoaa ylimielisesti ilman perusteluja pelkällä henkilökohtaisella mielipiteellään: Ei pidä paikkaansa!
Jenkkitalouden korruption kieltämisessä BW sekoaa lopulta etsimään argumenttia näyttelijä Meryl Streepin Laundromat -elokuvan loppurepliikistä!

Vuolaassa puhetulvassa johdonmukaisuuden rippeetkin katoavat BW:n selittäessä, että ”siinä missä joku Bill Gates ja Jeff Bezos ovat ansainneet miljardeja, siinä kiinalainen talonpoika on ansainnut tuhansia miljardeja”– ja siis vertailee toisiinsa yksittäisen länsimaisen miljardöörin ja noin 300 miljoonan kiinalaisen talonpojan yhteenlaskettuja tuloja ja toteaa perään, että Stigliz ”puhuu puppua”.
Brittilehti Guardian arvelee, että vuonna 2030 1% maapallon väestöstä hallitsee 2/3 kaikesta varallisuudesta.

Björn Wahlroos on eittämättä mielenkiintoinen figuuri Suomen talouselämässä. Hänen vaurautensa alkoi 1990 -luvun pankkikriisistä, missä hän mittavissa uudelleenjärjestelyissä pääsi hoitelemaan horjuvien pankkiryhmien omaisuuksien uudelleenjärjestelyjä.
Ja – kuinka ollakaan – pian hän eteni Postipankin (->Sampo -> Leonia -> Danske Bank), SYP:n ja Kansallis-Osake-Pankin (-> Merita -> Nordea) parissa puuhattuaan Suomen nykyiseen harvalukuiseen miljardöörisarjaan.
BW on ollut myös maamme suurimpia veronmaksajia.

Ohjelman voit katsoa Areenasta.

Kategoriat: Kotimaa, Talous | Jätä kommentti

”Dont fuck with me. I will really kill you”

Otsikon sanat (”älkää vittuilko minulle, muuten tapan teidät”) lausui Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte omiensa edessä maan vankienhoitolaitoksen vuosijuhlassa.

A-studion lähetyksessä ”Riippumaton journalismi uhattuna” Yle on hienosti ydintehtävänsä äärellä.
Ohjelma piirtää tarkan kuvan siitä järjestelmällisestä journalismin häpäisemisestä, jota autoritääristen  valtioiden päämiesten johtamissa valtioissa tapahtuu päivittäin. Filippiinit, Turkki, Unkari, Venäjä, USA.
Ongelman syvyyttä kuvaa hyvin se, että kaikkien em. valtioiden johtajat on valittu vaaleilla! Tämä on ollut mahdollista kaappaamalla ensin media haltuun joko väkivalloin, demokratiaa manipuloimalla, rahalla tai uhkaamalla.

Amerikkalais-filippiiniläisen toimittajan Maria Ressan haastattelu sisältää selkeän analyysin totuuden häpäisemiseen tähtäävästä journalismin manipuloinnista.
Em. valtioissa yleisesti käytetty resepti on tämä: ”Ensin valhetta toistetaan kaapatun median kautta loputtomasti, sitten tulee siitä totuus ja sen jälkeen se muuttuu lainsäädännöksi…”

Suomen tilanne on toistaiseksi hyvä, vaikka meilläkin oikeistopopulismin oikea laita kiljuu naamat punaisena valhemediasta – millä se tarkoittaa journalismin eettisiä periaatteita kunnioitavaa tiedonvälitystä!
Oppi-isänä tässä on mm. USA:n presidentti, joka on ottanut tavakseen lehdistötilaisuuksissaan avoimesti hyökätä perinteistä journalismia kunnioittavien uutistoimistojen työntekijöitä vastaan.

Muutaman viime vuoden kehitys on todistanut ainakin yhden asian: Sosiaalinen media tarvitsee samanlaisen päätoimittajavastuun kuin perinteinen media.
Ellei näin tehdä, käy kuten Maria Ressa ohjelmassa kertoo:
”Elleivät ihmiset tiedä tosiasioita, ei heillä ole luottamusta. Ellei ole luottamusta, ei ole edellytyksiä demokratiaan.”

Juuri tämä on demokratian horjuttamiseen tähtäävän oikeistopopulismin strategia.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

https://areena.yle.fi/1-4584886?autoplay=true

Kategoriat: Kotimaa, Media, Ulkomaat | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Vasemmistolaisuutta vaikka väkisin.

Tapa millä Iltalehden Mika Koskinen 30.8 jyvittää Kaikkosen ja Kulmunin ”vasemmistolaisuuden” vivahteita on sekä paljastavaa että hieman huvittavaa.

Vielä puoli vuosisataa sitten ”vasemmistolaisuuteen” vaadittiin tuotantovälineiden valtiollistamisen vaatimista. 

Nyt oikeistomedialle riittää ”vasemmistolainen” -leiman lätkäisyyn esim. se, että kannattaa vanhustenhoidon laadun nostamista tuloverotusta kiristämällä, omaa kielteisen kannan eutanasiaan tai hyväksyy määritelmän ”kolmas sukupuoli”.

Vaikka ideologisen arvottamisen skaala siis on alle sadassa vuodessa kutistunut mikroskooppisen pieneksi, niin intohimo mielipiteiden ideologiseen jyvittämiseen ei oikeistossa ole vähentynyt tippaakaan. Erot saadaan siirtämällä arvoasteikon mittaroinnin desimaalipilkkua – samaan tapaan kuin pikajuoksussa, missä erojen saamiseksi käytetään jo sadas- ja tuhannesosia… .

Tämä ilmiö jos mikä paljastaa, miten irvokas oli taannoinen Kokoomuksen slogani ”vastakkainasettelu aika on ohi”.

Kategoriat: Kotimaa, Media | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Let’s just lie!

HBO:n valikoimissa esitetään jenkkisarjaa ”The Loudest Voice”.
Sarja kuvaa amerikkalaisen FoxNews -uutiskanavan syntyhistoriaa. Kanavahan on tunnettu valheen rajoille saakka venytetystä journalismistaan, joka on mullistanut amerikkalaista tv-kulttuuria.
Donald Trumpin presidenttiyden edellytykset luotiin pitkälle Fox’in toimesta.

Mediaguru Robert Murdochin omistaman kanavan pari vuotta sitten edesmennyttä päätoimittaja Robert Ailes’ia sarjassa näyttelee Russel Crowe.

Jos haluaa ymmärtää nykyisen ”totuudenjälkeisen” ajan uutisilmiöitä sateliittikanavilla, printissä, tv’ssä tai somessa, kannattaa perehtyminen aloittaa tästä sarjasta. Se kertoo raadollisen rehellisesti, mitä tapahtuu kun uutismedia hylkää perinteisen journalismin ja ryhtyy puhtaaksi mielipideorganisaatioksi.

Viihdemaailmassa – sekä kirjallisuudessa että elokuvissa – on jo kauan rakenneltu tarinoita, joissa riittävän suuren ihmisjoukon mielipiteitä hallitseva globaali media kykenee hallitsemaan pörssiä ja sekä valtioiden että sotilaallisten puolustusliittojen päätöksentekoa.

Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi on todiste siitä, että kyseessä ei enää ole pelkkä fiktio. Toistaiseksi Eurooppa, Pohjoismaista nyt puhumattakaan ovat koulutusta ja tiedettä arvostavan historiansa ansiosta hieman paremmin suojattuja.

Tosin Britanniassa pääministeriksi valittiin juuri äsken Boris Johnson, mies joka valehteli Brexit -kampanjassaan Britannian maksamista korvauksista EU:lle, jäi valheistaan kiinni, mutta säästyi syytteiltä.
Roger Ailes’in sanoin: ”We don’t follow the news, we make the news!”

Kategoriat: Media, Ulkomaat | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Kenen leipää syöt, sen …


Antti Rinteen
hallitusohjelman julkistamisen 6.6.2019 jälkeinen uutisointi on tarjonnut harvinaisen otollisen maaperän maamme mediatalojen poliittisten agendojen tutkimiseen.   

Poikkeavan tästä hallituksesta tekee se, että poliittisesta lähihistoriastamme ei löydy hallituskokoonpanoa, johon olisivat kuuluneet molemmat vasemmistopuolueet ja vihreät mutta ei Kokoomusta.

Kokoomuksella on perinteisesti ollut yrittäjä- ja omistajapiireissä erityisasema.
Oy-muotoisina toimijoina mediataloilla on sisäsyntyinen pyrkimys tukea yrittämisen  edellytyksiä edistävää politiikkaa. Kun sen lisäksi pääosa liikevaihdosta tulee ilmoitustulojen muodossa toisilta yrityksiltä, on yhteisiä intressejä niin paljon, ettei ”oman” puolueen puuttuminen hallituksesta voi olla vaikuttamatta uutisaiheiden valikoitumiseen, näkökulmiin, painotuksiin ja klikkijournalismin ytimeen: Otsikointiin.

Alle on linkitetty joitakin mediataloja suurimpine omistajineen. Jos ken haluaa itse harrastaa pienimuotoista mediakriittistä tutkimusta, voi valita haluamansa median ja suorittaa verkkohaun vaikkapa sanoilla : Rinne, hallitusohjelma, Orpo.
Ylivoimainen enemmistö tuloksista myötäilee ja siteeraa Orpon kantoja.

Alma Media OYj (mm. Uusi Suomi, Iltalehti, Kauppalehti)
https://www.almamedia.fi/sijoittajat/osakkeet-ja-osakkeenomistajat/osakkeenomistajat

Sanoma OYj (mm. Hesari, Iltasanomat, Talousuutiset)
https://sanoma.com/fi/sijoittajat/osake/suurimmat-osakkeenomistajat/

Ilkka-Yhtymä
https://www.ilkka-yhtyma.fi/Web/Yhtyma/corporate.nsf/pages/2B545C2275E8D630C225758200444C36?opendocument

Keskisuomalainen Oyj
https://www.keskisuomalainen.com/fi/sijoittajalle/suurimmat-osakkeenomistajat/

Verkkouutiset -verkkolehden omistaa Kansallinen Kokoomus.

Kategoriat: Media, Yleinen | Jätä kommentti

Goebbelsin oppeja ammentamassa


”Propaganda pitää suunnata massoille ja sen tulee olla ­sävyltään kansanomaista ja vastata älylliseltä tasoltaan vastaanotta­jista yksinkertaisimpia”

Yo.  ohje löytyy Adolf Hitlerin teoksesta ”Taisteluni”. Perussuomalaisen puolueen EU-vaalikampanja sisältää videoita, joissa tuota ohjetta noudatetaan pilkuntarkasti.
Juuri nyt puolueen agitaattorit koettavat tunkea kaikkiin mahdollisiin fb-keskusteluryhmiin linkkiä ”Dystopia” -nimiseen vaalivideoon, joka löytyy tuolla nimellä Youtubesta.

Hyvällä ammattitaidolla lyhytelokuvan muotoon laadittu video sisältää mm. seuraavia kohtauksia:
Aseistetut liittovaltion poliisit rynnäköivät saunaansa lämmittävän suomalaisen heteromiehen, joka polttaa kiukaassaan puuta. Mies raudoitetaan ja viedään pois. Muita painajaisia ovat mm. herääminen Suomeen, jossa Islam on valtionuskonto, herääminen miehen viereltä koska EU on kieltänyt heterosuhteet… .

Ja sitä rataa.
Jossakin toisessa viitekehyksessä elokuva toimisi jonkinlaisena huumoripläjäyksenä, mutta tästä Perussuomalaisten kampanjasta on huumori kaukana. 

Kansalaisia pelotellaan ammattitaidolla valmistetulla, äärimmäisiä yksinkertaistuksia ja suoranaisia valheita sisältävällä propagandamateriaalilla äänestämään natsiyhteyksistään tunnettua puoluetta.

Olisiko suomalaisen sivistyneistön aika herätä näkemään, mitä silmiemme edessä tapahtuu? 

Kategoriat: EU, Kotimaa, Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Tieto on valtaa – ja rahaa!

”Tieto on valtaa”, lohkaisi brittiläinen lordi-filosofi Francis Bacon jo lähes 500 vuotta sitten, eikä toteamuksella siis ole uutisarvoa. Arvoa sen sijaan on sillä, kuka tietoa tuottaa ja hallitsee. Tietoverkkoihin ladattiin internetin syntyaikoina paljon odotuksia, joiden ajateltiin takaavan kaikille pääsyn objektiivisen tiedon lähteille. Toisin kävi. Tiedosta tuli sekä kaupankäynnin että mielipidevaikuttamisen väline. Eikä ihan pienistä summista puhuta.

Google sai vuosi sitten EU:lta 4,3 mrd euron sakot markkina-aseman väärinkäytöstä.
Google sai vuonna 2012 miljoonan dollarin sakon rangaistuksena siitä, että se kiersi käyttäjien yksityisyysasetukset Applen Safari-selaimella.
Facebook sai EU:lta 110 miljoonan euron sakot annettuaan väärää tietoa ennen Whats’Up -sovelluksen ostamistaan.
Yhdysvaltojen kansallinen kauppakomissio FTC on viime vuodesta alkaen tutkinut Facebook-käyttäjien tietojen joutumista tiedonanalyysiyhtiö Cambridge Analyticalle. Tietoja muun käytettiin muassa poliittisen kampanjoinnin keskittämiseen Donald Trumpin puolesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa 2016. On puhuttu useiden miljardien sakoista.

Kun siis pelkkien sakkojen osalta puhutaan yhteensä jo noin 5 miljardista, voimme vain kuvitella millaisia liikevoittoja noilla tiedoilla on tahkottu.

Tieto on siis paitsi valtaa myös rahaa.
Sen lisäksi tiedolla ohjataan sitä mitä ihmiset ajattelevat.

Globaalien verkkoyhtiöiden valta ihmisten mielipiteiden ohjailussa sisältää riskejä taloudellisen vallankäytön lisäksi myös demokratian näkökulmasta.
Demokratioissa kun äänestyspäätökset tehdään käytettävissä olevan tiedon varassa.

USA’ssa Facebookin entinen työntekijä ehdotti äskettäin yhtiön pilkkomista. Perusteena se, että yhtiön massiivinen koko ja valta-asema antaa yhtiötä 60% omistuksellaan hallitsevalle Mark Zuckenbergille kohtuuttoman valta-aseman.

Klassisen liberalismin kannattajat hokevat mantrana, että markkinatalous hoitaa itse synnyttämänsä ongelmat. Mutta kun ongelmia sitten ilmenee, ollaan sillä suunnalla kovin hiljaa – tai sitten syytetään ongelmista sääntely-yrityksiä.
Finanssi- ja pankkisektorilla on yhtiöiden ahneuden aiheuttamien romahdusten lasku langennut veronmaksajille.
Kun puhutaan ihmisten henkilökohtaisilla tiedoilla bisnestä tekevistä yrityksistä – joilla samaan aikaan on työkalut heidän mielipiteidensä muokkaamiseen – saattavat aiheutuvat ongelmat olla sellaisia, ettei niistä enää selvitä sakoilla.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti