Vappupuheita ja puppupuheita

Vappua on perinteisesti pidetty työväen juhlana. Vappukulkueiden kuihduttua lähes 50 vuoden massiivisten rivistöjen ajoista, on jäljellä lähinnä vappupuheet.

Niiden analysointiin keskittyvät politiikan toimittajat ja lehtien pääkirjoittajat. Haistellaan tuulia, pieniä vireitä, mahdollisia avauksia. Jos niitä ei ole, ollaan pettyneitä kuin lapsi, jolta vietiin karkit. Hesarin pääkirjoittajan (HS030514) mielestä ”Vapun puheista jäi vaisu vaikutelma”. Ensi pääkirjoittaja on pettynyt siitä, etteivät Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaat esittäneet mitään otsikkokelpoista, ja toiseksi siitä, että myös SDP:n kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista ”suuret linjat jäivät puuttumaan”. Pääkirjoittaja vetäiseekin johtopäätöksen, jonka mukaan esim. työn ja pääoman ristiriitaa julistetaan enää  vain ”menneiden aikojen työväenlauluissa”.
Tylsää.

Nykyihmisen ikävänsietokyky on lyhentynyt muutamassa vuosikymmenessä oleellisesti. Uutta virikettä, impulssia ja muuta härpäkettä pitää diginatiivin saada tajuntaansa tasaisena virtana. Samaa juttua ei kauaa jakseta. Tarvitaan uutta.

Maapallon iäksi arvioidaan noin 4,5 mrd vuotta, simpanssista ihmisen kehityslinja erkani viitisen miljoonaa vuotta sitten ja nykyihmisen (homo sapiens) arvioidaan saaneen alkunsa nykyisen Saharan eteläpuolisella alueella parisensataa tuhatta vuotta sitten. Aikaa ihminen on laskenut vasta parituhatta vuotta.

Osakeyhtiön – ja siis varhaisen kapitalismin alkumuodot – ajoittuvat noin 300 vuoden päähän. Teollistuminen alkoi parisataa vuotta sitten. Osakeyhtiöiden omistajilla oli rahaa pystyttää tehtaita, mutta heitä oli liian vähän niitä käytännössä pyörittämään. Ja olisivatko viitsineetkään, raskasta ja likaistakin kun oli. Tarvittiin työläisiä. Koska orjakauppa oli maailmasta vähitellen saatu loppumaan, jouduttiin palkkaamaan työvoimaa. Teollistumisen alkuvaiheessa työläisten asema ei paljonkaan eronnut orjien asemasta. (Eikä muuten joissakin aasialaisissa tekstiilitehtaissa tai turkkilaisissa kaivoksissa eroa vieläkään).
Tästä osakeyhtiön ja sen omistajien halusta rikastua tavaroita valmistuttamalla voidaan katsoa työn ja pääoman ristiriidan alkaneen.

Talous- ja teollisuushistoriaa vähänkin tuntevalle tuossa ei ole mitään uutta. Hesarin pääkirjoitustoimittajan mielestä tätä ristiriitaa ”julistetaan kuitenkin vain joissakin menneiden aikojen työväenlauluissa”. Tämä on totta. Esim. Hesarin sivuilla, pääkirjoituksista nyt puhumattakaan, ei tätä ristiriitaa julisteta läheskään päivittäin… .

On terveellistä joskus yrittää sijoittaa inhimillistä toimintaa laajempaan aikaperspektiiviin. Tuo vajaat pari sataa vuotta kestänyt teollinen aikakausi edustaa nykyihmisen valtakaudesta yhtä promillea, yhtä tuhannesosaa. Ei kannata edes laskea, mitä se edustaisi koko maapallon iästä.
Tämän promillen aikana on kuitenkin ehditty tuottaa hirvittävä määrä enemmän tai vähemmän tarpeellisia tavaroita, kasvattaa valtavat jätevuoret, synnyttää Tyyneen valtamereen jättimäinen muovijätelautta, vaurioittaa peruuttamattomasti ilmakehää, saada alkuun napajäätiköiden sulaminen, käydä kaksi maailmanlaajuista sotaa ja kymmeniä pienempiä sotia, kehittää ja käyttää ydinaseita jne.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta ymmärtääkseen, ettei tämä meno voi jatkua kovin pitkään. Ellei ihminen itse suuntaa muuta, hoitaa luonto asian meidän puolestamme. Maailmanloppuahan siitä ei toki tule. Yksi villiintynyt eliölaji eräällä syrjäisellä planeetalla vain tuhoaa itsensä.
Työn ja pääoman ristiriita ei siis ole ainoa huolemme, ei ehkä edes vakavin.

Kategoria(t): Arkisto Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *