Antti Rinne avaa SDP:n linjakeskustelun

Antti Rinteen 1.2. julkistama päätös lähteä SDP:n pj -kisaan on sekä odotettu että tervetullut. Kisaan lähdetään ”puolueen linja” edellä, mikä on aivan oikein. Jutta Urpilaisen toiminta valtionvarainministerinä on ollut esimerkillistä maan taloushistorian yhdellä sen heikoimmista jaksoista.

Ongelma on ollut siinä, että akateemisen koulutuksen saaneena 2008 valittu tuore puheenjohtaja saattoi arvioida puolueen saavan keskiluokan toimihenkilöiden keskuudesta uutta kannatusta enemmän, kuin mitä ay -liikkeen puolella mahdollisesti menetettäisiin. Näin ei tapahtunut. Niin myötämielistä kun akateeminen väki arkipuheissaan onkin yhteiskunnan vähempiosaisia kohtaan, muuttuu kanta äänestyskopissa oman ja viiteryhmän edun valvomiseksi. Jutta ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen puolueen historiassa, joka tämän arviointivirheen teki.

Kumpi tahansa puoluetta jatkossa luotsaakin, ovat maan talouden keskeiset ongelmat tarkkaan tiedossa.Mitä tulee hyvinvointivaltion julkisten menojen hallittuun vähentämiseen, niin Aalto -yliopiston rahoituksen professori Vesa Puttonen puhui erinomaisen asiallista ja ideologisesti neutraalia tekstiä Ylen Aamu -tv:ssä  1.2. (katsottavissa Areenassa).

Osansa saivat yritykset, jotka pitävät itsestäänselvyyksinä kaikenlaisia yhteiskunnallisia tukia – opiskelijat, joille ei riitä ilmainen koulutus eikä opintoraha, vaan pitäisi saada vielä palkkaakin opiskelusta – lasten päivähoidon suhteen ei saisi edes keskustella siitä, onko oikein, että vanhempi vie lapsen päivähoitoon ja menee sen jälkeen itse kotiin, jne. Puttonen peräänkuulutti suomalaiseen yhteiskuntaan sellaista ylpeyttä, jota niin yrittäjä kuin yksityishenkilökin voi tuntea pärjätessään omillaan ilman minkäänlaista valtion tai kunnan tukea. Eikä hän sanonut tätä syyllistääkseen ketään.

Kyseessä on tietysti myös sukupolvien välinen kuilu. 1950 -luvulla syntynyt porukka muistaa vielä lapsuudestaan 6 -päiväisen työviikon ilman yleistä sairausvakuutusta, koulumatkat jalan tai suksilla maksulliseen yhteiskouluun, jossa oli maksullinen ruokailu jne, jne. On syytä muistaa, ettei ole mitään rajaa sillä, mitä ihmiset maksutta voivat haluta, jos vaan joku kyselee!
Järki pitäisi osata ottaa käteen niin, että hyvinvointiyhteiskunnan perusta voidaan säilyttää ilman ihan kaikkea nykyistä kuorrutusta.

Muutoin olen sitä mieltä, että Rinteen lohkaisu Ruotsin Suomea isänmaallisemmin ajattelevista pääomapiireistä on aivan oikea. Ennen ulkoistamista naapurimaassa mietitään tarkasti sitä, voitaisiinko toimintaa kuitenkin jatkaa omassa maassa.
Suomessa yleensä vain tuijotetaan lasittunein silmin pörssikäyriä ja osavuosikatsauksia.
Ja pannaan pystyyn yyteet.

Kategoria(t): Arkisto Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *