Posts Tagged ‘media’

Liberaalia arvovalintavaikuttamista

torstai, helmikuu 26th, 2015

Hel­sin­gin Sano­mat syn­tyi v. 1889 puh­taasti hel­sin­ki­läis­ten uutis­leh­deksi. Se pyr­kii nykyi­sestä val­ta­kun­nal­li­sesta paa­lu­pai­kas­taan huo­li­matta sin­nik­käästi edel­leen var­je­le­maan myös pai­kal­lis­leh­den ima­go­aan.
Leh­den perus­ta­ja­su­vun vii­mei­nen pää­toi­mit­taja Aatos Erkko toi­voi v. 2006 leh­den “jat­ka­van libe­raa­lilla lin­jal­laan.” Sana “libe­raali” tar­koit­taa sekä vapaa­mie­li­syyttä että mark­ki­na­li­be­ra­lis­mia.
On kiin­nos­ta­vaa, että v. 2013 leh­den verk­ko­si­vus­tolle ilmes­ty­neessä “Hel­sin­gin Sano­mien peri­aa­te­linja” -artik­ke­lissa sanaa “libe­raali” ei enää esiinny. Päi­vän­po­li­tiik­kaan ank­ku­roi­tuna leh­den poliit­ti­nen koti on perus­ta­mi­ses­taan alkaen ollut suo­men­kie­lis­ten oikeis­to­puo­luei­den sii­mek­sessä, tällä het­kellä tuota leh­väs­töä kan­nat­te­lee Kokoomus.

Tätä taus­taa vas­ten on media­tut­ki­muk­sen näkö­kul­masta opet­ta­vaista seu­rata, miten lehti juuri tällä het­kellä suh­tau­tuu Kokoo­mus­ve­toi­sen hal­li­tuk­sen Hel­sin­kiä ja pää­kau­pun­ki­seu­tua sor­si­vaan poli­tiik­kaan. Ensin Kokoo­mus torp­pasi Hel­sin­gin kau­pun­gin kan­nat­ta­man met­ro­po­li­hank­keen, joka olisi toteu­tues­saan luo­nut ryh­tiä Hel­sin­gin ja koko PK -seu­dun infra­struk­tuu­rin kehit­tä­mi­seen kal­lista asu­mista, asuk­kai­den liik­ku­mista sekä yri­tys­ten työ­voi­man saan­tia hel­pot­ta­vaan suun­taan. Heti perään Kokoo­mus antoi armo­nis­kun Pisa­ra­ra­dalle, jota sitä­kin pidet­tiin kau­pun­gin sump­puun­tu­van rai­de­lii­ken­teen vält­tä­mät­tö­mänä sol­mu­na­vaa­jana, joka olisi hel­pot­ta­nut myös val­ta­kun­nal­lista raideliikennettä.

To 26.2 lehti kir­joit­taa otsi­kolla “Pisara romutti luot­ta­muk­sen”, miten val­tio petti lupauk­sensa. Siis val­tio, ei Kokoo­mus. Kaikki artik­ke­lin puo­luetta arvos­te­le­vat lausun­not ovat vir­ka­mies­ten suu­hun lai­tet­tuja lai­nauk­sia. Koko aukea­man jutussa Kokoo­muk­sen vas­tuuta häi­vyt­tä­vää esil­le­pa­noa tehos­te­taan eril­li­sellä artik­ke­lilla, otsi­kolla “Rinne ja Stubb kina­si­vat Pisa­rasta vii­mei­seen asti”. Anne­taan ymmär­tää, että kyse oli­kin kah­den puheen­joh­ta­jan hen­ki­lö­koh­tai­sesta kiistasta.

Leh­den linja on läpi­nä­ky­vän puo­lu­eel­li­nen. Omaa poliit­tista vii­te­ryh­mää ei  toi­mit­ta­jien omissa osuuk­sissa arvos­tella, ei sit­ten mil­lään.
Voimme vain kuvi­tella, mil­lai­sia otsi­koita, pää­kir­joi­tuk­sia ja omien toi­mit­ta­jien kolum­neja sivuilta löy­tyisi siinä tapauk­sessa, että hank­kei­den torp­paaja löy­tyi­si­kin poliit­ti­sesta vasem­mis­tosta tai - ehkä vielä pahem­paa - agraaripuolueestamme

Myös äänestäjät puoluekuri -logiikan piiriin?

sunnuntai, tammikuu 22nd, 2012

Kir­joi­tan tätä vaa­li­päi­vän aamuna 22.1.2012. Noin 12 tun­nin kulut­tua tie­dämme, miten vaa­lissa kävi. Näitä vaa­leja voi­daan tar­kas­tella ensim­mäi­sinä todel­li­sina  gal­lup -vaa­leina, koska vaa­li­kam­pan­join­tia on kehys­tä­nyt vii­koit­tais­ten, lop­pusuo­ralla jopa päi­vit­täis­ten gal­lup -kyse­ly­jen esit­tely mediassa. Ehdok­kaat itse ovat kri­ti­soi­neet mediaa siitä, että se gal­lu­peja jul­kais­tes­saan tulee ohjan­neeksi äänes­tä­jien mielipiteitä.

Ylen Aamu -tv oli per­jan­taina 20.1 pyy­tä­nyt vie­raak­seen kol­men suu­rim­man gal­lup­peja teet­tä­neen median edus­ta­jat. Kes­kus­te­le­massa oli­vat uutis­pääl­li­köt Eero Hyvö­nen Nelo­sen uuti­sista, Heikki Piu­hola MTV3 -uuti­sista ja Jouni Kemp­pai­nen Yle -uuti­sista. Kaikki kolme uutis­pääl­lik­köä myön­si­vät, että “gal­lu­pit saat­ta­vat vai­kut­taa ihmis­ten äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­seen”. He eivät kui­ten­kaan pitä­neet asian­ti­laa pahana, vaan esim. pää­toi­mit­taja Hyvö­nen oli sitä mieltä, että pää­tök­sen teke­mi­nen gal­lup­pien perus­teella “on yhtä hyvä tapa, kuin jokin muukin.”

 Mie­les­täni kaikki kolme pää­toi­mit­ta­jaa lähes­ty­vät asiaa puh­taasti kiin­nos­ta­via uuti­sai­heita janoa­van median näkö­kul­masta, eivätkä suin­kaan ole äänes­tä­jää pal­ve­le­massa. Kaikki suur­ten väki­jouk­ko­jen tun­teita kuo­hut­ta­vat tapah­tu­mat ovat medialle elin­tär­keitä, joten niistä yri­te­tään ottaa irti kaikki mah­dol­li­nen sekä etu- että jäl­ki­kä­teen. Nämä­kin vaa­lit ovat medialle Lin­nan juh­lien kal­tai­nen myynti- ja kat­so­ja­lu­ku­jen kohen­ta­mis­hap­pe­ning, eikä mikään kan­sa­lais­de­mo­kra­tian missio.

Äänes­tys­pää­tök­sen teke­mi­nen gal­lu­pin perus­teella ei todel­la­kaan ole “yhtä hyvä tapa, kuin jokin muu­kin”. Tämän­suun­tai­nen väite pitää sisäl­lään aja­tuk­sen siitä, että äänes­tys­pää­tös voi yhtä hyvin perus­tua tois­ten mie­li­pi­tei­siin kuin äänes­tä­jän omaan. Aja­tus on melko eri­koi­nen, ja siinä on hie­man samaa kuin edus­kun­nan puo­lue­ku­rissa: Yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan (= äänes­tä­jän) ei tar­vitse poh­tia itse äänes­tä­mi­sensä perus­teita, riit­tää kuin äänes­tää enem­mis­tön (= puo­lue­ryhmä; gal­lu­pit) mukaan. Puo­lue­ku­rin peri­aa­tetta sovel­le­taan siis mut­kan kautta äänestäjiin!

Median edus­ta­jat vähät­te­le­vät tie­toi­sesti sen kan­sa­lais­jou­kon suu­ruutta, joka äänes­tää  gal­lup­joh­ta­jia. Tämä on sosi­aa­li­sen hyväk­syn­nän kan­nalta helppo rat­kaisu, mikä riit­tää hyvin sil­loin, kun omaa perus­tel­tua mie­li­pi­dettä syystä tai toi­sesta “ei ole käytettävissä”.

Jos media tosis­saan haluaisi edis­tää demo­kra­tiaa ja aut­taa äänes­tä­jiä pää­tök­sen­teossa, tulisi gal­lup­peja tehdä toi­sen­lai­silla kysy­myk­se­na­set­te­luilla. Voisi olla kiin­nos­ta­vaa kuulla esim. sel­lais­ten gal­lup­pien tulok­sia, joissa jokai­sen ehdok­kaan kes­kei­siä kam­pan­ja­tee­moja pei­lat­tai­siin kan­sa­lais­ten mie­li­pi­dettä vas­ten. Tämän­suun­tai­nen kään­tei­seen “vaa­li­kone” -ajat­te­luun perus­tuva gal­luppi pal­jas­taisi myös armotta sen, onko ehdok­kaalla yli­pää­tään mitään agen­daa vai perus­tuuko kam­panja puh­tai­siin mie­li­ku­viin, sut­kauk­siin tai kehäpäätelmiin.

 Paras rat­kaisu olisi tie­ten­kin se, ettei gal­lu­peja teh­täisi lain­kaan aina­kaan kuu­kau­teen ennen vaa­li­päi­vää, eikä mis­sään tapauk­sessa enää ennak­ko­ää­nes­tyk­sen alet­tua. Tämän­suun­tai­nen ehdo­tus tie­ten­kin aiheut­taisi sen, että medioi­den “sanan­va­pau­den airuet” köm­pi­si­vät kam­miois­taan ker­to­maan meille, miten tör­keästä sanan­va­pau­den louk­kauk­sesta gal­lup­kiel­lossa olisi kyse... .

Journalistit Idols -raatina

keskiviikko, lokakuu 15th, 2008

Kuka Suo­messa nyky­ään arvioi media­väen työn jäl­keä, moraa­lia ja vai­kut­ti­mia? Ei aina­kaan kol­leega, joka ei tun­ne­tusti kave­rin sil­mää noki. Vaikka meillä Suo­messa on ylei­sesti ottaen toi­min­ta­mo­raa­lil­taan terve leh­distö, niin siitä huo­li­matta sil­mään pis­tää tämä:

Osa toi­mit­ta­jista ottaa itsel­leen kenen­kään pyy­tä­mättä erään­lai­sen ihmi­sar­vioin­nin yli­tuo­ma­rin roolin.

Eri­tyi­sen usein näin käy urhei­lun ja poli­tii­kan toi­mit­ta­jien kanssa. Jokai­nen urhei­lusi­vuja lukeva näkee, miten erin­omai­sen vii­saita urhei­lu­toi­mit­ta­jat ovat sil­loin, kun esim. maa­jouk­kuei­den val­men­ta­jia tai pelaa­jia vali­taan. He anta­vat ihan ilmai­seksi hip­pusia omasta yli­ver­tai­sesta vii­sau­des­taan luki­joi­den ja päät­tä­jien käyt­töön ja ker­to­vat keitä eri pai­koille tulisi valita. Ja he tie­tä­vät aina ensim­mäi­senä, ketkä lii­ga­val­men­ta­jat juuri nyt ovat lii­pai­si­mella huo­nosti men­nei­den pelien takia. Eivätkä he ujos­tele infor­moida lopa­ri­lis­tas­taan suo­raan asian­omaista val­men­ta­jaa. Toi­min­ta­malli on tämä: Ensin kir­joi­te­taan juttu leh­teen, jossa uumoil­laan tie­tyn val­men­ta­jan pal­lin huo­ju­van. Seu­raa­vana päi­vänä asiaa tie­dus­tel­laan asian­omai­selta itsel­tään ja muo­toil­laan että “leh­dissä on kir­joi­tettu mah­dol­li­sista pot­kuis­tanne, miten kommentoitte”?

Poli­tii­kan puo­lella jot­kut toi­mit­ta­jat käyt­täy­ty­vät avoi­mesti kuin oli­si­vat Idols -tuo­ma­reita. Jot­kut kes­kit­ty­vät kir­joit­ta­maan lähes pel­käs­tään siitä, mitä muut kir­joit­ta­vat. Poli­tii­kan toi­mi­joille jae­taan tyyli-, karisma- jne. pis­teitä. Sitaat­teja Antti Miet­ti­sen jutusta HS:n  talous­si­vuilla (151008) brit­tien pää­mi­nis­teri Gor­don Brownista:

    • ...kun hän astuu sisään ...ollaan edel­leen tuke­vasti karis­ma­va­paalla vyöhykkeellä”
    • Nyt maa­il­man leh­dissä häntä kut­su­taan supersankariksi...
    • Brown haluaa -ei enem­pää eikä vähempää- uudis­taa mail­man talousjärjestelmän.
    • ...krii­sin kes­kellä ei kai­vata kan­san­vil­lit­si­jää vaan talousgurua...sellainen Brow­nista näyt­tää ulko­maa­lais­ten (toi­mit­ta­jien) sil­missä tulleen.
    • ...toi­mit­taja toi­sensa jäl­keen kysyy, miltä tun­tuu olla sankari.

Sinänsä haus­kasti kir­joi­te­tussa talous­ju­tus­saan toi­mit­taja tulee use­aan ottee­seen vii­tan­neeksi sii­hen, miten muu media­väki herra Brow­niin suh­tau­tuu. Ja näin­hän media­väki lait­taa poli­tii­kan toi­mi­joita omiin loke­roi­hinsa, joista hei­dän on turha yrit­tää rim­puilla pois. Ker­ran karis­ma­va­paaksi tai muu­ten luon­ne­vi­kai­seksi luon­neh­dittu ei lei­mas­taan pääse vaikka pääl­lään sei­soisi. (median värit­tö­mäksi luon­neh­tima Antti Kal­lio­mäki  totesi aikoi­naan “jos sei­soi­sin pääl­läni, todet­tai­siin vain, että kat­so­kaa miten värit­tö­mästi hän sei­soo pääl­lään”. Onko jour­na­lis­teilla tässä bes­serwis­ser -manias­saan muuta motii­via kuin vain viih­dyt­tää itse­ään ja kol­lee­goi­taan? Ehkä ei. He tule­vat näin kui­ten­kin tah­to­mat­taan mark­ki­noi­neeksi aja­tusta, että tär­keää ei ole se, mitä kon­kreet­ti­sesti teet tai miten asiat oikeasti ovat. Vain se on tär­keää, miltä asiat saa­daan näyttämään.

Ja näin­hän ei oikeassa elä­mässä ole.