Tieto on valtaa – ja rahaa!

”Tieto on valtaa”, lohkaisi brittiläinen lordi-filosofi Francis Bacon jo lähes 500 vuotta sitten, eikä toteamuksella siis ole uutisarvoa. Arvoa sen sijaan on sillä, kuka tietoa tuottaa ja hallitsee. Tietoverkkoihin ladattiin internetin syntyaikoina paljon odotuksia, joiden ajateltiin takaavan kaikille pääsyn objektiivisen tiedon lähteille. Toisin kävi. Tiedosta tuli sekä kaupankäynnin että mielipidevaikuttamisen väline. Eikä ihan pienistä summista puhuta.

Google sai vuosi sitten EU:lta 4,3 mrd euron sakot markkina-aseman väärinkäytöstä.
Google sai vuonna 2012 miljoonan dollarin sakon rangaistuksena siitä, että se kiersi käyttäjien yksityisyysasetukset Applen Safari-selaimella.
Facebook sai EU:lta 110 miljoonan euron sakot annettuaan väärää tietoa ennen Whats’Up -sovelluksen ostamistaan.
Yhdysvaltojen kansallinen kauppakomissio FTC on viime vuodesta alkaen tutkinut Facebook-käyttäjien tietojen joutumista tiedonanalyysiyhtiö Cambridge Analyticalle. Tietoja muun käytettiin muassa poliittisen kampanjoinnin keskittämiseen Donald Trumpin puolesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa 2016. On puhuttu useiden miljardien sakoista.

Kun siis pelkkien sakkojen osalta puhutaan yhteensä jo noin 5 miljardista, voimme vain kuvitella millaisia liikevoittoja noilla tiedoilla on tahkottu.

Tieto on siis paitsi valtaa myös rahaa.
Sen lisäksi tiedolla ohjataan sitä mitä ihmiset ajattelevat.

Globaalien verkkoyhtiöiden valta ihmisten mielipiteiden ohjailussa sisältää riskejä taloudellisen vallankäytön lisäksi myös demokratian näkökulmasta.
Demokratioissa kun äänestyspäätökset tehdään käytettävissä olevan tiedon varassa.

USA’ssa Facebookin entinen työntekijä ehdotti äskettäin yhtiön pilkkomista. Perusteena se, että yhtiön massiivinen koko ja valta-asema antaa yhtiötä 60% omistuksellaan hallitsevalle Mark Zuckenbergille kohtuuttoman valta-aseman.

Klassisen liberalismin kannattajat hokevat mantrana, että markkinatalous hoitaa itse synnyttämänsä ongelmat. Mutta kun ongelmia sitten ilmenee, ollaan sillä suunnalla kovin hiljaa – tai sitten syytetään ongelmista sääntely-yrityksiä.
Finanssi- ja pankkisektorilla on yhtiöiden ahneuden aiheuttamien romahdusten lasku langennut veronmaksajille.
Kun puhutaan ihmisten henkilökohtaisilla tiedoilla bisnestä tekevistä yrityksistä – joilla samaan aikaan on työkalut heidän mielipiteidensä muokkaamiseen – saattavat aiheutuvat ongelmat olla sellaisia, ettei niistä enää selvitä sakoilla.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *