Velkaantumisesta:

USA:n keskuspankki FED uutisoi huhtikuussa:
”Markkinat auttoivat maailman rikkainta 1% lisäämään varallisuuttaan 6,5 biljoonaa dollaria viime vuonna”.
Biljoonassa on 12 nollaa. Globaalin varallisuuden keskittyminen on jatkunut kiihtyvällä trendillä jo useita vuosikymmeniä.

Miten tähän on tultu?

Maailman keskuspankit ovat 1970 -luvulta alkaen irrotelleet valuuttojensa arvosidonnaisuuksia kultakannasta. 

Tästä on seurannut se, että liikkeellä olevan rahan määrä on monikymmenkertaistunut ja globaalitalouden reaaliarvoon nähden kasvanut järjettömäksi. Markkina-arvojen paisumista ovat kiihdyttäneet algoritmipohjaisten pörssikauppajärjestelmien käyttö ja villiintynyt yksityinen finanssi- ja pankkiiriliiketoiminta sekä enemmän vedonlyöntiin kuin talouteen liityvät johdannaisten kaltaiset uudet instrumentit.

Se että koko rahoitusjärjestelmä pysyy pystyssä alkaa jo olla eräänlainen lujaan markkinauskoon perustuva ihme. Samankaltainen, mikä pitää jyrkänteen reunan ylittäneen sarjakuvahahmo Kelju K. Kojootin juoksemassa ilmassa siihen saakka, kunnes omat aistit pakottavat myöntämään, että maa jalkojen alta puuttuu.
Viimeksi maan puuttuminen oli pakko nähdä ja myöntää v. 2007 Yhdysvalloista alkaneessa rahoituskriisissä, jonka  alkusyynä ollut alivakuudellisilla asuntolainoilla alkanut velkakirjakauppa.

Tuo kriisi ei enää perustunut edes haperoon markkinauskoon vaan finanssipankkien harkittuun julkeaan huijaukseen, mikä onnistui, koska keskuspankki FED’in valvonta ei ainostaan ollut surkeaa, vaan näytti jopa siltä että se oli juonessa mukana.

Uusia velka-ansoja

Eurooppaa uhkaa parhaillaan vahvasti ylivelkaantuneen Italian poliittinen kriisi, joka voi eskaloitua Unionia horjuttavaksi talouskriisiksi.

Ilmastokriisi ja Covid -pandemia ovat jo lisänneet valtioiden velkataakkaa.
Niiden lisäksi Euroopassa käydään avointa sotaa Venäjän hyökättyä Ukrainaan. 

Länsimaat ovat USA:n johdolla tähän mennessä osallistuneet Ukrainan tukemiseen reilusti yli 60 mrd eurolla – mitä ilmeisimmin velaksi.
Kun sota joskus päättyy, tulee EU:n jäsenehdokkaaksi hyväksytty Ukraina pitämään selvänä, että EU rahoittaa jälleenrakennusta. Sitä varten otetaan velkaa.

Hallitseeko tätä enää kukaan?

Maailmantaloudesta on tullut valtava kone, jota hallitsevat erilaisten algoritmien, oletusten, arvioiden ja tietoisen manipuloinnin ohjaamat, finanssipankeiksi naamioituneet valtiontalouksien kokoiset kansainväliset yksityiset rahastot. 
Käytännössä näiden tahojen operaatioita toteuttavat kansainväliset yksityisesti omistetut pankit, ne samat jotka rahoittavat valtioita.

Löytyvätkö nykyajan näkijät fiktion puolelta?

Tämän kirjoittamiseen sain välittömän impulssin katsottuani vuonna 2009 tehdyn elokuvan ”The International” (löytyy Areenasta). Elokuvassa valtioiden sotilaskaluston ja -materiaalin hankintaan perehtynyt nouseva poliitikko Umberto Calvini kiteyttää – vähän ennen ammutuksi tulemistaan – ylikansallisen IBBC -pankin toiminnan perimmäisen idean vapaasti käännettynä näin:

”Sotien ja konfliktien todellinen arvo on velassa, jonka ne luovat. Jos hallitsee velkaa, hallitsee kaikkea. Se on koko pankkialan perusta. Pankit haluavat tehdä kaikista, niin valtioista kuin yksilöistäkin velkaorjia”.

Pistää miettimään.

Kategoria(t): EU, Media, Politiikka, Talous Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.