Kun journalisti ’antaa ymmärtää’, poistan kynästäni varmistimen…

Keskustelu ministeri Timo Harakan domain -kaupasta valottaa hyvin sitä uutisoinnin agendaa, jota voi selventää käsitteen ”antaa ymmärtää” avulla.

Harakan domain -kaupasta eivät oikeusoppineet ole löytäneet mitään juridista ongelmaa. Mutta koska joillakin poliittisilla tahoilla on vahva pyrky siitä sellainen löytää, oli käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin.

Niinpä Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa 20.21 näin:
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERI Timo Harakan (sd) päälle on langennut ikävä varjo.”
’Varjo’ sanaa voitiin käyttää, koska sitä ei löydy rikoslaista eikä ministerivastuulaista.

Lehti jatkaa varjonyrkkeilyä:
”Ministerin kohdalla jo pelkkä kauppojen salaisuus on ongelma, vaikka asioiden salaaminen onkin liike-elämässä tavanomaista”.

Lehti siis pitää kaupan yksityiskohtien kertomatta jättämistä ongelmana, vaikka samassa lauseessa toteaa sen olevan liike-elämässä ’tavanomaista’.
Alaan perehtyneet tietävät sen olevan käytäntö, josta poiketaan vain harvoin.

Koska ongelma siis ei ole juridinen, niin, mikä se sitten on?

Palataan alun ’antaa ymmärtää’ -teemaan.
Uutisointia liiketoimintana harjoittavia tahoja on vallanjako-opi mukaisesti kutsuttu neljänneksi valtiomahdiksi.
Sen tehtävä on politiikan saralla aiemmin ollut vain raportoida kansalaisille päätöksistä.

Pikkuhiljaa pelkkä raportointi on lakannut riittämästä, ja toimialan piirissä vahvistui halu vaikuttaa enemmän päätöksentekoon.
Koska kansalaisten mielipiteet muodostuvat sen tiedon pohjalta mikä on saatavilla, vaikutetaan siihen minkä värisessä paketissa tieto ’annetaan ymmärrettäväksi’.

Näin on päädytty tilanteeseen, jossa poliittinen uutisointi ei juurikaan avaa kansalaisille hallituksen lakiesityksiä, vaan keskittyy yksittäisten poliitikoiden tekemisten retosteluun, joko kielteisessä, neutraalissa tai myönteisessä valossa.

Tällä strategialla neljäs valtiomahti siis hivuttaa vaikutusvaltaansa lähemmäksi vallankäytön ydinalueita. Osana markkinataloutta ja sen lainalaisuuksia kaupallinen lehdistö verkkoversioineen identifioituu poliittisen talousoikeiston tavoitteisiin, ja siksi sen etujen näkökulmasta nykyinen hallituspohja on kovin epätoivottu.
Eikä se ole kuluneen parin vuoden aikana jäänyt medialukutaitoisilta kansalaisilta havaitsematta.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.