Archive for toukokuu, 2015

Demokratian trendikkyys

lauantai, toukokuu 2nd, 2015

Hoke­maa työ­väen­puo­luei­den epät­ren­dik­kyy­destä mant­rana tois­te­leva oikeis­to­me­dia vält­tää tar­koin ker­to­masta, mikä olisi taval­li­sen, vain ammat­ti­tai­tonsa omis­ta­van pal­kan­saa­jan vaih­toehto huo­leh­tia omasta ja vii­te­ryh­mänsä edun­val­von­nasta. Eri­tyi­sen rie­mu­kasta sille on, kun liik­keen krii­ti­koita löy­tyy sen sisältä.

Varal­li­suu­den tai (pääoma)tulojen mää­rän mai­nit­se­mi­nen poli­tii­kan yhtenä ihmi­siä ryh­miin jaka­vana teki­jänä ilmen­tää oikeis­to­pro­pa­gan­dis­tien käsi­tyk­sen mukaan paluuta sadan vuo­den takai­seen reto­riik­kaan, koska hei­dän todel­li­suu­des­saan ei enää ole “yhteis­kun­ta­luok­kia”. Ollaan kaikki “samassa veneessä” jokai­nen osal­tamme luo­pu­massa jos­ta­kin raken­teel­li­sen ali­jää­män ja vas­tuu­va­jeen paik­kaa­mi­sessa.
Siksi mei­dän kaik­kien tulisi antaa se sama sata­nen yhtei­seen kas­saan. Sillä, että se yhdelle on kymmenes- ja toi­selle tuhan­nes­osa tuloista, ei ole mer­ki­tystä. Sama sata­nen kai­kilta on aitoa mark­ki­na­ta­lou­den tasa-arvoa!

Toi­nen tois­tuva popu­la­ri­sointi on ver­tailu kakun lei­po­jien ja jaka­jien välillä. Siinä sadussa oikeisto esi­te­tään lei­pu­rina, jolta jou­ti­las oles­ke­li­ja­joukko haluaa palansa teke­mättä mitään sen hyväksi. Jo alkeel­li­nen ana­lyysi pal­jas­taisi, että kakun todel­li­silla lei­po­jilla itsel­lään ei työs­tään saa­mal­laan pal­kalla usein ole varaa edes ostaa sitä palasta. Yhteis­kunta jakau­tuu teet­tä­jiin ja teki­jöi­hin. Teet­tä­jät sal­li­vat mie­lel­lään sekoit­taa roo­lit ja kut­sua itse­ään teki­jöiksi. Siitä esi­mer­kiksi käy vaik­kapa Kokoo­muk­sen taan­noi­nen rukkaskampanja.

Duu­na­rilla ja yrit­tä­jällä on enem­män yhteistä kuin aja­tel­laan. Kum­pi­kin pär­jää vain osaa­malla tehdä hom­mansa muita parem­min. Libe­ra­lis­min iko­nin, Adam Smit­hin opeista on jos­ta­kin syystä haluttu unoh­taa se tosia­sia, että hän suh­tau­tui epä­luu­loi­sesti kaup­piai­den roo­liin mark­ki­na­ta­lou­dessa. Nyky­ajan “kaup­pias” on se, joka käyn­nis­tää glo­baa­lit talous­krii­sit. Vii­mei­sin näistä oli USA:sta levin­nyt län­si­maita hor­jut­ta­nut ros­ka­lai­na­bis­nes. Koko EU on edel­leen tämän krii­sin toi­pi­las. Kau­pal­li­nen media puo­les­taan on aikamme aate­kaup­pias, jolle uuti­nen on tuote, jolla on ansait­tava sekä palkka että osinko. Siksi jär­jes­tel­män kri­tiikki on sille tabu.
Tämän päi­vän esi­merkki yrit­tä­jän ja kau­pan suh­teesta löy­tyy maamme maa­ta­lou­desta: Kauppa sane­lee sen, millä maa­ta­lous­yrit­täjä tuot­teensa myy.

Oman elä­män perus­e­del­ly­tyk­sistä huo­leh­ti­mista ei demo­kra­tiassa pidä kut­sua epät­ren­dik­kääksi. Se oli muo­di­kasta 100 vuotta sit­ten, kun vaa­dit­tiin ja saa­tiin äänioi­keus. Se on muo­di­kasta nyt, kun vas­tus­te­taan vaik­kapa ihmis­ten “palk­kaa­mista töi­hin” 0-sopimuksilla.