Archive for syyskuu, 2014

Terrorismin lyhyt oppimäärä: Natsit - Baader-Meinhof - ISIS

keskiviikko, syyskuu 24th, 2014

Noin 50 vuotta sit­ten, pari vuo­si­kym­mentä nat­si­ter­ro­ris­mista sel­viy­ty­mi­sen jäl­keen, län­si­mai­sen demo­kra­tian haas­ta­jana näh­tiin soti­laal­li­sesti vahva Neu­vos­to­liitto. Se edusti ns. Itä­blok­kia,  jonka aseel­li­sena frak­tiona Euroo­passa toimi ns. Baader-Meinhof -ryhmä. USA oli jo tuol­loin talou­del­li­sesti erkaan­tu­nut perin­teistä demo­kra­tiaa edus­ta­vasta Euroo­pasta lähes sään­te­le­mät­tö­män mark­ki­na­li­be­ra­lis­min suun­taan poliit­ti­sesti oikealle ja käytti yhä suu­rem­man osan kan­san­tuot­tees­taan armei­jansa varus­ta­mi­seen. Itä­blo­kin rajat oli­vat vakiin­tu­neet, län­si­blo­kin rajoja var­tioi USA ja sil­loi­nen Nato maa­il­man­po­lii­sin elkein.

Siinä missä Sak­sassa toi­mi­nut Baader-Meinhof -ryhmä kaap­pasi ja mur­hasi län­si­mai­sia val­tio­joh­ta­jia ja isoja yri­tys­pamp­puja, kehot­taa nykyi­nen uskon­nol­li­seen dik­ta­tuu­riin täh­täävä ISIS tap­pa­maan, vahin­goit­ta­maan, polt­ta­maan vas­tus­ta­ji­aan ja hei­dän omai­suut­taan - tai ellei muuta voi - edes syl­ke­mään näi­den kas­voille. Uhreiksi kel­paa­vat  mai­niosti myös lap­set, nai­set ja muut sivii­lit. Mitä jul­ki­sem­paa, sen parempi.
Ja siinä missä poliit­ti­nen “Bonny & Clyde” -paris­kunta Andreas Baa­der ja Ulrike Mein­hof ilmei­sen ylpeinä näki­vät omat nimensä ter­ro­ris­mi­uu­tis­ten otsi­koissa, pysyt­te­le­vät ISIS -liik­keen joh­ta­jat kau­kana pii­lossa itse tapah­tu­mista. Ja kes­kit­ty­vät uskon­nol­li­sen aivo­pe­sun ja rahan avulla rek­ry­toi­maan suun­taansa etsi­viä, eri syistä elä­mänsä joh­to­täh­den hukan­neita nuo­ria maa­il­man­pa­ran­ta­jia rivei­hinsä itsensä uhraamaan.

Länsi-Eurooppa on yht’äkkiä housut kin­tuissa tilan­teessa, missä uuden­lai­seen puti­ni­lai­seen auto­ri­taa­ri­seen har­vain­val­taan (“dik­to­kra­tia...”) pyr­kivä Venäjä samoin toi­mi­vien itäeu­roop­pa­lais­ten ja aasia­lais­ten val­tioi­den kera aiko­vat kat­soa  mihin saakka euroop­pa­lai­sen päät­tä­mät­tö­myy­den oloissa voi­daan edetä. Krimi otet­tiin jo, nyt on vuo­rossa Ukrai­nan itäi­set alu­eet. Sen jäl­keen?
Yhden uhan ase­mesta län­si­mailla onkin kaksi: Isla­mi­lai­set fanaa­ti­kot ja mai­densa oikeus­lai­tosta, mediaa ja liike-elämää hal­lit­se­vat dik­taat­to­rit. Länsi-Eurooppa ei tule sel­viä­mään tilan­teesta ilman vah­vaa soti­laal­lista yhteis­työtä, tapah­tuu se sit­ten EU:n tai Naton puit­teissa.

Pää­tök­sen­teon poliit­ti­nen aikaik­kuna on sul­keu­tu­maan päin.

(Lisä)Arvon mekin ansaitsemme!

tiistai, syyskuu 16th, 2014

“Suo­ma­lai­nen val­ta­me­dia on hyvin oikeis­to­lai­nen ja rajoit­tu­nut” totesi tai­dey­li­opis­ton reh­tori Tiina Rosen­berg Ylen aamu-tv:ssä 15.9 Ja oli täs­mäl­leen oikeassa. Haas­tat­te­lun aiheena oli hänen vas­tail­mes­ty­nyt kir­jansa “Arvot mekin ansait­semme”. Kir­jan nimi on siis lähes sel­lai­se­naan lai­nattu Jaakko Jutei­nin yli 200 vuo­den ikäi­sestä kou­lu­lau­lusta. Siinä “arvo­aan” kai­paa­vat maa­mie­het, Rosen­ber­gin kir­jassa maa­han­muut­ta­jat. Joista sivu­men­nen sanot­tuna esim. monet viro­lai­set toi­mi­vat Suo­men maa­ta­lou­dessa lomittajina!

Val­ta­me­dian oikeis­to­lai­suu­desta meillä ei, sat­tu­neesta syystä, juu­ri­kaan kir­joi­tella. Nyky­ve­nä­jän har­joit­ta­masta val­tiol­li­sen median päi­vit­täi­sestä valeh­te­lusta ja har­ha­tie­to­toi­mis­toista kyllä, ja se on ihan oikein.
Sano­taan nyt heti, että kuilu Venä­jän har­joit­ta­man, poh­jois­ko­rea­lai­sen suun­ni­tel­mal­li­sen koti­mai­sen ylei­sön aivo­pe­sun ja suo­ma­lai­sen kul­ti­voi­tu­neesti toteu­te­tun mark­ki­na­li­be­raa­lin ajat­te­lu­ta­van syöt­tä­mi­sen välillä on syvä. Perus­idea on kui­ten­kin sama: Jolla on rahaan, asei­siin tai molem­piin perus­tuva valta, päät­tää mitä ja miten ylei­sölle kerrotaan.

Jos maamme liike-elämästä hae­taan hen­kilö, joka talous­a­jat­te­lus­saan edus­taa ult­ra­li­be­raa­leim­pia näkö­kan­toja, on nii­den itseoi­keu­tettu edus­taja Björn Wahl­roos. Hel­sin­gin Sano­mat tar­joaa Wahl­roo­sille media­ti­laa aina, kun hän sitä sat­tuu pyy­tä­mään ja vaikka ei pyy­täi­si­kään. Vii­meksi lehti esit­teli Nal­len mie­li­pi­teitä laa­jasti 14.9 otsi­kolla “Suo­men AY-liike sahaa omaa oksaansa”. Jos Nalle saisi päät­tää, Suo­messa ei olisi ammat­ti­jär­jes­töjä, eikä yri­tys­ten verot­ta­mista. Kaikki pal­kat tulisi puo­lit­taa. Suo­rit­ta­valta por­taalla. Noin aluksi.

HS:n jour­na­lis­ti­sen moraa­lin perään­kin voi­daan kysellä. Jutun kir­joit­ta­nut  Marko Junk­kari antaa Wahl­roo­sin esi­tellä näke­myk­si­ään ilman ensim­mäis­tä­kään omaa tai edes tar­ken­ta­vaa kysy­mystä. Ainoa vero­tuk­sen muoto, mitä Wahl­roos välil­li­sen verot­ta­mi­sen lisäksi sanoo kan­nat­ta­vansa, on kiin­teis­tö­vero. Edes tämän koh­dalla toi­mit­taja ei kysy, joh­tui­siko se ehkä siitä, että haas­ta­tel­ta­van mil­jar­dio­mai­suus muo­dos­tuu pää­asiassa pörs­siyh­tiöi­den osakkeista.

Jos Suo­men Jour­na­lis­ti­lii­tolla olisi ole­massa jon­kin­lai­nen “jour­na­lis­ti­sen ammat­tie­tii­kan tut­kin­ta­lau­ta­kunta”, niin tässä olisi sille tut­kit­ta­vaksi artikkeli.

Bisnestä toisten rahoilla

maanantai, syyskuu 1st, 2014

 

Mänt­sä­län kun­ta­kon­ser­nin raken­ne­jär­jes­te­ly­pää­tös teh­tiin edel­li­sen val­tuus­ton vii­mei­sessä istun­nossa 10.12.2012 äänin 23 - 17. Nykyi­nen val­tuusto käsit­teli asiaa ensim­mäistä ker­taa ja äänesti tuon pää­tök­sen val­mis­te­luun palaut­ta­mi­sesta viime maa­nan­taina. Tulos 24 - 19 palaut­ta­mista vas­taan. Ero oli kaven­tu­nut kuu­desta äänestä vii­teen. Kan­nat­tiko, kysyy moni? Kyllä tai ei, vas­taa­jasta riippuen.

Onko kun­ta­lais­ten tai edes val­tuu­tet­tu­jen tie­tä­mys Hol­ding -hank­keeksi nime­tystä jär­jes­te­lystä ja sen seu­rauk­sista lisään­ty­nyt? Vain erit­täin niu­kasti, väi­tän. Puo­lus­ta­jat ovat maa­lail­leet eteemme visioita syner­giae­duista ja vero­sääs­töistä. Edel­li­sistä ei ole esi­tetty lukuja ennen maa­nan­taita, jol­loin kuu­limme luvun 300.000 €. Luku on löysä arvio, mutta vaikka olisi tosi­kin, vain 3 pro­mil­lea bud­je­tin lop­pusum­masta. Vero­sääs­tö­aja­tus perus­tuu vero­suun­nit­te­luun.
Kokoo­muk­sen val­tuu­tettu Jari Sil­lan­pää piti vero­suun­nit­te­lua puo­lus­ta­van puheen­vuo­ron, jossa hän halusi tehdä selvä pesäe­ron veron­kier­toon. Samaa yrit­tää par­hail­laan val­ta­kun­nan poli­tii­kan hui­pulla saman puo­lu­een teko­jaan katuva sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­teri Laura Räty.

Olen itse näi­den kah­den vuo­den aikana arvos­tel­lut hank­keen alku­vai­heessa puo­li­va­loilla teh­tyä val­mis­te­lua. Jo nyt voi sanoa, että han­ketta kri­ti­soi­nei­den ansiosta yhtiöit­tä­mi­sen kun­nal­lista demo­kra­tiaa rapaut­ta­viin vai­ku­tuk­siin aio­taan puut­tua. Sekä Kokoo­muk­sen että Kes­kus­tan edus­ta­jat ovat ilmais­seet kan­ta­naan, että esim. kun­tayh­tiöi­den hal­li­tus­ten jäsen­ten valinta tulee siir­tää kun­nan hal­li­tuk­selta val­tuus­tolle. Syk­syn aikana on tar­koi­tus päi­vit­tää sekä kun­nan hal­lin­to­sääntö että konserniohje.

Kes­kus­tan Jyrki Koso­nen ehdotti, että Mänt­sä­län Kun­tayh­tiö Oy:lle pää­tet­täi­siin valita hal­lin­to­neu­vosto, johon teh­tä­vään valit­tai­siin istuva val­tuusto. Kun­ta­de­mo­kra­tian kysy­myk­sistä väi­tel­lyt toh­tori Pauli Put­to­nen menee vielä pidem­mälle vuonna 2002 ilmes­ty­neessä väi­tös­kir­jas­saan. Hän visio, että kun­nal­li­sen osa­keyh­tiön osa­ke­pää­oma voi­tai­siin jyvit­tää vaa­li­tu­lok­sen mukaan ja jakaa sen perus­teella val­tuus­to­ryh­mille yhtiö­ko­kouse­dus­tuk­set ja siellä käy­tet­tävä äänivalta. Vaikka yri­tys­ta­lou­den lii­tu­rai­ta­po­rukka ei näistä takuulla innos­tu­kaan, kan­nat­taa ne juuri siksi selvittää.

Kun­nal­li­sen osa­keyh­tiön suu­rin ongelma on omien raho­jen sijoit­ta­mi­sen kautta syn­ty­vän ris­kin puut­tu­mi­nen. Teh­dään siis bis­nestä tois­ten, eli kun­ta­lais­ten rahoilla. Tämän kon­sep­tin tur­miol­li­suu­desta ei esi­merk­kejä tar­vitse kau­kaa hakea.

Mänt­sälä voisi kun­ta­de­mo­kra­tian ja kun­nal­li­sen lii­ke­toi­min­nan fuusioi­mi­sessa pyr­kiä ole­maan edel­lä­kä­vijä. Se vaa­tii laki­asian­tun­te­musta ja ennak­ko­luu­lot­to­muutta. Ensin­mai­nit­tua on han­kit­ta­vissa, jäl­kim­mäistä on oltava omasta takaa.