Archive for helmikuu, 2014

Antti Rinne avaa SDP:n linjakeskustelun

maanantai, helmikuu 3rd, 2014

Antti Rin­teen 1.2. jul­kis­tama pää­tös läh­teä SDP:n pj -kisaan on sekä odo­tettu että ter­ve­tul­lut. Kisaan läh­de­tään ”puo­lu­een linja” edellä, mikä on aivan oikein. Jutta Urpi­lai­sen toi­minta val­tion­va­rain­mi­nis­te­rinä on ollut esi­mer­kil­listä maan talous­his­to­rian yhdellä sen hei­koim­mista jaksoista.

Ongelma on ollut siinä, että aka­tee­mi­sen kou­lu­tuk­sen saa­neena 2008 valittu tuore puheen­joh­taja saat­toi arvioida puo­lu­een saa­van kes­ki­luo­kan toi­mi­hen­ki­löi­den kes­kuu­desta uutta kan­na­tusta enem­män, kuin mitä ay -liik­keen puo­lella mah­dol­li­sesti mene­tet­täi­siin. Näin ei tapah­tu­nut. Niin myö­tä­mie­listä kun aka­tee­mi­nen väki arki­pu­heis­saan onkin yhteis­kun­nan vähem­pio­sai­sia koh­taan, muut­tuu kanta äänes­tys­ko­pissa oman ja vii­te­ryh­män edun val­vo­mi­seksi. Jutta ei ollut ensim­mäi­nen eikä vii­mei­nen puo­lu­een his­to­riassa, joka tämän arvioin­ti­vir­heen teki.

Kumpi tahansa puo­luetta jat­kossa luot­saa­kin, ovat maan talou­den kes­kei­set ongel­mat tark­kaan tiedossa.Mitä tulee hyvin­voin­ti­val­tion jul­kis­ten meno­jen hal­lit­tuun vähen­tä­mi­seen, niin Aalto -yli­opis­ton rahoi­tuk­sen pro­fes­sori Vesa Put­to­nen puhui erin­omai­sen asial­lista ja ideo­lo­gi­sesti neut­raa­lia teks­tiä Ylen Aamu -tv:ssä  1.2. (kat­sot­ta­vissa Aree­nassa).

Osansa sai­vat yri­tyk­set, jotka pitä­vät itses­tään­sel­vyyk­sinä kai­ken­lai­sia yhteis­kun­nal­li­sia tukia – opis­ke­li­jat, joille ei riitä ilmai­nen kou­lu­tus eikä opin­to­raha, vaan pitäisi saada vielä palk­kaa­kin opis­ke­lusta – las­ten päi­vä­hoi­don suh­teen ei saisi edes kes­kus­tella siitä, onko oikein, että van­hempi vie lap­sen päi­vä­hoi­toon ja menee sen jäl­keen itse kotiin, jne. Put­to­nen perään­kuu­lutti suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan sel­laista ylpeyttä, jota niin yrit­täjä kuin yksi­tyis­hen­ki­lö­kin voi tun­tea pär­jä­tes­sään omil­laan ilman min­kään­laista val­tion tai kun­nan tukea. Eikä hän sano­nut tätä syyl­lis­tääk­seen ketään.

Kyseessä on tie­tysti myös suku­pol­vien väli­nen kuilu. 1950 -luvulla syn­ty­nyt porukka muis­taa vielä lap­suu­des­taan 6 -päi­väi­sen työ­vii­kon ilman yleistä sai­raus­va­kuu­tusta, kou­lu­mat­kat jalan tai suk­silla mak­sul­li­seen yhteis­kou­luun, jossa oli mak­sul­li­nen ruo­kailu jne, jne. On syytä muis­taa, ettei ole mitään rajaa sillä, mitä ihmi­set mak­sutta voi­vat haluta, jos vaan joku kyse­lee!
Järki pitäisi osata ottaa käteen niin, että hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan perusta voi­daan säi­lyt­tää ilman ihan kaik­kea nykyistä kuorrutusta.

Muu­toin olen sitä mieltä, että Rin­teen loh­kaisu Ruot­sin Suo­mea isän­maal­li­sem­min ajat­te­le­vista pää­oma­pii­reistä on aivan oikea. Ennen ulkois­ta­mista naa­pu­ri­maassa mie­ti­tään tar­kasti sitä, voi­tai­siinko toi­min­taa kui­ten­kin jat­kaa omassa maassa.
Suo­messa yleensä vain tui­jo­te­taan lasit­tu­nein sil­min pörs­si­käy­riä ja osa­vuo­si­kat­sauk­sia.
Ja pan­naan pys­tyyn yyteet.