Archive for syyskuu, 2013

Palvelua vai voiton maksimointia?

tiistai, syyskuu 24th, 2013

Maan hal­li­tus ilmoitti yks’kantaan, että kun­tien tulisi ensi vuonna pie­nen­tää meno­jaan yhteensä mil­jar­dilla. Niinpä myös Mänt­sä­län val­tuus­tossa poh­di­taan tänä syk­synä epä­toi­voista yhtä­löä: Miten tehdä talous­ar­vio, joka ei rau­nioit­taisi kun­nal­li­sia pal­ve­luja eikä nos­taisi vel­ka­mää­rää saati vero­äy­riä kes­tä­mät­tö­mäksi. Sääs­tö­lis­talle on tar­jottu pal­ve­luse­te­lei­den käy­tön lisää­mistä, laa­jem­paa osto­pal­ve­lu­jen käyt­töä (=pal­ve­lu­jen yksi­tyis­tä­mistä), omai­suu­den myyn­tiä ja  kun­nal­lis­ten kiin­teis­tö­jen raken­nut­ta­mista lea­sing -peri­aat­teella. Vii­me­mai­nittu tar­koit­taisi, että joku raha­ri­kas raken­taisi pytin­gin ja vuo­kraisi sen sit­ten kun­nalle. Kaikki osa­puo­let ovat sel­villä, että lopul­li­nen hinta kun­nalle muo­dos­tuisi itse raken­net­tua kal­liim­maksi. Menet­tely hel­pot­taisi kui­ten­kin akuut­tia kas­sa­va­jetta. Logiikka on siis sama kuin pikavipeissä.

Ver­ra­taanpa ensin jon­kin kun­nal­li­sen pal­ve­lun (vaik­kapa van­hus­ten pal­ve­lu­talo) tuot­ta­mista samalla hinta/laatusuhteella kun­nan omana ja toi­saalta yksi­tyi­sen pal­ve­luna. Laki sää­tää kum­paa­kin osa­puolta sito­vat hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­set ja ammat­ti­lii­tot huo­leh­ti­vat siitä, että pal­kat ovat samat. Yksi­tyi­sen yhtiön hen­ki­lös­tö­ku­lut asia­kasta koh­den on siis oltava sama kuin jul­ki­sella puo­lella, edel­lyt­täen että lakeja nou­da­te­taan.
Mikäli yksi­tyi­nen yri­tys on osa­keyh­tiö ja toi­mii OY -lain mukai­sesti, on sen tuo­tet­tava osin­koa osak­kee­no­mis­ta­jille, aina­kin mikäli aikoo toi­mia pidem­pään. Kysei­sen lain 5§ sanoo nimit­täin näin:
“Yhtiön toi­min­nan tar­koi­tuk­sena on tuot­taa voit­toa osak­kee­no­mis­ta­jille, jol­lei yhtiö­jär­jes­tyk­sessä mää­rätä toi­sin.“
Ja yleensä ei mää­rätä toi­sin. Tämä tar­koit­taa mää­ri­tel­män mukaan sitä, että yksi­tyi­sen tuot­ta­man pal­ve­lun lopul­li­sen hin­nan on oltava osin­koina jaet­ta­van voit­to­mar­gi­naa­lin ver­ran var­si­naista kulu­ra­ken­netta kal­liim­paa. Miksi kun­nissa kui­ten­kin las­ke­taan, että se on edul­li­sem­paa? Yksi­tyis­tä­mi­sen puo­lus­ta­jat vetoa­vat yleensä sii­hen, että yrit­täjä osaa jär­jes­tää toi­min­nan niin, että se (osin­ko­vaa­ti­muk­sesta huo­li­matta) olisi jul­kista edul­li­sem­paa! Elon las­kuo­pin mukaan väit­teen on oltava huu­haata! Paitsi tie­ten­kin siinä tapauk­sessa, että yrit­täjä har­ras­taa hyväntekeväisyyttä... .

Mikäli pal­velu kun­nan tuot­ta­mana on oikeasti kal­liim­paa, vaa­tii se hie­man tut­ki­mista. Eivätkö kun­nal­lis­ten pal­ve­lu­jen tuot­ta­jat muka osaa­kaan jär­jes­tää pal­ve­luja yksi­tyi­sen veroi­sesti? Aina­kaan Mänt­sä­lässä hal­lin­to­kun­tien joh­ta­jien kyvyk­kyyttä ei tässä suh­teessa ole mitään syytä epäillä - asian­tun­te­musta löy­tyy kosolti. Koska koko kes­kus­telu vai­kut­taa siis täy­sin tur­halta, niin miksi sitä kui­ten­kin jat­ku­vasti käydään?

Olen kuul­lut sel­lai­sen­kin seli­tyk­sen, että yksi­tyi­sellä puo­lella työ­voi­maa käy­te­tään “tehok­kaam­min”. Hen­ki­lös­tö­mi­toi­tus­ten suh­teen saa­te­taan pysy­tellä lähem­pänä kriit­tistä mar­gi­naa­lia. Sai­raus­pois­sao­lo­jen ja lomien sijais­tuk­sissa voi­daan ehkä pihis­tellä, ollaan­han sitä samaa fir­maa ja vähän kuin yhtä per­hettä... . Väi­te­tään myös, että hen­ki­lös­tön päte­vyys­vaa­ti­mus­ten ja siis myös palk­kauk­sen suh­teen saa­te­taan olla suur­piir­tei­sem­piä. Alan työ­voi­ma­val­tai­suu­den vuoksi näistä ker­tyy nopeasti posi­tii­vista mar­gi­naa­lia. Mutta: Pal­ve­lun laatu ei voi olla enää sama, kuin se olisi jul­ki­sella puolella.

Anta­vatko yksi­tyi­siin pal­ve­lui­hin siir­ty­mi­sen puo­lus­ta­jat näin hil­jai­sen hyväk­syn­nän pal­ve­lun hei­kom­malle laa­dulle? Onko kyse siitä, että sääs­tä­mi­nen­kin monen muun ohella halu­taan ulkois­taa?
Tätä voisi epäillä aina­kin sillä perus­teella, että kiih­keim­mät pal­ve­lu­jen yksi­tyis­tä­mistä kan­nat­ta­vat puheen­vuo­rot tule­vat usein niiltä tahoilta, missä tus­kin kos­kaan ilme­nee oma­koh­taista tar­vetta tur­vau­tua kun­nal­li­siin vanhus- tai mui­hin palveluihin.