Archive for helmikuu, 2013

Timo Soini - moraaliltaan notkea pyknikko Espoosta

sunnuntai, helmikuu 24th, 2013

Per­su­joh­taja Timo Soi­nin esiin­ty­mi­nen BBC:n Hard­talk’issa on kir­voit­ta­nut vil­jalti kom­ment­teja leh­dissä ja verk­ko­pals­toilla. Satuin itse näke­mään haas­tat­te­lun aamu­tui­maan puer­to­laissa hotel­lissa 20.2 Tene­rif­falla talvilomallani.

Ja samaa soo­paa­han Soini suol­taa, oli sit­ten kyseessä suomen- tai englan­nin­kieli. Tämä argu­men­toin­nin tai­vut­te­lun ja kysy­mys­ten väis­te­lyn mes­tari oli kui­ten­kin heli­se­mässä haas­tat­te­lija Step­hen Sac­kur’in ammat­ti­tai­don edessä. Soini ei saa­nut armoa kysy­myk­sessä, söikö hän sanansa jät­täes­sään nimen­omai­sen lupauk­sensa vas­tai­sesti Jussi Halla-ahon erot­ta­matta tämän saa­man rasismi -tuo­mion joh­dosta. Ja mitä teki Soini nurk­kaan jou­dut­tu­aan? Hän vetää hihas­taan vii­mei­sen ässänsä ja vas­taa mai­reasti hymyil­len kysy­myk­seen, onko hänen puo­lu­ees­saan rasis­mia: “Ei. Olen kato­li­nen kris­titty, enkä mää­ri­tel­män mukaan voi olla rasisti.”

Soini siis kään­tää puo­lu­eensa rasis­ti­sia sävyjä kos­ke­van kysy­myk­sen kos­ke­maan itse­ään, ja vas­taa sit­ten itse aset­ta­maansa kysy­myk­seen sano­malla ole­vansa kris­titty. Kes­kus­te­lu­tak­ti­sen tai­tonsa lisäksi Soini todis­taa omaa­vansa myös kii­tet­tä­vän mää­rän moraa­lista notkeutta.

Puo­lue­joh­taja Soi­nin puo­lu­een kan­na­tus lepää 90 -pro­sent­ti­sesti hänen hen­ki­lö­koh­tai­sen supliik­kinsa varassa. Tämä tosia­sia riit­tä­nee pitä­mään kil­pai­li­jat ruo­dussa, sillä niin kauan kun hänen sal­li­taan toi­mia yksin­val­ti­aana, riit­tää muil­le­kin kel­lok­kaille näky­viä paik­koja valtakunnanpolitiikassa.

Totuus pal­jas­tuu vasta, mikäli puo­lue saa­daan manö­vee­rat­tua kul­maan, josta käsin ei miten­kään pysty kas­vo­jaan menet­tä­mättä väis­tä­mään hal­li­tus­vas­tuuta. Sillä sitä tämä Espoon sana­seppo vält­tää kuin ruttoa.

Hieman lisää oikeuksia opettajille

lauantai, helmikuu 23rd, 2013

Ope­tus­mi­nis­teri Jukka Gus­tafs­so­nin (sd) esit­tä­mät lain­sää­dän­nön muu­tok­set kou­lu­jen työ­rau­han paran­ta­mi­seksi ovat ammat­ti­kas­vat­ta­jien näkö­kul­masta erit­täin ter­ve­tul­leita ja odo­tet­tuja. Minis­teri esit­tää, että opet­ta­jat ja reh­to­rit val­tuu­te­taan taka­va­ri­koi­maan ope­tuk­sen häi­rin­tään tai tois­ten vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­via esi­neitä. Myös jälki-istunnoissa voi­tai­siin oppi­laalla teet­tää oppi­mi­seen täh­tää­viä teh­tä­viä. Uudis­tuk­sen ovat oikean­suun­tai­sia ja anta­vat edes osit­tain opet­ta­jille takai­sin niitä työ­rau­han yllä­pi­toon tar­peel­li­sia oikeuk­sia, joita heiltä vapaan kas­vat­ta­mi­sen (?) nimissä taka­vuo­sina riistettiin.

Kir­joi­tin itse vuosi sit­ten aiheesta mm. Opet­taja -leh­dessä ja ihmet­te­lin sitä, miten kil­tisti opet­ta­jat itse näyt­ti­vät kurin­pi­dol­li­seen kädet­tö­myy­teensä suh­tau­tu­van. Opet­taja on monissa ter­vettä elä­män­ta­paa puo­lus­ta­vissa asioissa puun ja kuo­ren välissä. Hän seu­raa sivusta, miten oppi­las jät­tää mak­sut­to­man ja ter­veel­li­sen kou­lu­ruo­kai­lun väliin ja kii­reh­tii kou­lusta suo­raan pai­kal­li­seen ros­ka­ruo­ka­laan ener­gian­tar­vet­taan täyt­tä­mään ja tulee lii­kun­ta­päi­vänä kou­luun ilman varus­teita. Puhe­linta saa­te­taan käyt­tää myös van­hem­pien toi­vo­maan tar­koi­tuk­seen (ollaan tavoi­tet­ta­vissa), mutta etu­päässä kaik­keen muu­hun, myös ope­tuk­sen häirintään.

Opet­ta­jan tulee siis olla kii­tol­li­nen siitä, että hänelle nyt mah­dol­li­sesti tul­laan suvait­se­maan hie­man enem­män oikeuk­sia var­mis­taa sekä oman työnsä teke­mi­sen edel­ly­tyk­set että taata oppi­mis­rauha oppi­mis­ha­lui­sille oppi­lail­leen.
Hyvä niin, teemme aal­toja kohti opetusministeriötä!