Archive for elokuu, 2012

Inttävää journalismia

perjantai, elokuu 31st, 2012

TV1:n A -tal­kissa kes­kus­tel­tiin tors­taina 30.8 Susanne Päi­vä­rin­nan emän­nöi­mänä juuri hal­li­tuk­sessa sopuun pää­ty­neestä van­hus­pal­ve­lu­laista. Hyvää ohjel­massa oli se, että vie­raiksi oli kut­suttu päät­tä­jien lisäksi myös kaksi ”asian­osaista”, lähi­hoi­taja Arja Ilo­mäki sekä van­huk­sen omai­nen Kaija-Leena Sinkko. Kum­pi­kin heistä olisi läm­pi­mästi kan­nat­ta­nut lakiin kir­jat­tuja mitoi­tuk­sia. Ohjel­man voi kat­soa Areenasta.

Muuta eri­tyi­sen hyvää itse ohjel­masta ei jää­kään käteen. Toi­mit­taja Päi­vä­rinta edus­taa toi­mit­ta­ja­tyyp­piä, joka kat­soo surutta voi­vansa olla ohjel­maa juon­taes­saan samaan aikaan pro­vo­ka­tii­vi­nen ja huo­les­tu­nut, jämäkkä ja epä­joh­don­mu­kai­nen, empaat­ti­nen ja pii­ki­käs. Avat­tu­aan kes­kus­te­lun hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­seen liit­ty­neitä lukuja 0,5 ja 0,7 tois­tel­len ja asi­aan liit­ty­nyttä ”kohua” häm­mäs­tel­len toi­mit­taja siir­tyi suju­vasti tivaa­maan perus­pal­ve­lu­mi­nis­teri Guzenina-Richardsonilta sitä, miten pet­ty­nyt tämä saa­vu­tet­tuun sopuun oli, miksi mitoi­tus­vaa­ti­mus ei men­nyt läpi, vaikka minis­teri lait­toi hen­ki­lö­koh­tai­sen arvo­val­tansa peliin ja vaikka 5 hal­li­tus­puo­luetta mitoi­tusta kan­natti. Tivaa­mi­nen päät­tyi vasta, kun minis­teri ker­toi muu­hun tulok­sen pää­ty­mi­sen olleen mah­do­tonta, koska pää­mi­nis­te­ri­puo­lue Kokoo­mus ei sitä hyväk­sy­nyt. Jos­ta­kin syystä toi­mit­taja päätti jät­tää kes­kus­te­lun tähän.

Myö­hem­min Päi­vä­rinta palasi samaan tee­maan ihme­tel­len, miksi poliit­ti­nen kes­kus­telu on pyö­ri­nyt vain mitoi­tuk­sen ympä­rillä lakieh­do­tuk­sen muut ulot­tu­vuu­det unoh­taen. Kaija-Leena Sinkko ker­toi sel­ko­kie­lellä, kuka tätä kes­kus­te­lua desi­maa­leissa on yllä­pi­tä­nyt: Media itse! Tähän­kään toi­mit­ta­jalta ei löy­ty­nyt kom­ment­tia, vaan hän siir­tyi nopeasti seu­raa­vaan aiheeseen.

Olisi sääli, jos näin­kin hyvällä ulos­an­nilla ja nopealla jär­jen­juok­sulla varus­tettu toi­mit­taja tyy­tyisi poliit­ti­sia ohjel­mia juon­taes­saan vain räväk­kään ja mut­kat suo­riksi oiko­vaan jyrää­mi­seen sen­si­jaan, että pyr­kisi etsi­mään niitä todel­li­sia ideo­lo­gi­sia arvo­poh­jai­sia sol­mu­koh­tia, mitkä eri puo­luei­den kan­nat rat­kai­se­vat. Niistä voisi syn­tyä ihan todel­lis­ta­kin kes­kus­te­lua int­tä­mi­sen sijaan, mikä nyt näyt­tää suo­ri­tuk­sen mit­ta­riksi riittävän.