Archive for maaliskuu, 2012

Tähän saakka, mutta ei pidemmälle!

sunnuntai, maaliskuu 25th, 2012

Usein tulee mie­tit­tyä, miten jour­na­listi käy­tän­nössä sovit­taa toi­mit­ta­jan moraa­linsa työ­nan­ta­jansa jul­ki­lausut­tui­hin tai -lausu­mat­to­miin kir­joit­ta­mi­sen vapau­den rajoi­hin. Sel­vem­min sanot­tuna itsesensuuriin.

Laa­tu­leh­det, kuten Hesari, tapaa sal­lia toi­mit­ta­jiensa jou­kossa myös ns. oman­tun­non ääniä sovel­ta­mansa ylei­sen ideo­lo­gi­sen eetok­sen lomassa. Hesa­rilla tämä ylei­nen koko toi­min­taa kat­tava eetos on libe­raa­lin mark­ki­na­ta­lou­den puo­lus­ta­mi­nen ja sen nega­tii­vis­ten lie­veil­miöi­den vähättely.

Toi­von, että Hesa­rin toi­mit­ta­jat Juha Sai­nio ja Paavo Rau­tio eivät pahastu, vaikka käy­tän heitä esi­merk­keinä Hesa­rin omal­la­tun­nolla varus­te­tuista toi­mit­ta­jista. Mui­ta­kin var­masti on.

Paavo Rau­tio kir­joitti HS:ssa tänään 25.3 erin­omai­sen kolum­nin otsi­kolla “Kohu, jossa häm­mäs­tyt­tä­vintä on kohu”. Rau­tio käyt­tää läh­tee­nään The New York Time­sissa jul­kais­tua avointa kir­jettä, jonka on kir­joit­ta­nut  Gold­man Sachs -pan­kissa työs­ken­nel­lyt joh­taja Greg Smith. Lyhyesti ker­rot­tuna Sai­nio kuvai­lee Smit­hin ker­ron­nan avulla sitä umpi­kie­roa, petol­lista ja epäi­sän­maal­lista  toi­min­taa, millä tämä pankki rau­nioitti USA:n talou­den. Hei­jas­tus­vai­ku­tuk­sena oli mm. Irlan­nin pank­ki­jär­jes­tel­män kaa­tu­mi­nen sikä­läis­ten veron­mak­sa­jien syliin.

Juha Sai­nion kir­joi­tus “Paska iskee pot­ku­riin” jul­kais­tiin HS:ssa samassa Mer­kin­töjä -kolum­nissa yli vuosi sit­ten 12.2.2011. Sai­nio kuvaa siinä USA:n kes­kus­pan­kin FED’in enti­sen pää­joh­ta­jan Alan Greens­pa­nin muis­tel­ma­teosta The Age of Tur­bu­lence. Greens­pan oli USA:ssa se vero­mak­sa­jia edus­ta­nut val­tion vir­ka­mies, jonka olisi kuu­lu­nut val­voa Gold­man Sachs’in ja Leh­man Brohthers’in kal­tais­ten finans­si­ta­va­ra­ta­lo­jen toi­min­taa. Sai­nion erin­omai­sesta jutusta sel­viää, miten Greens­pan lopulta jou­tuu totea­maan, että hänen uskonsa kaik­ki­voi­paan mark­ki­na­ta­lou­teen oli täy­sin väärä ja vailla perusteita.

Yhteistä kir­joi­tuk­sille on se, että kum­man­kin lähde on toi­nen kirja tai kir­joi­tus, joissa arvos­tel­laan kovin sanoin mark­ki­na­ta­lou­den puit­teissa tapah­tu­nutta vaka­vaa piit­taa­mat­to­muutta talou­den peli­sään­nöistä. Kyseessä eivät siis ole toi­mit­ta­jien omaan tie­don­han­kin­taan ja toi­mi­tuk­sel­li­seen har­kin­taan perus­tu­vat kan­na­no­tot, vaan pikem­min­kin refe­raa­tit. Toi­mit­ta­jat mah­dol­li­sesti jaka­vat osan kolum­niensa läh­de­ma­te­ri­aa­lin sisäl­tä­mästä mark­ki­na­ta­lou­den kri­tii­kistä, mutta suo­ra­nai­sesti “omina” kan­nan­ot­toina he eivät kri­tiik­ki­ään esitä.
Estääkö sen median toteut­tama sen­suuri, kir­joit­ta­jien oma itse­sen­suuri vai pelkkä roh­keu­den puute?

Kun Hesari pää­kir­joi­tuk­sis­saan arvos­te­lee ay -liik­keen tai vasem­mis­ton toi­min­taa tai motii­veja, on kir­joit­telu var­sin pro­vo­ka­tii­vista ja pidäk­kee­töntä.
Mutta tai­vas var­jele, kun tul­laan mark­ki­na­ta­lou­den pyhim­pien arvo­jen äärelle! Sil­loin muu­tu­taan har­taiksi ja har­kit­se­viksi. Vähät­te­le­vän alen­tu­vaa asen­netta mark­ki­na­ta­ta­lou­den nega­tii­vis­ten lie­veil­miöi­den (syr­jäy­ty­mi­nen, työt­tö­myys ja sen aiheut­ta­mat ongel­mat, tuloe­ro­jen kasvu, ympä­ris­tön saas­tu­mi­nen, omis­tuk­sen kes­kit­ty­mi­nen, las­ten huos­taan­ot­to­jen lisään­ty­mi­nen, har­maa talous jne) suh­teen riit­tää loput­to­masti. Järeintä, mihin näi­den ongel­mien syi­den ruo­ti­mi­sessa kye­tään, on rukouk­sen­kal­tai­nen toivomus!

Rau­tio päät­tää tämän­päi­väi­sen kolum­ninsa lausee­seen: Ehkä se, että moi­sesta nousee kohu, on merkki ter­veh­ty­vistä ajoista.”

Aamen.