Archive for tammikuu, 2012

Myös äänestäjät puoluekuri -logiikan piiriin?

sunnuntai, tammikuu 22nd, 2012

Kir­joi­tan tätä vaa­li­päi­vän aamuna 22.1.2012. Noin 12 tun­nin kulut­tua tie­dämme, miten vaa­lissa kävi. Näitä vaa­leja voi­daan tar­kas­tella ensim­mäi­sinä todel­li­sina  gal­lup -vaa­leina, koska vaa­li­kam­pan­join­tia on kehys­tä­nyt vii­koit­tais­ten, lop­pusuo­ralla jopa päi­vit­täis­ten gal­lup -kyse­ly­jen esit­tely mediassa. Ehdok­kaat itse ovat kri­ti­soi­neet mediaa siitä, että se gal­lu­peja jul­kais­tes­saan tulee ohjan­neeksi äänes­tä­jien mielipiteitä.

Ylen Aamu -tv oli per­jan­taina 20.1 pyy­tä­nyt vie­raak­seen kol­men suu­rim­man gal­lup­peja teet­tä­neen median edus­ta­jat. Kes­kus­te­le­massa oli­vat uutis­pääl­li­köt Eero Hyvö­nen Nelo­sen uuti­sista, Heikki Piu­hola MTV3 -uuti­sista ja Jouni Kemp­pai­nen Yle -uuti­sista. Kaikki kolme uutis­pääl­lik­köä myön­si­vät, että “gal­lu­pit saat­ta­vat vai­kut­taa ihmis­ten äänes­tys­käyt­täy­ty­mi­seen”. He eivät kui­ten­kaan pitä­neet asian­ti­laa pahana, vaan esim. pää­toi­mit­taja Hyvö­nen oli sitä mieltä, että pää­tök­sen teke­mi­nen gal­lup­pien perus­teella “on yhtä hyvä tapa, kuin jokin muukin.”

 Mie­les­täni kaikki kolme pää­toi­mit­ta­jaa lähes­ty­vät asiaa puh­taasti kiin­nos­ta­via uuti­sai­heita janoa­van median näkö­kul­masta, eivätkä suin­kaan ole äänes­tä­jää pal­ve­le­massa. Kaikki suur­ten väki­jouk­ko­jen tun­teita kuo­hut­ta­vat tapah­tu­mat ovat medialle elin­tär­keitä, joten niistä yri­te­tään ottaa irti kaikki mah­dol­li­nen sekä etu- että jäl­ki­kä­teen. Nämä­kin vaa­lit ovat medialle Lin­nan juh­lien kal­tai­nen myynti- ja kat­so­ja­lu­ku­jen kohen­ta­mis­hap­pe­ning, eikä mikään kan­sa­lais­de­mo­kra­tian missio.

Äänes­tys­pää­tök­sen teke­mi­nen gal­lu­pin perus­teella ei todel­la­kaan ole “yhtä hyvä tapa, kuin jokin muu­kin”. Tämän­suun­tai­nen väite pitää sisäl­lään aja­tuk­sen siitä, että äänes­tys­pää­tös voi yhtä hyvin perus­tua tois­ten mie­li­pi­tei­siin kuin äänes­tä­jän omaan. Aja­tus on melko eri­koi­nen, ja siinä on hie­man samaa kuin edus­kun­nan puo­lue­ku­rissa: Yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan (= äänes­tä­jän) ei tar­vitse poh­tia itse äänes­tä­mi­sensä perus­teita, riit­tää kuin äänes­tää enem­mis­tön (= puo­lue­ryhmä; gal­lu­pit) mukaan. Puo­lue­ku­rin peri­aa­tetta sovel­le­taan siis mut­kan kautta äänestäjiin!

Median edus­ta­jat vähät­te­le­vät tie­toi­sesti sen kan­sa­lais­jou­kon suu­ruutta, joka äänes­tää  gal­lup­joh­ta­jia. Tämä on sosi­aa­li­sen hyväk­syn­nän kan­nalta helppo rat­kaisu, mikä riit­tää hyvin sil­loin, kun omaa perus­tel­tua mie­li­pi­dettä syystä tai toi­sesta “ei ole käytettävissä”.

Jos media tosis­saan haluaisi edis­tää demo­kra­tiaa ja aut­taa äänes­tä­jiä pää­tök­sen­teossa, tulisi gal­lup­peja tehdä toi­sen­lai­silla kysy­myk­se­na­set­te­luilla. Voisi olla kiin­nos­ta­vaa kuulla esim. sel­lais­ten gal­lup­pien tulok­sia, joissa jokai­sen ehdok­kaan kes­kei­siä kam­pan­ja­tee­moja pei­lat­tai­siin kan­sa­lais­ten mie­li­pi­dettä vas­ten. Tämän­suun­tai­nen kään­tei­seen “vaa­li­kone” -ajat­te­luun perus­tuva gal­luppi pal­jas­taisi myös armotta sen, onko ehdok­kaalla yli­pää­tään mitään agen­daa vai perus­tuuko kam­panja puh­tai­siin mie­li­ku­viin, sut­kauk­siin tai kehäpäätelmiin.

 Paras rat­kaisu olisi tie­ten­kin se, ettei gal­lu­peja teh­täisi lain­kaan aina­kaan kuu­kau­teen ennen vaa­li­päi­vää, eikä mis­sään tapauk­sessa enää ennak­ko­ää­nes­tyk­sen alet­tua. Tämän­suun­tai­nen ehdo­tus tie­ten­kin aiheut­taisi sen, että medioi­den “sanan­va­pau­den airuet” köm­pi­si­vät kam­miois­taan ker­to­maan meille, miten tör­keästä sanan­va­pau­den louk­kauk­sesta gal­lup­kiel­lossa olisi kyse... .

Reaalitaloudesta illuusiotalouteen

perjantai, tammikuu 6th, 2012

Mark­ki­na­ta­lous­maissa siir­ryt­tiin 1970 -luvulla vähi­tel­len key­ne­si­läi­sestä talous­a­jat­te­lusta mone­ta­ris­ti­seen. Nyt, noin 40 vuotta myö­hem­min, meillä on käsis­sämme tilanne, missä ns. finans­si­ta­lou­desta on muo­dos­tu­nut omaa elä­mää elävä talou­den haara, joka on irral­laan reaa­li­ta­lou­desta. Kun reaa­li­ta­lou­dessa kaup­paa käy­dään työ­pa­nok­silla aikaan­saa­duilla käsin­kos­ke­tel­ta­villa tuot­teilla, pyö­rii finans­si­ta­lous rahoi­tusin­stru­ment­tien, odo­tusar­vo­jen ja ennus­tus­ten luo­missa “arvoissa”. Rahalla mitat­tuna tämä “illuusio­ta­lous” on kas­va­massa käen­po­jan lailla muuta taloutta ter­ro­ri­soi­vaksi, hyväk­si­käyt­tä­väksi ja hor­jut­ta­vaksi voi­maksi. Käy­tän­nössä tämä näkyy USA:n ja Länsi-Euroopan mark­ki­na­ta­lous­maissa val­tioi­den (= vero­mak­sa­jien) tol­kut­to­mana vel­kaan­tu­mi­sena.  Juuri nämä maat siir­tyi­vät muu­tama vuo­si­kym­men sit­ten tor­vet soi­den uuteen, moder­niin mone­ta­ris­ti­seen ajat­te­luun, ja tulok­set puhu­vat puo­les­taan. (USA:n dol­lari irro­tet­tiin kul­ta­kan­nasta v. 1971)

Yltiö­päi­sin­kään mark­ki­na­fun­da­men­ta­listi ei enää väitä, etteikö mark­ki­na­ta­lous tar­vit­sisi demo­kraat­tis­ten jär­jes­tel­mien toteut­ta­maa sään­te­lyä. Kei­noista, nii­den tehosta ja koh­den­ta­mi­sesta ollaan­kin sit­ten eri mieltä. Ajan­koh­tai­nen talous­kes­kus­telu tar­joaa päi­vit­täin elä­viä esi­merk­kejä illuusio­ta­lou­den kieroutuneisuudesta.

Esi­mer­kiksi muu­ta­mat pan­kit suun­nit­te­le­vat vaka­valla naa­malla lopet­ta­vansa kätei­sen rahan toi­mit­ta­mi­sen sitä tar­vit­se­ville asiak­kaille. Pank­kien ydin­toi­miala on tähän saakka ollut rahan myy­mi­nen ja sen tal­let­ta­mi­nen. Toi­min­nan hin­tana toi­mii anto- ja otto­lai­naus­korko. Illuusio­ta­lou­desta hal­tioi­tu­neet pan­kit ovat nyt alka­neet pitää perin­teistä pank­ki­toi­min­taa tur­han­päi­väi­senä näper­te­lynä, kun ne suu­ret rahat vil­kut­te­le­vat kyl­ki­ään finans­si­ta­lou­den puolella.

Toi­nen esi­merkki on säh­kön­ja­ke­lu­yh­tiöt. Siellä on huo­mattu, että yhtiöi­den osa­kearvo (josta on tul­lut ainoa notee­rat­tava mit­tari) ei juu­ri­kaan rea­goi sii­hen, miten kauan asiak­kaat jou­tu­vat eri­lais­ten myrs­ky­jen jäl­keen odot­ta­maan säh­köjä. Säh­köyh­tiö on siksi lai­min­lyö­nyt sekä jake­lu­ver­kos­ton uudis­ta­mi­sen että poik­keus­ti­lan­tei­den varalle aja­tel­tu­jen tie­do­tus­toi­min­to­jen ylläpidon.

Pank­ki­sek­to­rilla pitäisi mitä pikim­min toteut­taa EU:n laa­jui­nen paluu takai­sin juu­rille. Perus­pank­ki­toi­minta (anto- ja otto­lai­naus) tulisi eriyt­tää lain­sää­dän­nöllä omaksi toi­min­nak­seen, jonka asian­mu­kai­nen hoi­ta­mi­nen on pank­ki­toi­mi­lu­van säi­ly­mi­sen edel­ly­tys. Kaikki muu sijoitus-, finanssi- ja muu vipurahasto-  ja osak­kei­den ns. lyhyek­si­myyn­ti­pel­leily pitäisi lain­sää­dän­nöllä irrot­taa pank­ki­toi­min­nasta eril­li­seksi vedonlyönti- ja uhka­pe­li­toi­mia­laksi, jota kos­kee ko. toi­mia­lan mukai­nen lain­sää­däntö ja verotus.

Säh­köyh­tiöille tulee mää­rätä puut­teel­li­sesta kata­stro­fi­val­miuk­sista joh­tu­vista säh­kön­toi­mi­tus­kat­kok­sista niin mit­ta­vat sank­tiot, että ne vai­kut­ta­vat yhtiön tulok­seen ja sitä kautta osak­keen arvoon. Tämä on se ainoa kieli, mitä pörs­si­no­tee­rattu yhtiö ymmärtää.