Archive for heinäkuu, 2011

Elliot Carver = Rubert Murdoch?

keskiviikko, heinäkuu 20th, 2011

Bond -elo­ku­vassa “Huo­mi­nen ei kos­kaan kuole” (Tomor­row Never Dies) elo­ku­va­hahmo, media­mo­guli Elliot  Car­ver ei tyydy Rubert Murdoch’in media­pi­me­riu­min tapaan ainoas­taan sala­kuun­te­le­maan kan­sa­lai­sia. Elo­ku­va­hahmo ryh­tyy aktii­vi­sesti luo­maan konflik­teja uuti­sia saa­dak­seen. Eikä mitä tahansa konflik­teja, vaan val­tioi­den väli­siä sotia. Viime vii­kon tapah­tu­mien valossa voi aavis­tella, kuka on ollut tämän Bond -elo­ku­van käsi­kir­joit­ta­jien esi­kuva, hei­dän luo­des­saan Elliot Car­ve­rin hahmoa.

Kau­pal­li­nen media Suo­messa on tähän men­nessä käsi­tel­lyt Mur­doch -skan­daa­lia vain sen ver­ran, kuin on ollut vält­tä­mä­töntä.“News of The World” leh­den tie­don­han­kin­nassa teh­dyt sala­kuun­te­lu­ri­kok­set ovat jo laa­jen­tu­neet kos­ke­maan sekä poli­tii­kan että polii­si­lai­tok­sen ylim­piä päät­tä­jiä. Kau­pal­li­nen media koet­taa kyn­sin ham­pain pitää tätä skan­daa­lia muu­ta­man hen­ki­lön rikol­li­seen toi­min­taan liit­ty­vänä yksit­täis­ta­pauk­sena, josta ei pidä vetää mitään ylei­sem­piä joh­to­pää­tök­siä kau­pal­li­sen median toi­min­ta­pe­ri­aat­tei­den suhteen.

Jos­sa­kin vai­heessa käy kui­ten­kin mah­dot­to­maksi vält­tyä kysy­mästä seu­raa­vaa kysy­mystä:
Onko kau­pal­li­sen kil­pai­lun ja mark­ki­na­ta­lou­den voi­ton­ta­voit­te­lun oloissa toi­mi­valla medialla enää mitään teke­mistä tie­don­vä­li­tyk­sen kanssa?
Mur­doch -kon­ser­niin kuu­luu leh­tien lisäksi myös TV -kana­via. Yksi niistä on USA:ssa toi­miva Fox­News. Tämä uutis­ka­nava edus­taa niin radi­kaa­lin kon­ser­va­tii­vista, republi­kaa­ni­sen puo­lu­een poliit­ti­sia näke­myk­siä mark­ki­noi­vaa lin­jaa, että valeh­te­lun ja tie­don­vä­lit­tä­mi­sen raja yli­te­tään päivittäin.

Sanan­va­paus on län­si­mai­sen demo­kra­tian kul­ma­kivi. Voi­daanko sen nimissä hyväk­syä ihan mitä vaan? Edel­lyt­täen ettei siitä jää kiinni.

Riskinottaja maksaa

keskiviikko, heinäkuu 13th, 2011

Euroo­pan Unio­nin rahoi­tus­krii­sissä rin­ta­ma­lin­jat alka­vat kir­kas­tua. Mark­ki­na­ta­lou­den puo­les­ta­pu­hu­jat ovat entistä äänek­kääm­min arvos­tel­leet vaa­ti­muk­sia sekä sijoit­ta­jien vas­tuut­ta­mi­sesta että Suo­men val­tion­va­rain­mi­nis­te­rin, SDP:n Jutta Urpi­lai­sen Krei­kan lisä­lai­noi­tuk­seen liit­ty­vistä vakuus­vaa­teista. Kun erin­omai­sesti asiaa edis­tä­nyt minis­te­rimme sai 4.7 Brys­se­lissä pide­tyssä kokouk­sessa Suo­men kan­nalle varo­vaista vih­reää valoa, on mark­ki­na­li­be­raa­lilla leh­dis­töl­lämme ilmi­sel­viä vai­keuk­sia nie­laista tätä tosiasiaa.

Miksi mark­ki­na­ta­lou­den etu­var­tio haluaa siir­tää Krei­kan lai­noit­ta­jien kuprut veron­mak­sa­jien piikkiin?

Vas­taus on yksin­ker­tai­nen. Onhan aina kivem­paa, kun voit kerätä voi­tot itse ja jakaa tap­piot muille. Näin rehel­li­sesti asiaa ei tie­tysti ker­rota. Tap­pioi­den mak­sat­ta­mista veron­mak­sa­jilla perus­tel­laan hie­nolla lii­ke­ta­lou­del­li­sella ter­mi­no­lo­gialla, josta ei yleensä ota erk­ki­kään sel­vää. Eikä sen tar­koi­tus­kaan ole muu, kuin tosi­asioi­den peittäminen.

Mitä tapah­tui Islan­nille, joka oman busi­nes -eliit­tinsä ahneu­desta joh­tuen ajau­tui yli­pää­se­mät­tö­miin vai­keuk­siin pari vuotta sit­ten. Kun kort­ti­talo romahti, päät­ti­vät brit­ti­läi­set ja hol­lan­ti­lai­set kor­vata vara­ri­kossa varoja menet­tä­neille kan­sa­lai­sil­leen mene­tyk­set periäk­seen ne Islan­nin val­tiolta. Kuten tie­de­tään, islan­ti­lai­set päät­ti­vät olla mak­sa­matta. Busi­ness is busi­ness. Sii­hen kuu­luu epä­on­nis­tu­mi­sen riski. Teille kävi nyt niin, tote­si­vat saa­re­lai­set tyy­nesti kan­sa­nää­nes­tyk­sessä, ja päät­ti­vät aloit­taa talou­tensa raken­ta­mi­sen alusta puh­taalta pöydältä.

Mik­sei Kreikka voi seu­rata Islan­nin esimerkkiä?

Menet­tä­jiä oli­si­vat enim­mäk­seen muu­tama suuri saksalais- ja rans­ka­lais­pankki. Krei­kan vara­rik­koon pääs­tä­mi­nen kir­pai­sisi ker­ran kun­nolla, mutta voisi olla opet­ta­vai­nen tarina sekä maan sisäi­selle talou­den­pi­dolle, tilas­toin­nille ja poli­ti­koin­nille että kan­sain­vä­listä sijoi­tus­toi­min­taa har­joit­ta­ville tahoille. Miksi lii­ke­toi­min­taan oleel­li­sesti kuu­luva kon­kurs­sin mah­dol­li­suus näh­dään val­tion koh­dalla mah­dot­to­maksi? Tie­ten­kin siksi, että rahoja on syy­detty seu­lan lailla vuo­ta­van, vuo­desta toi­seen ali­jää­mäi­sen bud­je­tin tilk­keeksi ilman vakuuk­sia sillä ole­tuk­sella, että kyllä EU:n veron­mak­sa­jat tule­vat apuun.

Kenen tästä perus­teet­to­masta ole­tuk­sesta aiheu­tu­neista vahin­goista pitäisi vas­tata? Lai­noit­ta­jien vai veronmaksajien?

Minun oikeus­ta­juni mukaan vas­taus on selvä.

(Dis)Connecting People...

tiistai, heinäkuu 12th, 2011

Otsik­kona on hie­man muun­neltu Nokia klas­si­nen slo­gani. Slo­ga­nissa yhdis­tä­jäksi aja­tel­laan puhe­lin. Miten on, kun kan­sa­lai­nen yrit­tää lähes­tyä jota­kin yri­tystä puhe­li­mitse? Yhdis­ty­mistä tapah­tuu yhä har­vem­min. Yri­tys­ten vies­tin­tä­osas­tot eivät ole sääs­tä­neet aikaa eivätkä rahaa suo­jau­tuak­seen asiak­kai­den puhe­li­mitse tapah­tu­vilta yhteydenottoyrityksiltä.

Kaava menee näin: Asia­kas (As) soit­taa yri­tyk­seen kysyäk­seen jos­ta­kin tuot­teesta.  Auto­maatti (Au) vas­taa, ja pal­jas­taa asiak­kaalle suu­rena uuti­sena fir­man, mihin hän on soit­ta­nut! Sit­ten Au tie­dus­te­lee, millä kie­lellä As tah­toisi puhua? Kun tämä on sel­vi­tetty, alkaa Au lue­tella vaih­toeh­toi­sia ete­ne­mis­reit­tejä, joi­den jou­kosta on valit­tava oikea ja pai­net­tava puhe­li­mes­taan vas­taa­vaa nume­roa. Parin minuu­tin ährää­mi­sen jäl­keen asia­kas kuvit­te­lee­kin heti­kohta saa­vansa puhe­li­meen oikean ihmi­sen, joka vas­taa hänen kysy­myk­siinsä. Mutta, ei, ei ja ei! Ihmi­sen sijaan uusi Au saat­taa esim. ope­raat­to­rin kyseessä ollen  ilmoit­taa tah­to­vansa ottaa vas­taan asiak­kaan vikail­moi­tuk­sen auto­maat­ti­sesti. Au pyy­tää asia­kasta sano­maan nimensä sel­keällä äänellä. Sit­ten syn­ty­mä­ajan. Ja niin edel­leen. Ihmi­sen sijaan soit­ta­jalle tar­jou­tuu tilai­suus kes­kus­tella koneen kanssa. Jos kyseessä ei ole ope­raat­tori, saat­taa asiak­kaalle vas­tata uusi Au, joka sanoo “kaik­kien asia­kas­pal­ve­li­joi­den juuri tällä het­kellä ole­van varat­tuja” ja arvioi odo­tusa­jan. Myös Au saat­taa ker­toa, että asiak­kaan kan­nat­taa ehkä soit­taa het­ken kulut­tua uudel­leen. Tai mah­dol­li­sesti jät­tä­mään viesti vastaajaan.

Toi­sin­sa­noen, mitä enem­män ja hie­nom­pia puhe­li­mia meillä on, sitä tehok­kaam­min yri­tyk­set suo­jau­tu­vat puhe­li­mitse tapah­tu­vilta yhtey­den­ot­to­y­ri­tyk­siltä.
They are discon­nec­ting people.

Vakuusvaatimuksista on todellakin syytä pitää kiinni!

maanantai, heinäkuu 4th, 2011

Uutis­ten mukaan vvm Jutta Urpi­lai­nen vakuut­taa, että Suomi pitää kiinni vakuus­vaa­ti­muk­sis­taan Krei­kan tuke­mi­sessa. Hyvä niin, sillä vähempi ei maamme nykyi­sessä poliit­ti­sessa ilmas­tossa eikä sen puo­leen SDP:n vaa­li­kam­pan­join­nin tee­moja aja­tel­len­kaan riitä.

Voi­han olla, että edel­li­sen vvm Jyr­kin Katai­sen vuosi sit­ten mai­nos­tama, lip­su­vaksi osoit­tau­tu­nut “nis­ka­lenkki mark­ki­na­voi­mista” voisi tällä terä­väm­mällä otteella muut­tua pitä­väksi ja kul­mi­noi­tua vaik­kapa kome­aan heit­toon uuden euroop­pa­lai­sen talous­mo­raa­lin tatamilla.

Hie­man kui­ten­kin huo­les­tut­taa Urpi­lai­sen vakuut­te­lut, että asiassa “var­masti löy­tyy kaik­kia tyy­dyt­tävä ratkaisu”.Suomen ei pidä tin­kiä vaa­ti­muk­sis­taan eikä hyväk­syä mitään silmänlumevakuutta.

Kun val­tio haluaa vakuu­den, on sen mer­ki­tys toki hie­man toi­nen, kuin pank­ki­maa­il­massa. Val­tio haluaa vakuu­den­hal­ti­jana ennem­min­kin säi­lyt­tää sanan­val­tansa tilan­teessa, missä lai­nan ehtoja oltai­siin mah­dol­li­sesti “talou­den rea­li­tee­teista joh­tuen” poliit­ti­silla pää­tök­sillä muuttamassa.

Mutta eihän vakuus silti ole vakuus, ellei se ole tar­vit­taessa rea­li­soi­ta­vissa täy­teen arvoonsa.