Archive for huhtikuu, 2010

Janne Virkkunen väistyy

perjantai, huhtikuu 2nd, 2010

Suo­ma­lai­sessa mie­li­pi­deil­mas­tossa kuu­lui sel­vää his­to­rian sii­pien havi­naa, kun Hel­sin­gin Sano­mien pää­toi­mit­ta­jana lähes 20 vuotta toi­mi­nut Janne Virk­ku­nen jäi eläk­keelle. Voi väit­tää, että Hesa­rin asema suo­ma­lais­ten mie­li­pi­tei­den muo­tou­tu­mi­sessa on euroop­pa­lai­ses­sa­kin mit­ta­kaa­vassa ainut­laa­tui­nen. Tähän vai­kut­taa ennen kaik­kea leh­den yli­voi­mai­nen levikki, mutta myös kes­ki­mää­räi­sesti arvioi­tuna laa­du­kas journalismi.

 

Tästä yli­voi­mai­suu­desta seu­raa, että  omis­ta­jille saat­taa ajoit­tain tulla kiusaus käyt­tää väli­net­tään omien int­res­siensä aja­mi­seen. Tämä on ammat­ti­tai­toi­sesti joh­de­tulle leh­delle help­poa. Ei tar­vitse kuin suo­rit­taa hie­man pai­no­tet­tua uuti­soin­tia ja käyt­tää huo­lel­li­sesti valit­tuja kir­joit­ta­jia teke­mään jut­tuja ase­tet­tuja pää­mää­riä pal­ve­le­vista aiheista. Yhtä tär­keätä kuin se, mistä kir­joi­te­taan, on tie­tysti se mistä EI kirjoiteta.

 

Väis­tyvä pää­toi­mit­taja vie­raili vii­mei­senä työ­päi­vä­nään april­li­päi­vän aat­tona ykkö­sen aamussa toi­mit­taja Katri Mak­ko­sen vie­raana.  Haas­tat­te­lun mie­len­kiin­toi­sinta antia oli kes­kus­telu siitä, kuinka avoi­mesti näin yli­ver­tai­sessa ase­massa oleva sano­ma­lehti voi kan­san mie­li­pi­teitä jaka­viin asioi­hin ottaa kan­taa. Ei ole salai­suus, että Sanoma Oy:ssä pok­sau­tel­tiin kuo­hu­vii­nejä sinä päi­vänä, kun Suo­mesta tuli EU:n jäsen. Asiaa oli leh­dessä ajettu vah­vasti ja mää­rä­tie­toi­sesti vuo­sien ajan.

 

Toi­mit­taja Mak­ko­nen oli Ylen arkis­toista löy­tä­nyt van­han,  tuol­loin vielä melko tuo­reen pää­toi­mit­taja Virk­kusen haas­tat­te­lun, missä hän ker­too leh­dellä ole­van val­taa “jolla voi nos­taa leh­den tär­keinä pitä­miä asioita esiin ja tuoda siten uusia ele­ment­tejä pää­tök­sen­te­koon ja pitää niitä esillä niin kauan, että syn­tyy poliit­tista pai­netta pää­tök­sen­te­koon”. Pari vuo­si­kym­mentä lausun­tonsa jäl­keen­kään Virk­ku­nen ei näh­nyt tar­peel­li­seksi muut­taa ajat­te­lu­aan. Vaikka toi­mit­taja Mak­ko­nen ei, jää­hy­väis­haas­tat­te­lun hen­gen mukai­sesti, vie­ras­taan kovin ahtaalle lait­ta­nut­kaan, jou­tui Virk­ku­nen kuten­kin tapai­le­maan sano­jaan vuo­sien takaista lausun­to­aan kommentoidessaan.

 

Jos ken on Hesa­rin pää­kir­joi­tuk­sia muu­ta­man vuo­den aikana lues­kel­lut, on voi­nut havaita, miten voi­mak­kaasti leh­den pää­kir­joi­tus­kol­le­gio otti kan­taa aika­naan EU:iin liit­ty­mi­sen puo­lesta,  äsket­täin kysy­myk­seen pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sien leik­kaa­mi­seen ja nyt vii­meksi Ylen jul­ki­sen pal­ve­lun laa­juu­den mää­rit­te­le­mi­sen tar­peel­li­suu­teen. Jos­sa­kin mää­rin tämä on jyr­kässä ris­ti­rii­dassa Virk­kusen jokin aika sit­ten leh­des­sään esit­tä­mään lausu­maan, jonka mukaan “on vaa­ral­lista, että toi­mit­ta­jat pyr­ki­vät paran­ta­maan maa­il­maa hel­posti syn­ty­villä näkö­kul­mil­laan mie­luum­min, kuin että teki­si­vät tasa­pai­noi­sia ja asia­poh­jai­sia juttuja”.

Täl­lai­seen “vaa­ral­li­seen toi­min­taan” osal­lis­tu­mi­nen on HS:n pää­kir­joi­tus­kol­le­giolle ollut pikem­min sääntö kuin poik­keus. On mie­len­kiin­toista nähdä, minkä kan­nan lehti tulee otta­maan esim. juuri nyt kuu­mana käy­vään maahanmuuttokeskusteluun.

 

Mitä mer­ki­tystä sillä sit­ten on, että yksi­tyi­so­mis­tei­nen, laa­ja­le­vik­ki­nen val­ta­me­dia jul­kai­see sivuil­laan poliit­ti­sen pää­tök­sen­teon pii­riin kuu­lu­viin asioi­hin sel­keitä kantoja?

 

Kun kan­taa ottaa sel­västi puo­lue­si­don­nai­nen maa­kun­ta­lehti, voi lukija ase­moida kan­nan­o­ton sen mukaan. Yleis­ra­dion koh­dalla taas vii­me­ai­kai­sen Yle­maksu -kes­kus­te­lun hyvä puoli oli se, että moneen ker­taan tuli lausu­tuksi Ylen asema kan­san edus­ta­jien ( = kan­san...) val­vo­mana lai­tok­sena. Yli­lyön­nit huo­ma­taan ja ne käsi­tel­lään jul­ki­suu­dessa perus­teel­li­sesti ( vrt. nk. lautakasajuttu).

Aamu­lehti -kon­serni sano­ma­leh­ti­neen ja TV -kana­vi­neen on monissa yhteyk­sissä liput­ta­nut avoi­mesti poliit­ti­sen oikeis­ton väreillä, joten nii­den­kin kan­nat ovat etu­kä­teen arvattavissa.

Hel­sin­gin Sano­mat sen­si­jaan on kautta aiko­jen koros­ta­nut poliit­tista riip­pu­mat­to­muut­taan, objek­tii­vi­suut­taan ja puo­lu­eet­to­muut­taan, mihin suuri osa luki­joista vie­lä­kin uskoo. Tämä kuva on viime vuo­sina alka­nut säröillä pahasti.

 

Kun ruo­riin nyt astui Sanoma News’in toi­mi­tus­joh­ta­jan pai­kalta Mikael Pen­ti­käi­nen, voi­daan Janne Virk­kusen kau­den tie­do­tuk­sel­li­seen arvo­va­lin­ta­vai­kut­ta­mi­seen odot­taa edel­leen lisään­ty­vää pai­netta. Jos tämä asia luki­joille avoi­mesti ker­rot­tai­siin, olisi asia OK. Mutta tul­laanko niin tekemään?

Epäi­len. Vas­tuu jää, kuten savo­lai­sit­tain sano­taan, lukijalle.