Archive for joulukuu, 2009

Avoimia työpaikkoja: Suomen pääministeri

perjantai, joulukuu 25th, 2009

Kesä­kuussa vapau­tuva Suo­men pää­mi­nis­te­rin teh­tävä julis­te­taan haet­ta­vaksi. Hake­muk­set, joita ei palau­teta, tulee lähet­tää tou­ko­kuun lop­puun men­nessa Suo­men Kes­kus­ta­puo­lu­een puo­lue­toi­mi­kun­nalle. Työ­teh­tä­vät tule­vat muo­dos­tu­maan Suo­men val­tio­neu­vos­ton työn joh­ta­mi­sesta ja sii­hen liit­ty­vistä teh­tä­vistä sekä Kes­kus­ta­puo­lu­een puheen­joh­ta­jana toi­mi­mi­sesta. Lisä­bo­nuk­sena myös maan ulko- ja tur­val­li­suus­po­li­tii­kasta vas­taa­mi­nen, mikäli Chris­tof­fer Taxell’in perus­tus­lain uudis­ta­mista käsit­te­levä työ­ryhmä pää­tyy tam­mi­kuussa 2010 ehdot­ta­maan pre­si­den­tin viran lak­kaut­ta­mista ja työ­teh­tä­vien siir­tä­mistä pää­mi­nis­te­rille. Valin­ta­pää­tök­sen, josta ei voi valit­taa, tekee Kes­kus­ta­puo­lu­een kesä­kuussa 2010 kokoon­tuva puo­lue­ko­kous.Haki­jalta edellytetään:

  • Hyvää suo­men kie­len ja aut­ta­vaa ruot­sin kie­len taitoa.
  • Toi­min­taa puo­lu­eessa. Vaih­toeh­toi­sesti myös riit­tävä ansioi­tu­nei­suus millä tahansa jul­kis­hal­lin­non tai yri­ty­se­lä­män alalla, johon vain liit­tyy riit­tävä jul­ki­suus mediassa. Myös viih­de­teol­li­suu­den pii­rissä han­kittu jul­ki­suus ote­taan huomioon.
  • Työ­teh­tä­vän etuina voi­daan mai­nita koh­tuul­li­nen palkka, virka-asunto ja virka-auto omalla kul­jet­ta­jalla. Työ sisäl­tää mat­kus­te­lua ja ilmai­sia lou­naita.  Lisäksi oma sih­teeri tai kak­si­kin, ellei yksi riitä, oma puheen­kir­joit­taja sekä poliit­ti­nen neu­vo­nan­taja, jonka teh­tä­viin kuu­luu muo­toilla vas­tauk­sia median tms. taho­jen esit­tä­miin han­ka­lam­piin kysymyksiin.

Vapaa­muo­toi­seen hake­muk­seen tulee ehdot­to­masti liit­tää  kopio mak­se­tusta Suo­men Kes­kus­ta­puo­lu­een jäsenmaksukuitista.

Helsingin Sanomat - tekopyhyyden Guinness’iin!

keskiviikko, joulukuu 16th, 2009

Hesari on vuo­sien saa­tossa luo­pu­nut yhä avoi­mem­min puo­lu­eet­to­muu­den vaa­ti­muk­sesta. Toi­min­ta­mal­lina on yleensä ollut myö­täillä hal­li­tus­puo­lueita aina­kin sil­loin, kun se on lin­jassa leh­den pää­kir­joi­tus­kol­le­gion mie­li­pi­teen kanssa. Pää­kir­joi­tus 141209 leh­dessä otsi­kolla “Perus­tus­la­ki­ko­mi­tean pitää pyr­kiä yksi­mie­li­syy­teen” ohit­taa kui­ten­kin teko­py­hyy­dessä, argu­men­toin­nin löy­syy­dessä ja tar­koi­tus­ha­kui­suu­dessa kai­ken tähä­nas­ti­sen. Kyseessä on oikea yli­mie­li­syy­den ylis­tys, jossa tyy­li­laji on sama kuin net­ti­kir­joi­tus­ten nimi­merk­kien takaa tapah­tu­vassa syljeskelyssä.

 Muu­ta­mia otteita:

Valio­kun­nan vara­pu­heen­joh­taja Jacob Söder­man jopa esitti, että dema­rit vetäy­tyi­si­vät perus­tus­lain uudis­tus­hank­keesta.“
- jos val­tio­neu­vosto kes­ken toi­mi­kun­nan työn tekee omia lin­jauk­si­aan itse aset­ta­mansa toi­mi­kun­nan kes­ke­ne­räi­sestä työstä piit­taa­matta (pre­si­den­tin EU -edus­tus), aset­tuu toi­mi­kun­nan työ outoon valoon ja kes­kus­telu eroa­mi­sesta on perusteltua.

Myös Sdp:n enti­nen puheen­joh­taja Eero Hei­nä­luoma on puo­lus­ta­nut pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sia niin kii­vaasti, että hänen on epäilty halua­van itse pre­si­den­tiksi.“
- “on epäilty halua­van” -pas­sii­vi­muoto tar­koit­taa, että kir­joit­taja itse epäi­lee. Kun joku polii­tikko Suo­messa esit­tää oman rehel­li­sen mie­li­pi­teen ajan­koh­tai­sesta asiasta (mikä on ylei­sesti ottaen melko har­vi­naista), ollaan net­ti­kes­kus­te­luissa yleensä hyee­noina pai­kalla hauk­ku­massa esit­tä­jää nimi­mer­kin takaa oman edun tavoit­te­li­jaksi. Mutta että val­ta­kun­nal­li­sen leh­den pää­kir­joi­tuk­sessa!
Hesa­rin asen­teen tässä asiassa pal­jas­taa suh­tau­tu­mi­nen puhe­mies Sauli Nii­nis­tön pre­si­dent­tieh­dok­kuu­teen. Nii­nis­töä käsi­tel­tiin Sanoma Oy:n leh­dissä vuo­sia silk­ki­han­sik­kain itseoi­keu­tet­tuna seu­raa­vana pre­si­dent­tinä, kun­nes Sauli teki sen vir­heen, että ryh­tyi puo­lus­ta­maan suo­ma­lais­ten enem­mis­tön näke­mystä pää­tös­val­tai­sesta pre­si­den­tistä. Sanoma Oy:n  jutuissa sävy muut­tui saman tien.  Nii­nis­töstä tuli oman edun tavoit­te­lija, joka puhuu asiasta vain mah­dol­li­sen tule­van vir­kansa vuoksi.

On myös epäilty, että Sdp puo­lus­taa pre­si­den­tin­val­taa vaa­li­tak­ti­sista syistä: kansa haluaa vah­van pre­si­den­tin, ja Sdp haluaa olla samaa mieltä kuin kansa.“
- tämä­hän se vasta ennen­kuu­lu­ma­tonta onkin: sanoa ääneen se mie­li­pide, jota suo­ma­lais­ten enem­mistö kyse­ly­jen mukaan edus­taa! Miten kor­ke­aan nor­sun­luu­tor­niin HS:n pää­kir­joi­tus­kol­le­gio oikein on kii­ven­nyt? Nou­dat­taako Sanoma Oy omissa yhtiö­ko­kouk­sis­saan tai yhtiön hal­li­tuk­sen kokouk­sissa vähem­mis­tön dik­ta­tuu­ria? Enem­mis­tön tah­don mukaan toi­mi­mi­sella on toi­nen­kin nimi: Demo­kra­tia. Mikäli on pääs­syt tark­kai­lua­se­man kor­keuk­sissa unohtumaan.

Jou­lu­lo­man jäl­keen dema­rien tuoh­tu­mus on toi­vot­ta­vasti laan­tu­nut niin, että pre­si­den­tin ulko­po­liit­ti­siin val­ta­oi­keuk­siin voi­daan palata kiih­kotta.“
- mikäli Hel­sin­gin Sano­mat edus­taa hal­li­tus­puo­luei­den kanssa jou­lu­lo­man jäl­keen­kin samaa suo­ma­lais­ten enem­mis­tön mie­li­pi­teestä piit­taa­ma­tonta lin­jaa, toi­von päin­vas­toin, että tuoh­tu­mus ei laannu.

Kun ins­ti­tuu­tioi­den väli­siä val­ta­suh­teita sää­de­tään, pitäisi hank­kee­seen ryh­tyä puh­taalta pöy­dältä, miet­ti­mättä sitä, kuka mihin­kin teh­tä­vään ken­ties nimi­te­tään.“
- näin pukki jat­kaa var­tioi­mansa kaa­li­maan har­ven­ta­mista. HS on itse käyt­tä­nyt kaikki kei­not pre­si­den­tin, presidentti-instituution ja sen perus­tus­lail­li­sen ase­man puo­lus­ta­jien vähät­te­le­mi­seksi, nolaa­mi­seksi ja kysee­na­lais­ta­mi­seksi. Hesa­rin oma pöytä ei näissä asioissa ole ollut puh­das vuosikausiin.

Se aika, jol­loin leh­tien pää­kir­joi­tuk­set edes yrit­ti­vät kiis­ta­na­lai­sissa asioissa ainoas­taan eri­tellä osa­puol­ten mie­li­pi­teitä, on muisto vain. Pää­kir­joi­tuk­set ovat muut­tu­neet pää­toi­mit­ta­jan ja hänen sii­pi­veik­ko­jensa omaksi sisäi­seksi mielipidepalstaksi.

JSN:sta eroaa porukkaa solkenaan

perjantai, joulukuu 11th, 2009

Suo­ma­lai­nen media on tien­haa­rassa. Verkko ahdis­taa print­ti­me­diaa yhä tiu­kem­min paitsi uuti­soin­nissa, myös ilmoi­tus­myyn­nissä. Kil­pai­lu­kei­noksi näyt­tää vali­tun uutis­ten taus­toi­tuk­sen ja toi­mit­ta­mi­sen keven­tä­mi­nen, tir­kis­te­ly­viet­tiä tyy­dyt­tä­vät aihe­va­lin­nat ja raflaava otsi­kointi. Yhtei­sen säve­len sopu­li­joukko löy­tää vain sil­loin, kun innos­tu­taan yhdessä kou­lu­kiusaa­maan jota­kuta julk­kis­rauk­kaa tai sopi­vaksi kat­sot­tua polii­tik­koa - tie­ten­kin sanan­va­pau­den nimissä ja läh­de­suo­jan takana lymy­ten.

Kau­pal­li­set TV -kana­vat keve­ne­vät ja keve­ne­vät, kun­nes joka kodissa on tel­kun päällä kamera, jonka kautta kat­se­li­jat saa­vat seu­rata tapah­tu­mia tois­tensa olo­huo­neissa (tämä on ns. rea­lity -for­maa­tin vii­mei­nen vaihe). Välillä “ohjel­man” kes­keyt­tää ame­rik­ka­lai­nen hal­pis­tuo­tanto tai peräti elo­kuva.

Yle taa­per­taa (Fin­nai­rin tapaan) oman his­to­rial­li­sen, “val­tion­ra­diosta” periy­ty­vän työ­kult­tuu­rinsa kanssa, jossa asiat teh­dään hel­poim­man kautta itse­ään sääs­tel­len. AamuTV:n juon­ta­jat luke­vat ääneen stu­dioon sijoi­te­tulla muka­valla soh­valla sano­ma­leh­tiä aidosti sen näköi­sinä, kuin oli­si­vat teke­mässä televisio-ohjelmaa. Vie­läpä kana­valla, joka sanoo pyö­rit­tä­vänsä Suo­men suu­rinta uutis­toi­mi­tusta.

Kun joku Kor­vola sit­ten tekee tämän kuu­lui­san jut­tunsa (todis­teilla, jotka aina­kaan tähän men­nessä eivät ole ketään vakuut­ta­neet) syn­tyy JSN:n vapaut­ta­vasta pää­tök­sestä tie­tysti print­ti­me­dialle erin­omai­nen maa­li­taulu. Kuin­ka­han monta yhtä löy­sin perus­tein teh­tyä print­ti­jut­tua lyhyeen­kin men­nei­syy­teen mah­tuisi, jos joku viit­sisi niillä elä­möidä? Printti ei sitä sat­tu­neestä syystä tee, ja Yle ei ehdi, jaksa, kykene tai halua. Ollaan­han sitä sen­tään kol­le­goja... . Ehkä Jyrki Richt lopulta pal­jas­taa, että eihän tässä koko aikana ole ollut kysy­mys pää­mi­nis­teri Matti Van­ha­sesta, vaan eräästä toi­sesta van­ha­sesta, jolle nämä lau­dat meni­vät. Huo­miota herät­tä­vän usein Ylen kom­men­teissa on nimit­täin mai­nittu vain sana “Van­ha­nen”.

JSN:n voisi ehkä lopet­taa­kin, mutta mikä olisi vaih­toehto? Suo­men oikeus­lai­tos on saa­nut lukui­sia huo­mau­tuk­sia EU:lta liian pit­kiksi veny­neistä oikeu­den­käyn­neistä. Siinä valossa tätä­kin lau­ta­keis­siä pui­tai­siin eri oikeus­as­teissa vielä vuo­si­kym­me­nen kulut­tua itse lau­to­jen jo lahot­tua. Oikeus­lai­tok­sen “perus­teel­li­suus” on vain ja ainoas­taan vet­ku­tusta, vanu­tusta ja asia­na­ja­jien ansain­ta­lo­giik­kaa. 

Summa sum­ma­run: Kol­matta val­tio­mah­tia ei valvo kukaan!

Kyllä kansa tietäisi! ...jos siltä kysyttäisiin...

tiistai, joulukuu 1st, 2009

Suo­men ainoa poik­ki­jour­na­lis­ti­nen toi­mit­taja Aarno Lai­ti­nen on teh­nyt sitä, mitä mediassa teh­dään enää vähän: Tut­ki­vaa jour­na­lis­mia! Hänen seu­raava havain­tonsa Ilta­leh­dessä on merkittävä:

    “Jos maassa olisi suh­teel­li­sesti las­kien yhtä pal­jon lää­kä­reitä kuin heitä on kan­san­edus­ta­jina, heitä olisi lähes 200000. Sai­raan­hoi­ta­jia olisi lähes 300000, polii­seja 150000, opet­ta­jia 400000, maan­vil­je­li­jöitä 500000. Kun­nan­joh­ta­jia olisi yli 100000. Toi­mit­ta­ja­taus­tai­sia kan­san­edus­ta­jia on yli 70, joten heitä kuu­luisi olla kan­sassa yli miljoona.”
    “Vanha hokema, että edus­kunta on kansa pie­nois­koossa, ei pidä paik­kaansa. Kan­san­edus­ta­jina ei ole yhtään sii­voo­jaa, talon­miestä, met­su­ria, meri­miestä, K-kaupan kas­saa eikä kovin monta ras­va­nah­kaista teollisuustyöläistäkään.”
    Lähes kaik­kia Lai­ti­sen luet­te­le­mia ylie­dus­tet­tuja ammat­ti­ryh­miä yhdis­tää yksi seikka: He saa­vat palk­kansa jul­ki­selta sek­to­rilta! Siinä ei ole sinänsä mitään vikaa. Mutta se herät­tää joi­ta­kin kysymyksiä.
    1) Ovatko lää­kä­rit, sai­raan­hoi­ta­jat, polii­sit, opet­ta­jat ja kun­nan­joh­ta­jat kes­ki­mää­räistä val­veu­tu­neem­pia kansalaisia?
    2)  Joh­tuuko hei­dän ylie­dus­tuk­sensa yksin­ker­tai­sesti siitä, että he työs­sään tapaa­vat pal­jon ihmisiä?
    3) Vai joh­tuuko se samasta syystä, jonka joh­dosta Suo­men kun­nan­val­tuus­toissa on suh­teet­to­man pal­jon kun­nan pal­kol­li­sia: Työ­nan­taja suh­tau­tuu (lii­an­kin) ymmär­tä­väi­sesti työ­ai­kana tapah­tu­vaan yhteis­kun­nal­li­seen harrastamiseen.

Oli syy mikä tahansa, niin tilanne on omi­aan vää­ris­tä­mään edus­kun­nan käsi­tystä niistä asioista, jotka yhteis­kun­nas­samme vaa­ti­si­vat pikai­sinta korjaamista.