Archive for maaliskuu, 2009

Onko Ylen “julkista palvelua” yksityistettävä?

sunnuntai, maaliskuu 8th, 2009

Sano­ma­leh­tien lii­ton hal­li­tuk­sen puheen­joh­taja sekä Hel­sin­gin Sano­mia kus­tan­ta­van Hel­sinki News’in toi­mi­tus­joh­taja Mikael Pen­ti­käi­nen haluaisi perus­tet­ta­vaksi Ylen jul­kis­ten pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­seksi rahas­ton (HS 080309), joka jakaisi rahaa myös yksi­tyi­sille toimijoille.

Pen­ti­käi­sen “huoli” Ylen nykyi­sen “mah­dol­lis­ta­mis­stra­te­gian” vai­ku­tuk­sista maan media­kent­tään on tuttu hänen aiem­mista kan­na­no­tois­taan. Siinä kuu­luu print­ti­me­dian hätä pidem­män aika­vä­lin ja meneil­lään ole­van laman yhdessä aikaan­saa­masta ilmoi­tus­tu­lo­jen romah­ta­mi­sesta. On arveltu, että kun nykyi­sestä mata­la­suh­dan­teesta sel­vi­tään, print­ti­me­dian osuus mai­no­seu­roista tulee jää­mään pysy­västi lamaa edel­tä­neen tason alapuolelle.

Tätä taus­taa vas­ten on enem­män kuin ymmär­ret­tä­vää, että print­ti­me­dia tah­toisi mie­lel­lään lei­kata sii­vun ns. jul­ki­sen pal­ve­lun tuot­ta­mi­seen uppoa­vasta rahasta. Ja Pen­ti­käi­sen kaa­vai­le­man Jul­ki­sen pal­ve­lun media­neu­vos­ton avul­la­han se onnis­tuisi. Tämä neu­vosto voisi Pen­ti­käi­sen mal­lin mukaan  jakaa resurs­seja myös yksi­tyi­sille media­ta­loille “jul­ki­nen pal­velu” -mää­reen alle mah­tu­van tie­dot­ta­mi­sen tuot­ta­mi­seen. Jotta tämä toi­misi, olisi yksi­tyi­sen tahon kyet­tävä “läpi­nä­ky­västi” eriyt­tä­mään jul­ki­sen pal­ve­lun toi­min­tansa muusta toiminnastaan.

Yleis­ra­dion rooli “jul­ki­sen pal­ve­lun” media­ta­lona kai­paa ehkä tar­kem­paa mää­rit­te­lyä toi­min­taansa ohjaa­maan. Samoin nykyi­nen lupa­ra­hoi­tus­malli on aikansa elä­nyt. Eikä kukaan tai­taisi jäädä kai­paa­maan nykyi­sen mal­lin mukaan toi­mi­vaa hal­lin­to­neu­vos­to­kaan, johon edus­kunta valit­see jäse­net poliit­tis­ten voi­ma­suh­dei­densa mukaan. Ja jos­kus aiem­min­han myös toi­mit­ta­jat valit­tiin samalla kiintiöajattelulla!

Toi­saalta juuri lii­al­li­sen ohjauk­sen puute on aikaan­saa­nut kaik­kien kuul­ta­vissa ja näh­tä­vissä ole­via erin­omai­sia tulok­sia Ylen verk­ko­ver­sion suo­ma­lais­ten tie­don­saan­tia val­ta­vasti edis­tä­neinä inno­vaa­tioina. Juuri ver­kosta print­ti­puoli olisi mie­luusti halun­nut pitää Ylen erossa.

Kun Sano­ma­leh­tien lii­ton puheen­joh­taja ja Sanoma News’in toi­mi­tus­joh­taja perää mah­dol­lista jul­kista pal­ve­lua tar­joa­vien yksi­tyis­ten taho­jen toi­min­taan “läpi­nä­ky­vyyttä” niin sitä soisi löy­ty­vän myös hänen omista perus­te­luis­taan:
Koska sano­ma­leh­ti­me­dia eri syistä menet­tää ase­maansa muille toi­mi­joille, pitäisi tämä Pen­ti­käi­sen mukaan kom­pen­soida jul­ki­sista varoista.

Poh­jim­mil­taan­han tämä ei ole muuta, kuin nykyi­sen talous­la­man aikana eri puo­lilla maa­il­maa tutuksi tul­lut uus­li­be­ra­lis­ti­nen käy­tänne: Voi­tot meille - tap­piot jae­taan tasan!

Niinistön pää toimii - hallituksen ei!

lauantai, maaliskuu 7th, 2009

Kaik­kien polii­tik­ko­jen tavoit­teena on elä­mänsä jos­sa­kin vai­heessa päästä ns. val­tio­mies­luok­kaan. Joil­ta­kin, kuten esim. Sauli Nii­nis­töltä se onnis­tuu, toi­silta ei. Näyt­tää siltä, että liika pyr­ky­ryys on usein suu­rin este. Val­tio­mies­luok­kaan pää­se­mi­seksi on oikeissa asioissa uskal­let­tava olla eri mieltä kan­san enem­mis­tön kanssa. Sel­lai­sissa asioissa, joissa kansa itse­kin sisim­mäs­sään käsit­tää sano­vansa jos­kus muuta, kuin mitä itse asiassa ajat­te­lee. Tun­tuu siten hyvin luon­te­valta, kun puhe­mies Nii­nistö sanoo yksin­ker­tai­sen totuu­den Suo­men talou­desta: Ei pidä elää yli varo­jensa!
Val­tio­mies Mauno Koi­visto
lausui jos­kus vas­taa­vassa tilan­teessa seu­raa­van afo­ris­min: “Ei se auta, vaikka olis’ kuinka suu­ren talon poika - kun ei oo rahaa, niin ei oo rahaa!”

Puhe­mies Nii­nistö arvos­teli jo syk­syllä hal­li­tuk­sen juko­lan­jus­si­maista pak­ko­miel­lettä las­kea useita eri veroja, vaikka näkö­pii­rissä on lamasta joh­tuva tun­tuva jul­kis­ten meno­jen kasvu. Ja sama velalla elvyt­tä­mi­nen näyt­tää jat­ku­van. Monet tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, että myös­kään kansa ei jaa hal­li­tuk­sen vero­lin­jaa. Puhe­mies näyt­tää ole­van ainoa näkyvä polii­tikko, joka jul­ki­sesti uskal­taa sanoa asian ääneen.

Pää­mi­nis­teri Van­ha­nen ilmei­sesti ajat­teli Rukalla hiih­täes­sään ja elä­ke­he­rä­tyk­sen koet­tu­aan, että näin­hän se menee: Kun uskal­lan päät­tää kan­san enem­mis­tön tah­don vas­tai­sesti elä­keiän nos­ta­mi­sesta, niin toi­min kuten muut­kin val­tio­mies­luok­kaan pääs­seet. Van­ha­nen teki vain sen vir­heen, että hän valitsi aiheen, jonka suo­ma­lai­set elä­män­ko­ke­muk­sensa perus­teella tun­te­vat pää­mi­nis­te­riä parem­min: Elä­köi­ty­mi­sen myö­hen­tä­mistä ei edistä jul­ki­sen hal­lin­non ukaa­sit, vaan aivan muut asiat, joista mediat nyt ovat jau­ha­neet aivan riit­tä­västi. Luu­lisi asian jo upon­neen pää­mi­nis­te­rin­kin kalloon.