Archive for lokakuu, 2008

Luulo ei ole tiedon väärti...

keskiviikko, lokakuu 29th, 2008

Yhä suu­rem­malle osalle äänes­tä­jistä tuot­taa vai­keuk­sia erot­taa fik­tio ja fakta toi­sis­taan. Eikä ihme, usein se näkyy tuot­ta­van vai­keuk­sia median ammat­ti­lai­sil­le­kin. Itse­ään muita fik­sum­pana pitä­välle väelle Kokoo­muk­sen media­temppu (duu­na­ri­look) oli hauska, vaa­leja piris­tä­nyt mark­ki­noin­ti­kikka, joka osat­tiin lait­taa sille kuu­lu­valle pai­kal­leen. Mutta käsi sydä­melle:
Yhä kas­va­valle osalle äänes­tä­jistä tämä ja vas­taa­vat tem­put mene­vät täy­destä.
Ammat­ti­lais­ten apua aat­tei­densa mark­ki­noin­nissa käyt­ti­vät toki muut­kin, myös SDP, eikä suun­taus näytä ole­van aina­kaan vähe­ne­mään päin.

Kan­sa­lais­ten enem­mis­tön käsi­tyk­set mm. käsit­teistä “demo­kra­tia”, “oppo­si­tio” tai “par­la­men­ta­rismi” haper­tu­vat, ja liian monelle tämä kehi­tys näyt­tää ole­van yhden­te­ke­vää.
Mikäli muut puo­lu­eet Suo­messa seu­raa­vat Kokoo­muk­sen ja SDP:n esi­merk­kiä,  kam­pan­jointi siir­tyy pian koko­naan mai­nos­toi­mis­toille. Kes­kus­tan vaa­li­tap­pion yksi seli­tys­malli nimit­täin on val­ta­kun­nal­li­sen ima­go­kam­pan­jan puut­tu­mi­nen kam­pan­ja­re­per­to­aa­rista.... Mikäli mai­nos­toi­mis­to­ve­toi­sesta kam­pan­join­nista tulee sääntö, vaa­leja tul­laan meil­lä­kin käy­mään jenk­ki­tyy­liin lyhyillä isku­lauseilla ilman yri­tys­tä­kään syvem­pään kes­kus­te­luun. Pel­käs­tään täl­lai­sen kuvit­te­le­mi­nen puistattaa.

Ainoa lääke tie­tä­mät­tö­myys -bak­tee­rin leviä­mi­seen on yhteis­kun­nan toi­min­taan liit­ty­vien lai­na­lai­suuk­sien ope­tuk­sen lisää­mi­nen kou­lussa ja - huo­mio huo­mio - mediassa!

Ensimmäinen Obaman murhasuunnitelma paljastui

tiistai, lokakuu 28th, 2008

USA:ssa pal­jas­tui uus­nat­sien suun­ni­telma Barack Oba­man mur­haa­mi­seksi. Vali­tet­ta­vasti pal­jas­tu­mi­nen joh­tuu vain teki­jöi­densä ama­töö­riy­destä. USA:ssa on voi­mia, jotka koke­vat talou­del­lis­ten int­res­siensä ole­van uhat­tuina Bus­hia sovit­te­le­vam­man kan­tansa ilmais­seen, mie­li­pi­de­mit­taus­ten joh­dossa tois­tai­seksi keik­ku­van pre­si­den­tit­tieh­dok­kaan joh­dosta. Näille Oba­man hen­keä uhkaa­ville tahoille hänen ihon­vä­rinsä ja puo­lue­taus­tansa ovat sivuseikka.  Murha tai sen yri­tys tul­laan kui­ten­kin naa­mioi­maan niin, että sen motiivi näyt­täisi liit­ty­vän nii­hin.
USA:n viral­li­nen puo­lus­tus­bu­detti on yli 623 tuhatta mil­jar­dia dol­la­ria vuo­dessa, eli enem­mäin kuin kaik­kien maa­il­man mui­den mai­den soti­las­me­not yhteensä. Sen päälle tule­vat käyn­nissä ole­vien sotien (Afga­nis­tan, Irak, ns. sota ter­ro­ris­mia vas­taan) kus­tan­nuk­set, joita viral­li­sessa bud­je­tissa ei suo­raan haluta näyt­tää.  Todel­li­set soti­las­me­not ylit­tä­vät siten vuo­dessa täy­sin käsit­tä­mät­tö­mät bil­joona dol­la­ria ( = ykkö­nen + 12 nol­laa).
Ne ase­teol­li­suutta lähellä ole­vat tahot, jotka kerää­vät talou­del­li­set voi­tot tuosta varus­te­lusta, eivät tule sie­tä­mään sitä ris­kiä, jonka Barack Obama rau­haa kan­nat­ta­villa ja meneil­lään ole­vien sotien lopet­ta­mista puol­ta­villa mie­li­pi­teil­lään muo­dos­taa.
Vii­meis­tään nyt G.W.Bushin toi­sen kau­den lop­puai­koina on maa­il­malle tul­lut täy­sin sel­väksi se, miten täy­del­li­sesti val­tion pää­mies USA:ssa on ase­teol­li­suu­teen liit­ty­vien teol­li­suus­pii­rien talu­tus­nuo­rassa. Pre­si­den­tin suo­peus on tälle jou­kolle elinehto.

Siksi, pahaa pel­kään, maa­ilma jou­tuu vielä jär­kyt­ty­neenä seu­raa­maan rapor­toin­tia veri­teosta, jossa ame­rik­ka­lai­nen mus­tai­hoi­nen pre­si­dent­tieh­do­kas (tai pre­si­dentti) haa­voit­tuu tai saa sur­mansa epä­sel­vissä olo­suh­teissa. Medialle tul­laan esit­tä­mään rasis­miin, ter­ro­ris­miin ja poliit­tii­siin ääriliik­kei­siin kyt­key­ty­viä motii­veja.
Vaikka en mil­lään toi­voisi ole­vani tässä näke­myk­ses­säni oikeassa, pel­kään kui­ten­kin olevani.

Puutu, välitä, sano mitä ajattelet!

sunnuntai, lokakuu 26th, 2008

Jari Ehrn­root­hin kir­joi­tus Hesa­rin vie­ras­ky­näi­li­jänä la 25.10. kiteyt­tää erin­omai­sesti ne viha­ri­kos­ten syn­ty­me­ka­nis­min ydin­koh­dat, joista Suo­messa juuri nyt pitäisi kes­kus­tella. Asia kie­ty­tyy seu­raa­vassa kap­pa­lessa:
“Suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan ja tie­to­yh­teis­kun­nan haaste onkin siinä, että se van­noo yhtei­söl­li­syy­den ja var­hai­sen puut­tu­mi­sen nimiin, mutta nojaa sel­lai­seen yksi­tyi­syy­den kun­nioi­tuk­seen, joka ei katso päin ja tule lähelle, vaan kään­tää sel­känsä ja antaa tilaa.”

Minusta Suo­messa tar­vit­tai­siin laa­ja­mit­tai­nen val­ta­kun­nal­li­nen kam­panja, jonka sanoma olisi se, että kenel­lä­kään ei ole oikeutta olla koh­te­liai­suus­syistä notee­raa­matta Ehrn­root­hin kuvaa­mia arkie­lä­mässä koh­taa­miamme vihaa, kat­ke­rut­taa ja kos­ton­ha­lua syn­nyt­tä­viä käyttäytymismalleja. Kuin vie­ras­ky­nän piir­tä­mänä pis­teenä iin päälle saman päi­vän Hesari ker­toi Oulun per­he­sur­maan liit­tyen, että sur­mattu äiti oli puhu­nut työ­to­ve­reil­leen mie­hensä uhan­neen tap­paa per­heensä sekä itsensä. Työ­to­ve­rit eivät ker­to­neet äidin puheista kenellekään.Siis: Puutu, välitä ja sano mitä ajat­te­let! Vaikka aina­kin aluksi tuli­si­kin lunta tupaan.

YLE uutisvarkaissa!

lauantai, lokakuu 18th, 2008

Yle jäi kiinni STT:n uuti­sien luvat­to­masta käy­töstä. Yle­hän luo­pui ko. uutis­pal­ve­lun käy­töstä jokin aika sit­ten sääs­tö­syistä. Tieto pal­ve­lusta luo­pu­mi­sesta ei näh­tä­västi ole tavoit­ta­nut kaik­kia maan suu­rim­man uutis­toi­mi­tuk­sen toimittajia...

Ylen anta­mien tie­to­jen mukaan talossa työs­ken­te­lee 3200 ihmistä. Tällä poru­kalla luu­lisi uutis­han­kin­nan onnis­tu­van ilman luva­tonta lai­nai­lua­kin. Onko vika ohjeis­tuk­sessa, val­von­nan puut­teessa vai toi­min­ta­kult­tuu­rissa? Veik­kaan vii­me­mai­nit­tua. Olen usein ihmi­tel­lyt Ylen Aamu­tee­veen sano­ma­leh­tien luke­mista. Tätä outoa tapaa on perus­teltu mm. sillä, että ihmi­set näin tie­tä­vät, mitä koti­seu­dulla tapah­tuu!! Ikään­kuin leh­tiä ei enää voisi tilata kotiinsa tai ikään­kuin yksi­kään lehti ei olisi ver­kossa... . Sitä miet­tii usein, että mis­sä­hän jamassa suo­ma­lai­nen jour­na­lismi yli­pää­tään oisi ilman Sano­ma­ta­lon toi­mit­ta­ja­kou­lu­tusta. Näyt­tää siltä, että kaik­kien maamme yli­opis­to­jen tie­do­tuso­pil­li­sissa tie­de­ku­nissa käsit­teet “toi­mi­tuk­sel­li­nen perus­työ” ja “oma uutis­han­kinta” ovat täy­sin tun­te­mat­to­mia, että suuri osa toi­mit­ta­ja­kun­taa käsit­täisi uuti­han­kin­nan vain ole­mas­sao­le­van tie­don uudel­leen­muok­kaa­mi­seksi, pahim­mil­laan pel­käksi copy­peis­taa­mi­seksi. Jos jos­sa­kin, niin YLEssä luu­lisi syn­ty­neen jon­kin­lai­nen ammat­ti­si­sältö käsit­teelle “tv-journalismi”, siis se, jonka oleel­li­nen osa on liik­kuva kuva. Vali­tet­ta­van usein uutis- ja ajan­koh­tais­oh­jel­mat ovat tyl­siä arkis­to­pät­kien ja puhu­vien päi­den koos­teita. Joten Niilo Tar­va­jär­veä mukail­len: YLÖS, ULOS JA UUTISIA HANKKIMAAN!!

Journalistit Idols -raatina

keskiviikko, lokakuu 15th, 2008

Kuka Suo­messa nyky­ään arvioi media­väen työn jäl­keä, moraa­lia ja vai­kut­ti­mia? Ei aina­kaan kol­leega, joka ei tun­ne­tusti kave­rin sil­mää noki. Vaikka meillä Suo­messa on ylei­sesti ottaen toi­min­ta­mo­raa­lil­taan terve leh­distö, niin siitä huo­li­matta sil­mään pis­tää tämä:

Osa toi­mit­ta­jista ottaa itsel­leen kenen­kään pyy­tä­mättä erään­lai­sen ihmi­sar­vioin­nin yli­tuo­ma­rin roolin.

Eri­tyi­sen usein näin käy urhei­lun ja poli­tii­kan toi­mit­ta­jien kanssa. Jokai­nen urhei­lusi­vuja lukeva näkee, miten erin­omai­sen vii­saita urhei­lu­toi­mit­ta­jat ovat sil­loin, kun esim. maa­jouk­kuei­den val­men­ta­jia tai pelaa­jia vali­taan. He anta­vat ihan ilmai­seksi hip­pusia omasta yli­ver­tai­sesta vii­sau­des­taan luki­joi­den ja päät­tä­jien käyt­töön ja ker­to­vat keitä eri pai­koille tulisi valita. Ja he tie­tä­vät aina ensim­mäi­senä, ketkä lii­ga­val­men­ta­jat juuri nyt ovat lii­pai­si­mella huo­nosti men­nei­den pelien takia. Eivätkä he ujos­tele infor­moida lopa­ri­lis­tas­taan suo­raan asian­omaista valmentajaa. Toimintamalli on tämä: Ensin kir­joi­te­taan juttu leh­teen, jossa uumoil­laan tie­tyn val­men­ta­jan pal­lin huo­ju­van. Seu­raa­vana päi­vänä asiaa tie­dus­tel­laan asian­omai­selta itsel­tään ja muo­toil­laan että “leh­dissä on kir­joi­tettu mah­dol­li­sista pot­kuis­tanne, miten kommentoitte”?

Poli­tii­kan puo­lella jot­kut toi­mit­ta­jat käyt­täy­ty­vät avoi­mesti kuin oli­si­vat Idols -tuo­ma­reita. Jot­kut kes­kit­ty­vät kir­joit­ta­maan lähes pel­käs­tään siitä, mitä muut kir­joit­ta­vat. Poli­tii­kan toi­mi­joille jae­taan tyyli-, karisma- jne. pis­teitä. Sitaat­teja Antti Miet­ti­sen jutusta HS:n  talous­si­vuilla (151008) brit­tien pää­mi­nis­teri Gor­don Brownista:

    • ...kun hän astuu sisään ...ollaan edel­leen tuke­vasti karis­ma­va­paalla vyöhykkeellä”
    • Nyt maa­il­man leh­dissä häntä kut­su­taan supersankariksi...
    • Brown haluaa -ei enem­pää eikä vähempää- uudis­taa mail­man talousjärjestelmän.
    • ...krii­sin kes­kellä ei kai­vata kan­san­vil­lit­si­jää vaan talousgurua...sellainen Brow­nista näyt­tää ulko­maa­lais­ten (toimittajien) silmissä tulleen.
    • ...toi­mit­taja toi­sensa jäl­keen kysyy, miltä tun­tuu olla sankari.

Sinänsä haus­kasti kir­joi­te­tussa talous­ju­tus­saan toi­mit­taja tulee use­aan ottee­seen vii­tan­neeksi sii­hen, miten muu media­väki herra Brow­niin suh­tau­tuu. Ja näin­hän media­väki lait­taa poli­tii­kan toi­mi­joita omiin loke­roi­hinsa, joista hei­dän on turha yrit­tää rim­puilla pois. Ker­ran karis­ma­va­paaksi tai muu­ten luon­ne­vi­kai­seksi luon­neh­dittu ei lei­mas­taan pääse vaikka pääl­lään sei­soisi. (median värit­tö­mäksi luon­neh­tima Antti Kal­lio­mäki  totesi aikoi­naan “jos sei­soi­sin pääl­läni, todet­tai­siin vain, että kat­so­kaa miten värit­tö­mästi hän sei­soo päällään”. Onko jour­na­lis­teilla tässä bes­serwis­ser -manias­saan muuta motii­via kuin vain viih­dyt­tää itse­ään ja kol­lee­goi­taan? Ehkä ei. He tule­vat näin kui­ten­kin tah­to­mat­taan mark­ki­noi­neeksi aja­tusta, että tär­keää ei ole se, mitä kon­kreet­ti­sesti teet tai miten asiat oikeasti ovat. Vain se on tär­keää, miltä asiat saa­daan näyttämään.

Ja näin­hän ei oikeassa elä­mässä ole.

Haluaako kansa valtansa?

sunnuntai, lokakuu 5th, 2008

Tut­ki­mi­nen pal­jasti, että kolme nel­jästä suo­ma­lai­sesta ei tiedä mitä puo­lueita maan hal­li­tuk­sessa tai oppo­si­tiossa on. Eikä vält­tä­mättä edes sitä, mitä oppo­si­tio demo­kra­tiassa tar­koit­taa. Puo­lueita ei myös­kään osata sijoit­taa mil­le­kään ideo­lo­gi­selle astei­kolle sen mukaan, mil­lai­sia arvoja se edus­taa. Tämän pitäisi hie­man huo­les­tut­taa demo­kra­tian tilasta kiin­nos­tu­neita. Poliit­ti­nen tietämättömyys/kiinnostumattomuus joh­taa demo­kraat­ti­sen jär­jes­tel­män rapau­tu­mi­seen ja vähi­tel­len myös lisään­ty­vään veron­mak­su­mo­raa­lin heikentymiseen. Kansan tie­tä­mät­tö­myys on huo­mattu aina­kin Kokoo­muk­sen ima­go­kan­pan­joita työs­tä­vässä mai­nos­toi­mis­tossa. Moni Suo­men poliit­tista his­to­riaa tun­teva saat­taa huvit­tua havain­nosta, että Kari Suo­ma­lai­sen puo­lu­eelle anta­mat tun­nuk­set kypärä, ase ja lipe­rit on kor­vattu duu­na­ri­re­kvi­sii­talla. Myös mui­den puo­luei­den todel­li­sia arvoja kuvaa­vat sel­keät argu­men­tit lois­ta­vat pois­sao­lol­laan.  Ja sit­ten ihme­tel­lään, miksi poliit­ti­nen kiin­nos­tus vähe­nee. Ei kan­nat­taisi ihmetellä.Suomen kou­lu­lai­tosta on viime aikoina sekä kii­tetty (Pisa) että hau­kuttu (kou­luam­pu­mi­set). Vii­meksi pro­fes­sori Lea Pulk­ki­nen halusi lait­taa koko ope­tus­suun­ni­tel­man uusiksi niin, että joh­to­täh­deksi otet­tai­siin oppi­lai­den hen­ki­nen hyvin­vointi ja yhtei­söl­li­syys. Kei­noina olisi mm. oppi­las­läh­töi­nen kou­lu­työn suun­nit­telu ja sel­keä sat­saus taito- ja taide-aineisiin. Yhtei­söl­li­syy­den käsit­teen opet­ta­mi­seen sisäl­tyy luon­nol­li­sena osana yhteis­kun­nal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen tär­keys ja mene­tel­mät. Näin voi­tai­siin hie­man pidem­mällä täh­täi­mellä pitää huolta siitä, että tule­vat suku­pol­vet pitä­vät demo­kraat­tista vai­kut­ta­mista kansalaisvelvollisuutena.Veronmaksajien on otet­tava itsel­leen se valta, mikä heille kuu­luu. Se mää­rää, joka mak­saa. Tämän mää­räys­val­lan käy­tössä äänes­tä­mi­nen on mini­mi­vaa­ti­mus. Se olisi saa­tava iskos­tet­tua jokai­sen suo­ma­lai­sen kalloon.