Archive for heinäkuu, 2008

Toimiiko markkinatalous?

lauantai, heinäkuu 12th, 2008

Suo­men liit­ty­mistä Euroo­pan Unio­niin perus­tel­tiin laa­jasti mm. ruoan hin­nan ale­ne­mi­sella, hin­ta­va­kau­della ja kor­ko­jen kurissa pysy­mi­sellä. Ruoan hin­ta­han las­ki­kin heti liit­ty­mi­sen jäl­keen. Inflaa­tio oli vuo­sia erit­täin alhai­nen eivätkä korot­kaan ole olleet pil­vissä. Muu­tok­sia on kui­ten­kin näkö­pii­rissä. Euroo­pan kokoi­nen markkina-alue on esim. sel­västi joh­ta­nut nope­aan yri­tys­toi­min­nan kes­kit­ty­mi­seen. Se puo­les­taan saa aikaan lähes kar­tel­lin­omaista  hin­noit­te­lua. Vii­meksi tämän sai­vat tuta maan­vil­je­li­jät havai­tes­saan lan­noit­tei­den hin­nan kol­min­ker­tais­tu­neen sen jäl­keen, kun suo­ma­lai­nen Grow­How -lan­noi­te­bis­nes myy­tiin nor­ja­lai­sille. Talous­vii­saat - ihme kyllä -  löy­tä­vät seli­tyk­sen hin­nan jyrk­kään nousun jos­ta­kin ihan muusta, kun tästä tosiasiasta.

Mutta toi­miiko kil­pailu yli­pää­tään niin, kuin sen mark­ki­na­ta­lou­dessa pitäisi? Mie­les­täni se kyllä toi­mii pie­nen ja kes­ki­suu­ren yri­tys­toi­min­nan puo­lella. Par­tu­rit, kios­kin­pi­tä­jät, liikennöitsijät, ravintoloitsijat jne. on kyllä saatu kil­pai­le­maan tois­tensa kanssa. Mutta niillä toi­mia­loilla, joissa iso raha liik­kuu, on kil­pailu melko lai­meaa tai lähes ole­ma­tonta. Ener­gia­tuo­tanto, asun­to­tuo­tanto ja elin­tar­vi­ke­kauppa ovat aloja, joilla isoja toi­mi­joita on niin vähän, ettei kil­pai­lua juuri ole. Polt­toai­nei­den hin­nan räjäh­dys­mäistä nousua seli­tel­lään siten, että “glo­baa­leilla mark­ki­noilla Suo­mella ei ole mitään kei­noja vai­kut­taa hin­toi­hin”. Ehdo­te­tun ben­sa­ve­ron alen­nuk­sen vvm Katai­nen tyr­mäsi -  aivan oikein - totea­malla, että se olisi öljys­hei­keille sig­naali siitä, että kulut­ta­ja­maissa ollaan val­miita sub­ven­toi­maan hin­toja val­tion taholta. Sillä tiellä ei lop­pua olisi näky­vissä. Bio­polt­toai­nei­den koh­dalla ollaan siinä ikä­vässä tilan­teessa, että tut­ki­muk­set osoit­ta­vat esim. eta­no­lin tuot­ta­mi­sen polt­toai­neeksi kulut­ta­van ener­giaa enem­män, kuin mitä se val­miina tuot­teena luo­vut­taa. Lisäksi tämä joh­taa ruoan hin­nan nousuun, koska ravin­non sijaan kas­va­te­taan ben­saa. Melko höl­möä puu­haa siis.

Asun­tuo­tan­nossa Suo­messa lyö­dään neliö­hin­taen­nä­tyk­siä, jotka alka­vat olla käsi­tys­ky­vyn ylä­puo­lella. Asun­to­ne­liöstä Hel­sin­gissä jou­tuu mak­sa­maan yli 5.000 €. Opis­kel­les­sani 1970 -luvulla ostin Kal­liosta yksiön nyky­ra­haksi muu­tet­tuna hie­man alle 7.000 eurolla. Samalla rahalla saisi nyt siis puo­li­toista neliötä. Ovatko rea­li­pal­kat tuosta ajasta 15 -ker­tais­tu­neet? Epäi­len, ettei­vät ole. Asun­to­tuo­tan­nossa kil­pai­le­mi­nen on tehty niin vai­keaksi, että mark­ki­noita hal­lit­se­vat muu­ta­mat isot toi­mi­jat näyt­tä­vät kai­kessa hil­jai­suu­dessa toi­mi­van hyvässä yhtei­sym­mär­ryk­sessä niin, että tuo­tan­to­mää­rät eivät mis­sään tapauk­sessa ylitä kysyn­tää. Näin hin­ta­taso voi­daan pitää siellä, missä halu­taan.
Asun­to­tuo­tan­nossa on käy­nyt hie­man kuin asian­ajo­palk­kioissa: Toi­mi­jat saa­vat itse päät­tää, mikä on kohtuullista.

Olen jos­kus yrit­tä­nyt mää­ri­tellä käsi­tettä “vapaa kil­pailu” näin: Län­si­mai­sen demo­kra­tian tulisi sal­lia mark­ki­noilla vain sel­lai­nen vapaa kilpailu, joka ei rajoita yksi­lön­va­pautta. Kun esim. ame­rik­ka­lai­nen vapaa kil­pailu salli ns. ros­ka­lai­no­jen lan­see­raa­mi­sen sillä seu­rauk­sella, että myös Suo­messa asun­to­lai­no­jen korot nouse­vat, niin sil­loin kil­pailu on ollut yksi­se­lit­tei­sesti lii­ana vapaata lou­ka­tes­saan täy­sin sivul­lis­ten kan­sa­lais­ten vapautta elää vakailla kor­ko­mark­ki­noilla.
On kysyttävä, onko Suo­mella kant­tia pitää mark­ki­noi­den vapaus näissä yksi­lön vapautta kun­nioit­ta­vissa raameissa?

Opettavainen iltasatu

tiistai, heinäkuu 8th, 2008

Talous­väki on huo­les­tu­nut osa­ke­kurs­sien ala­mäestä. Ovat las­ke­neet ja pari vuotta. Osa­ke­sääs­tä­jät ja suur­ten asun­to­lai­no­jen hal­ti­jat ovat seu­ran­neet näitä mam­mo­nan juma­lan (=Herra Mark­kina Talous) toi­mia kyn­si­ään pureskellen. Jenkkien aikaan­saama ros­ka­lai­no­jen saas­tut­tama lai­na­mark­kina on aiheut­ta­nut euroop­pa­lai­sille veron­mak­sa­jille jo tuhan­sien mil­jar­dien euro­jen las­kun. Kun aja­tel­laan, että raha on kuin valta (se ei katoa min­ne­kään, se vain vaih­taa hal­ti­jaa) niin jon­ne­kin tätä rahaa lie­nee ker­ty­nyt.
Ihmi­nen on vii­sas eläin. Se raken­taa talou­del­li­sen jär­jes­tel­män, jossa on itse itse­ään sää­te­levä meka­nismi nimeltä kysyn­nän ja tar­jon­nan laki. Kun kysyntä nousee, nousee hinta ja päin­vas­toin. Mitä niu­kem­min esim. asun­toja val­mis­tuu suh­teessa kysyn­tään, sitä sika­mai­sem­mat hin­ta­pyyn­nöt mene­vät läpi. Eten­kin kun pan­kit tar­joa­vat lähes eli­ni­käi­siä lai­noja mata­lalla korolla. Ja koska skan­di­naa­vi­sessa ilmas­tossa on tal­vi­sai­kaan mah­do­ton asua ulko­salla, ollaan pakon edessä. Näi­den yli­pit­kien tasae­rä­lai­no­jen mark­ki­noin­nissa pank­kien on helppo las­kea asiak­kaalle, että “eihän tuo kuu­kausi­kus­tan­nus ole vuo­kraa suu­rempi, ja siinä sen­tään mak­se­taan omaa...”). Omaa kyllä, mikäli vain elon­päi­viä ja työtä riit­tää. Kun jom­pi­kumpi lop­puu, ottaa pankki sateen­var­jonsa pois.
Kun osa­ke­sääs­tä­jän kil­lin­git kutis­tu­vat kurs­sien las­kiessa ole­mat­to­miin, ja kun suu­ren asun­to­lai­nan hal­tija huo­maa jona­kin päi­vänä mak­sa­vansa lai­nas­taan pelk­kiä kor­koja, on kyse samasta asiasta: Häntä on kuse­tettu! Osa­ke­sääs­täjä on mak­sa­nut osak­keis­taan nii­den käy­vän arvon lisäksi myös sen osuu­den, jota ilmaksi kut­su­taan. Saman on teh­nyt asun­no­nos­taja jou­tues­saan osta­maan yli­kal­liin asun­non yli­pit­källä lai­nalla. Kun talous­il­masto järk­kyy, häi­pyy sekä osa­ke­sääs­tä­jän sal­kusta että asun­non arvosta ilmat pois.
Vähän sitä ennen nap­paa mark­ki­nat hal­lit­seva lii­tu­rai­ta­väki nämä vielä rahana ole­vat ilmat itsel­leen, ja häi­pyy taka­va­sem­malle huo­mat­ta­vasti rikas­tu­neena voi­vot­te­le­maan huo­noja aikoja. Myös osa­ke­sääs­täjä ja asun­non­hal­tija jää­vät voi­vot­te­le­maan, tosin mel­koi­sesti köyh­ty­neinä.
Ope­tus?