Archive for kesäkuu, 2008

Sanomalehtien ryöstöviljely aamu-tv:ssä

torstai, kesäkuu 19th, 2008

Olen usein ihme­tel­lyt sitä estot­to­muutta, tai sanoi­sinko peräti häve­liäi­syy­den puu­tetta, mitä ykkö­sen aamu-tv osoit­taa lukies­saan sano­ma­leh­tiä suo­rissa studio-osuuksissaan. Suomalainen print­ti­me­dia­han on pää­osin laa­du­kasta, moni­puo­lista, kiih­ko­tonta ja infor­ma­tii­vista luet­ta­vaa. Itsel­tä­ni­kin kuluu leh­tien lukuun vähin­tään tunti päi­vässä, usein enem­män­kin. Mutta mie­lui­ten ihan soo­lona, ilman tv –toi­mit­ta­jien lukuapua.

Kun kuvien jul­kai­se­mi­nen sano­ma­leh­dissä tuli tek­ni­sesti mah­dol­li­seksi, niin tie­don­vä­li­tyk­sen nimeen van­nova leh­ti­väki keksi aivan oikeu­te­tusti ilmai­sun ”yksi kuva ker­too enem­män kuin tuhat sanaa”. TV on media, joka kyke­nee jul­kai­se­maan vie­läpä liik­ku­vaa kuvaa. Jos yksi leh­ti­kuva ker­too enem­män kuin 1000 sanaa, niin pal­jonko ker­too­kaan liik­kuva televisiokuva?

Ääneen­lu­vun kuun­telu aamui­sin on tosin pie­nempi harmi sii­hen aja­tuk­seen ver­rat­tuna, että YLE omassa tuo­tan­nos­saan mie­les­täni jat­ku­vasti lai­min­lyö kuvan mah­dol­li­suuk­sia sisällöntuottamisessaan.

Ydin­ky­sy­myk­seni onkin tämä: Miksi TV:n mui­hin medioi­hin näh­den yli­ver­tai­nen tie­don välit­tä­mi­sen muoto, liik­kuva kuva, näyt­tää sen omissa uutis- ja ajan­koh­tais­lä­he­tyk­sissä ole­van lap­si­puo­len ase­massa. Missä luu­raa­vat kaikki ne uutis­toi­mi­tuk­sen kuval­li­sen ilmai­sun ammat­ti­lai­set, joita Ylen kal­tai­sen talon täy­tyy aina­kin fik­tio­puo­lella olla vää­räl­lään? Kun itse kysyy, lie­nee syytä yrit­tää myös itse vastata.

Mitä sano­ma­leh­tien ääneen­lu­kuun tulee, niin:

  • Onko siinä kyseessä har­kittu käde­no­jen­nus näkövammaisille? Jos on, niin tätä ei mil­lään tavalla tuoda esille.
  • Tar­kas­tel­laanko aamu-tv:n leh­den­lu­ku­lis­talle pää­syä print­ti­puo­lella sekä kus­tan­ta­jien että toi­mit­ta­jien kes­kuu­dessa itse­tun­toa hive­le­vänä ilmai­sena mainoksena
  • Pitääkö Yle itse­ään erään­lai­sena ”medioit­ten mediana”, joka voi käsi­tellä mui­den tuo­tok­sia ohjel­ma­vir­ras­saan vapaasti erään­lai­sella ”ensiyönoikeudella”? Vai onko vielä jokin muus syy sii­hen, miksi fik­suilta, älyk­käiltä ja ver­baa­listi lah­jak­kailta vai­kut­ta­vat aamu-tv:n toi­mit­ta­jat suos­tu­vat tähän jokaa­mui­seen print­ti­me­diassa toi­mi­vien kol­lee­goi­densa aikaan­saan­nos­ten ääneenlukuun
  •  Joh­tuuko se siitä, että väki on rek­ry­toitu printtimediasta
  • Vaiko kuval­li­sen ilmai­sun ammat­ti­lais­ten alisteisuudesta puhutulle?
  • Kuval­li­sen uuti­sil­mai­sun kou­lu­tuk­sen puut­teesta tai sen aliarvostamisesta?
  • Ovatko Ylen tv –toi­mit­ta­jien ja tek­nis­ten alo­jen ammat­ti­jär­jes­töt teh­neet kuvaus­ryh­män jal­kaut­ta­mi­sesta niin kal­lista ja han­ka­laa, ettei talolla ole sii­hen varaa?
  • Vai joh­tuuko se taloon junt­tau­tu­neesta ”meillä teh­dään niin kuin ennen­kin on tehty” –ajattelusta?Tiedän, että aamu-tv:n toi­mi­tuk­sessa asiaa perus­tel­laan leh­tien­lu­kua mm. sillä, että “syn­nyin­seu­tunsa ulko­puo­lella asu­vista ihmi­sistä on hauska kuulla, mitä hei­dän koti­seu­tu­jensa leh­det kir­joit­ta­vat”. Nyky­ään kui­ten­kin lähes jokai­nen aviisi jul­kai­see tär­keim­mät uuti­sensa omalla sivus­tol­laan niitä var­ten, jotka eivät halua leh­teä tilata. Vii­me­mai­nit­tu­kin on Suo­messa edel­leen mah­dol­lista, vaikka yhä har­vempi niin tekee.

 

Olin itse mukana teke­mässä pai­kal­lis­ra­diota sil­loin, kun toi­minta alkoi ja teki­jöi­den kes­kuu­dessa val­litsi luja usko uuden median yhtei­söl­li­syyttä ja paik­ka­kun­ta­lais­ten yhteis­hen­keä lisää­vään vai­ku­tuk­seen. Vaikka toi­min­taa pyö­ri­tet­tiin mini­maa­li­sin resurs­sein, niin kunnia-asiana pidet­tiin sitä, että pai­kal­li­set uuti­set han­kit­tiin ja toi­mi­tet­tiin itse. Niitä ei otettu pai­kal­li­sista sanomalehdistä.

Myön­nän, että tästä his­to­riasta osit­tain joh­tuu se, miksi tök­kii vas­taan kat­sella aamu-tv:n toi­mit­ta­jia plä­rää­mässä ja luke­massa ääneen aamun leh­tiä. Eikä kuvaa­kaan toki ole unohdettu: Joku on kek­si­nyt, että lai­te­taan tv -kamera zoo­maa­maan toi­mit­ta­jan luke­maan leh­tiar­tik­ke­liin kuu­lu­vaa kuvaa kat­so­jien iloksi. Siinä mal­lia uutis­ku­van käy­töstä ála Yle.

Kaik­kein oudoim­malta tun­tuisi aja­tus, ettei kukaan toi­mi­tuk­sesta olisi kos­kaan tul­lut aja­tel­leeksi, miltä tämä näyt­tää medioi­den kes­ki­näi­sen kil­pai­lu­hy­gie­nian peli­sään­tö­jen näkö­kul­masta. Yle­hän päätti äsket­täin lopet­taa sano­ma­leh­tien omis­ta­man Suo­men Tie­to­toi­mis­ton (STT) uutispalvelujen osta­mi­sen. Nyt­hän näyt­tää siltä, että pal­ve­lua käy­te­tään edel­leen, mutta ilmai­seksi ja vain hie­man modifioidusti.

Irro­tel­laanpa hie­man!Jos kuva­tun­kal­taista kil­pai­le­van median hyväk­si­käyt­töä voi­daan Ylessä surutta käyt­tää, niin mik­sei astella samaa tietä lop­puun saakka. Otetaan toi­mit­ta­jille net­ti­pääte pöy­dälle, josta voi­daan etsiä ja lukea ääneen ver­kosta mie­len­kiin­toi­silta vai­kut­ta­via sat­tu­muk­sia ja tapah­tu­mia. Samoin voi­daan toki uuti­set­kin hoi­taa. Tai sit­ten ava­taan stu­dion pöy­dällä oleva radio­vas­taa­no­tin ja anne­taan vaik­kapa Novan,  957:n tai jon­kin muun radio­ase­man uutis­lu­ki­jan hoi­taa uuti­set. Toi­mit­taja pite­lee mik­ro­fo­nia kai­ut­ti­men edessä.

Ja TV-vastaanottimiahan Ylessä pii­saa. Lai­te­taan pari stu­dion nurk­kaan, toi­nen BBC:n ja toi­nen CNN:n kana­valle. Aina välillä siinä vai­heessa, kun toi­mit­taja muu­toin tote­aisi joten­kin, että ”tässä välissä ennen stu­dio­vie­raan saa­pu­mista voi­daan­kin vil­kaista, mitä Kai­nuun Sano­mat kir­joit­taa “Ete­län mediasta” , hän voi­si­kin sanoa, että ”hei nyt tuolla CNN:ssä näyttä ole­van menossa mie­len­kiin­toista kuvaa jos­ta­kin häs­sä­kästä, zoo­ma­taan­kin het­keksi sinne”. Näin kuluisi aamu rat­toi­sasti vii­mei­sen päälle viri­te­tyn uuti­sai­nek­sen jat­ko­ja­los­tuk­sen mer­keissä. Ja sehän olisi vielä kes­tä­vän kehi­tyk­sen mukaista infor­maa­tion uusiokäyttöä.

Vaka­vasti puhut­tuna Ylen tulisi nos­taa liik­kuva kuva sille kuu­lu­vaan ase­maan vah­vana tie­don välit­tä­mi­sen väli­neenä. Ellette siellä muuta keksi, niin koot­kaa kaikki uutis- ja ajan­koh­tais­toi­mi­tus­ten osaa­vat kuvaa­jat kou­lu­tus­se­mi­naa­rin, jossa anne­taan teh­tä­väksi tehdä kuval­li­sia uutis­ta­ri­noita ilman ainut­ta­kaan puhut­tua tai kir­joi­tet­tua sanaa. Olen varma, että näitä tuo­tok­sia kel­paisi näyt­tää kat­so­jille. Ja niitä, joita ei kat­so­jille voisi näyt­tää, voisi sit­ten kat­sella myö­hem­min omassa poru­kassa talon pikkujouluissa…

Väheneekö myös äänestäjien valta?

sunnuntai, kesäkuu 15th, 2008

Kes­kus­telu pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sien vähen­tä­mi­sestä tai jopa pois­ta­mi­sesta on tähän saakka käsi­tel­lyt aihetta yksi­no­maan ulko­po­li­tii­kan hoi­ta­mi­sen käy­tän­nön jär­jes­te­ly­jen näkö­kul­masta. Puheen­vuo­roissa ovat vilah­del­leet käsit­teet ”kah­den lau­ta­sen poli­tiikka” , ”yhteis­työssä hal­li­tuk­sen kanssa”, sekä kysy­mys siitä kenelle pre­si­dentti on toi­mis­taan vastuussa. Vähemmän sen sijaan on käsi­telty sitä, pal­jonko äänes­täjien valta vähe­nee ulko­po­li­tii­kan suun­nasta päät­tä­mi­sen osalta, jos pre­si­den­tin valtaa siir­re­tään hal­li­tuk­selle (= pää- ja ulko­mi­nis­te­rille).
Mikäli edus­kun­ta­vaa­lien menet­te­ly­ta­paan ei mah­dol­li­sen pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sien vähen­tä­mi­sen yhtey­dessä tehdä muu­tok­sia, tulee kan­sa­lai­silta vähe­nevä valta ulko­po­li­tii­kan suh­teen siir­ty­mään puo­lueor­ga­ni­saa­tioille. Tämä on luon­nol­li­sesti puo­luei­den tie­dossa, mutta siitä ei sat­tu­neesta syystä haluta puhua. Suo­ma­lai­seen par­la­men­ta­ris­miin on kehit­ty­nyt tapa, joka lähes auto­maat­ti­sesti tekee edus­kun­ta­vaa­lit voit­ta­neen suu­rim­man puo­lu­een puheen­joh­ta­jasta pää­mi­nis­te­rin. Ulko­po­liit­ti­sen val­lan uudel­leen­jaon seu­rauk­sena pää­mi­nis­teri edus­taisi käy­tän­nössä maan ylintä aloite- ja  toi­meen­pa­no­val­taa ulko­po­li­tii­kassa.  Puo­luei­den puheen­joh­ta­jat vali­taan puo­lue­ko­kouk­sissa, joi­hin osal­lis­tuu puo­lu­eesta riip­puen muu­tama sata ihmistä. Poliit­tis­ten puo­luei­den mak­sa­via jäse­niä suo­ma­lai­sista on ehkä pro­sen­tin ver­ran. Siinä pro­sen­tissa olisi sit­ten demo­kra­tian toteu­tuma koko karuu­des­saan, mitä tulee ulko­po­li­tii­kan suun­nan­mää­rit­te­lyyn. Melko nir­koosta, sanoi­sin.
Puheet siitä, että par­la­men­ta­ris­min meka­nis­mit takai­si­vat kui­ten­kin asioi­den jär­ke­vän hoi­ta­mi­sen sekä demo­kra­tian toteu­tu­mi­sen ulko­po­li­tii­kassa, voi­daan jät­tää omaan arvoonsa. Krii­siai­koina toteu­tuu eri­tyi­sen hyvin vanha sanonta siitä, mil­loin ja missä tyh­myys tii­vis­tyy. Muis­tel­kaamme vaik­kapa pank­ki­krii­siä.
Minusta nykyi­nen kak­si­na­pai­nen ulko­po­liit­ti­nen vas­tuun­jako, jossa pre­si­dentti saa val­ta­kir­jansa suo­raan kan­salta on erit­täin hyvä. Jos kui­ten­kin pre­si­den­tin val­ta­oi­keu­det siir­re­tään pää­mi­nis­te­rille ilman että äänes­tä­jille anne­taan mah­dol­li­suutta äänes­tää pää­mi­nis­te­rin hen­ki­löstä, voi­daan yksi­se­lit­tei­sesti todeta demo­kra­tian heik­ke­ne­vän Suo­messa. Sekö tässä on aja­tuk­se­na­kin? Kansa kun ei joi­den­kin mie­lestä ymmärrä omaa paras­taan, vaikka sitä kuinka koe­tet­tai­siin sille selit­tää.
 

Reijo Lii­na­maa

Ketkä me?

tiistai, kesäkuu 10th, 2008

Hel­sin­gin Sano­mat jat­kaa “valta pois pre­si­den­tiltä” -kam­pan­jaansa. Olli Kivi­sen kolumni “Koska me uskal­lamme?” (100608) on jo kol­mas saman­si­säl­töi­nen kan­nan­otto leh­den pää­kir­joi­tus­si­vulla (edel­li­set oli­vat 22.5 ja 31.5). Voi­siko joku Hesa­rista ker­toa, mikä motiivi leh­dellä tässä on? Kysees­sä­hän on sel­keä kam­panja.
Kivi­sen mukaan kes­kei­nen kysy­mys on: Joko me suo­ma­lai­set olemme kyp­sy­neet otta­maan val­lan koko­naan itsel­lemme valit­se­mamme edus­kun­nan kautta?
Ikään­kuin kysy­mys olisi vain jon­kin­lai­sesta suo­ma­lai­sen demo­kra­tian puberteetti-iän (ylei­set syyt, suo­met­tu­mi­nen, maan tapa jne) jäl­kei­sestä irtio­ton tar­peesta. Voi olla osit­tain näin­kin.
Mutta mistä nyt sit­ten joh­tuu se, että suo­ma­lais­ten enem­mistö ei pre­si­den­tin val­taan halua kajota? Päin­vas­toin kuin puo­lu­eet ja Hesari. En usko Kivi­sen mark­ki­noi­maan “hyvä kuningas/pahat vou­dit” -teo­ri­aan alkuun­kaan.
Minusta syy on tämä: Suo­raan pre­si­dent­tiä äänes­täes­sään kan­sa­lai­nen kokee käyt­tä­vänsä äänival­taansa juuri niin­kuin demo­kra­tiassa kuu­luu­kin. Hän ilmai­see luot­ta­muk­sensa ja antaa val­ta­kir­jansa suo­raan tie­tylle hen­ki­lölle, ei väli­kä­delle. Mei­dän edus­tuk­sel­li­nen demo­kra­tiamme, tämä par­la­men­ta­rismi, ei ole tois­tai­seksi vakuut­ta­nut suo­ma­lai­sia siitä, että edus­kun­ta­vaa­leissa anne­tulla äänellä olisi sama sta­tus.
Pre­si­den­tiltä rii­suttu valta siir­tyy käy­tän­nössä pää­mi­nis­te­rille, joka on vas­tuussa edus­kun­nalle. (Joka on vas­tuussa äänes­tä­jille, jotka ovat vas­tuussa lop­pu­jen lopuksi ihan kai­kesta, vero­ker­ty­mästä alkaen).  Mutta voiko äänes­täjä vai­kut­taa sii­hen, kenestä tulee pää­mi­nis­teri? Ei voi. Se pää­te­tään aivan muissa foo­ru­meissa. Meillä on esi­mer­kiksi juuri nyt pää­mi­nis­teri, jonka tit­te­liin media (kansa?) on liit­tä­nyt etu­liit­teen “sat­tuma”. Lot­to­de­mo­kra­ti­aako siis? Lähi­his­to­riassa Suo­messa on ollut myös pää­mi­nis­te­reitä, jotka eivät ole olleet edes kan­san­edus­ta­jia.
Mikäli pre­si­den­tin val­taa sää­de­tään pää­mi­nis­te­rin hyväksi, on kan­sa­lais­ten saa­tava oikeus äänes­tää pää­mi­nis­te­rin hen­ki­löstä! Tämä on mie­les­täni se kes­kei­nen kysy­mys, joka on rat­kais­tava, mikäli pre­si­den­tin val­taan kajotaan.

Presidenttikö vallattomaksi?

sunnuntai, kesäkuu 1st, 2008

“Pre­si­den­tiltä on rii­sut­tava kaikki ulko­po­liit­ti­nen valta” kuu­luu vie­ras­ky­näi­li­jän, valtio-opin pro­fes­sori Tapio Rau­nion kir­joit­ta­man artik­ke­lin otsikko Hesa­rissa 31.5.2008.
Tämä on jo toi­nen kerta vii­kon sisällä, kun Hesari jul­kai­see pää­kir­joi­tus­si­vul­laan pre­si­den­tin val­lan kaven­ta­mista puol­ta­van kolum­nin. Leh­den oma pää­kir­joi­tus­toi­mit­taja Erkki Pen­na­nen kir­joitti saman­si­säl­töi­sesti “Mer­kin­töjä” -pals­talla 22.5.
Olisi todella mukava tie­tää, mitä motii­veja itse­ään “poliit­ti­sesti riip­pu­mat­to­maksi” kut­su­valla leh­dellä tässä asiassa on. Hesari ei ole ko. kysy­myk­sessä riip­pu­mat­to­muutta näh­nyt­kään.
Mie­les­täni pre­si­den­tin val­lan kaven­ta­mi­nen on (aina­kin) kak­si­ta­hoi­nen kysymys.

Suo­men kor­keim­man pää­tök­sen­teon rei­vaa­mi­nen par­la­men­taa­ri­seen suun­taan on peri­aat­teessa OK. Aja­tel­laanpa vaik­kapa sitä mah­dol­li­suutta, että mei­dän vaa­li­jär­jes­tel­mäs­tämme voisi put­kah­taa pre­si­den­tiksi G.W.Bushin älyllä, vii­sau­della ja arvoilla varus­tettu pressa. Ketään meistä ei nau­rat­taisi.  Joh­to­pää­tös: Vähen­tä­kää pres­san val­taa!
On ilmeistä, että (ulko­po­liit­ti­sen) val­lan siir­tä­mi­nen pre­si­den­tiltä hal­li­tuk­selle kii­hot­taa poliit­ti­sia puo­lueita suun­nat­to­masti. Näin lisään­tyvä edus­kun­nan ja hal­li­tuk­sen valta aiheut­taa ministeri- ja valio­kun­ta­kan­di­daat­tien kes­kuu­dessa val­lan voi­mak­kaita viboja.
Jos­ta­kin kum­man syystä puo­lu­eet eivät kui­ten­kaan tule (ujout­taanko?) yleensä kos­kaan mai­nin­neeksi, että niille jäsen­mak­sua mak­sa­via jäse­niä on koko Suo­men aikuis­väes­töstä vain vajaa pro­sentti.  Ja ainoas­taan mak­sa­villa jäse­nillä on edes teo­reet­ti­nen mah­dol­li­suus vai­kut­taa minis­te­ri­va­lin­toi­hin ja olla jaka­massa valio­kun­ta­paik­koja . Minusta tässä on ammoit­tava demo­kra­tia­vaje.
Pre­si­den­tin val­taa ei pitäisi sork­kia aina­kaan ennen­kuin on var­mis­tettu sel­lai­nen vaa­li­käy­täntö, joka takaa äänes­tä­jälle suo­ran vai­kut­ta­mi­sen mah­dol­li­suu­den myös maan kor­keinta poliit­tista val­taa käyt­tä­vän hen­ki­lön valin­nassa.
Kan­sa­han ei nyt voi äänes­tää pää­mi­nis­te­riä, jolle pre­si­den­tiltä rii­sut­tava valta pää­asiassa siir­tyisi. Pää­mi­nis­te­riksi nousee yleensä vaa­lit voit­ta­neen suu­rim­man puo­lu­een puheen­joh­taja. Ja hänet taas on valittu teh­tä­väänsä puo­lue­ko­kouk­sessa ehkä sadalla, ehkä parilla sadalla äänellä. Kaik­kia äänival­tai­sia suo­ma­lai­sia aja­tel­len siitä valin­nasta on demo­kra­tia kaukana.