Archive for huhtikuu, 2008

Presidentin valtaa pääministerille?

lauantai, huhtikuu 19th, 2008

Hal­li­tus on ryh­ty­nyt sel­vit­tä­mään, millä tavalla pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sia rukat­tai­siin pää­mi­nis­te­rin hyväksi. Tut­ki­mus­ten mukaan suo­ma­lais­ten selvä enem­mistö kan­nat­taa kui­ten­kin pre­si­den­tin nykyis­ten val­ta­oi­keuk­sien säi­lyt­tä­mistä ja valin­taa suo­ralla kan­san­vaa­lilla. Kek­ko­sen val­lan­täy­tey­den aikoja meillä tus­kin kukaan enää hai­kai­lee, mutta suo­ma­lai­set eivät myös­kään näytä ole­van val­miita maa­ta­lous­näyt­te­lyitä avai­le­vaan leik­kipre­si­dent­tiin?
Jos poliit­ti­sen kehi­tyk­sen visiona Suo­messa pide­tään poli­tii­kan lisään­ty­vää ”ame­rik­ka­lais­tu­mista”, on var­masti syy­tä­kin tar­kas­tella lähem­min pre­si­den­tin val­ta­oi­keuk­sia.  Jos siis mei­dän­kin vaa­li­jär­jes­tel­mäs­tämme voisi vali­koi­tua pre­si­den­tiksi G.W.Bushin arvoilla ja sivis­tyk­sellä varus­tettu pre­si­dentti, niin val­ta­oi­keuk­sien vähen­tä­mi­nen on enem­män kuin tar­peel­lista. Pre­si­den­tin val­taa naker­ta­maan hala­ja­vat sano­vat teke­vänsä sen par­la­men­ta­ris­min vuoksi. Mutta entä sit­ten tämä par­la­men­ta­ris­ti­sempi vaih­toehto? Ita­lia­lai­set näyt­tä­vät jou­tu­van kes­tä­mään uuden hal­li­tus­kau­den, jossa pää­mi­nis­te­rinä toi­mii Clau­dio Ber­lusconi. Tai­taa olla niin, että maa saa yhtä­lailla sel­lai­sen pre­si­den­tin kuin pää­mi­nis­te­rin­kin, minkä se ansait­see.

Meillä Suo­mes­sa­han pää­mi­nis­te­riksi voi­daan valita myös hen­kilö, joka ei teh­tä­vään valit­taessa ole kan­san­edus­taja. Täl­lai­sia ovat 1970 –luvulta las­kien olleet aina­kin Mauno Koi­visto, Ahti Kar­ja­lai­nen, Martti Miet­tu­nen ja Harri Hol­keri. Otta­matta kan­taa hei­dän onnis­tu­mi­seensa teh­tä­väs­sään, on sel­vää, että he ovat kaikki käyt­tä­neet mel­koista sisä­po­liit­tista val­taa ilman suo­raan kan­salta saa­tua val­ta­kir­jaa.
Käy­tän­nössä meillä nor­maa­lio­loissa pää­mi­nis­te­riksi nousee vaa­lien jäl­keen suu­rim­man puo­lu­een puheen­joh­taja. Hänen ei tar­vitse olla kan­san­edus­taja. Hänet on äänes­tetty puo­lu­eensa puheen­joh­ta­jaksi puo­lue­ko­kouk­sessa enem­mis­tön äänin. Pää­mi­nis­te­riksi tul­lak­seen hänellä on tie­tysti oltava edus­kun­nan enem­mis­tön tuki, mutta ns. suu­ren kan­san tukea hänellä ei tar­vitse olla.
Jos nyt sit­ten vielä suo­ralla kan­san­vaa­lilla vali­tun pre­si­den­tin val­taa siir­re­tään lisää pää­mi­nis­te­rille, niin teo­reet­ti­sesti voi syn­tyä seu­raava tilanne: Maan ylintä toi­meen­pa­no­val­taa käyt­tää hen­kilö, jota on puo­lue­ko­kouk­sessa äänes­tä­nyt enem­mistö kokous­väestä, mutta jonka sopi­vuutta teh­tä­vään äänes­tä­jillä ei ole ollut mah­dol­li­suutta vaa­leissa arvioida. Minusta täl­lai­nen tilanne ei ole demo­kra­tian kan­nalta suo­tava edes teo­reet­ti­sena mah­dol­li­suu­tena. Pre­si­den­tin val­lan siir­tä­mistä pää­mi­nis­te­rille kan­nat­ta­vat ennen kaik­kea puo­lueor­ga­ni­saa­tiot, koska se lisää nii­den val­taa. Kun tie­de­tään, että suo­ma­lai­sista rei­lusti alle pro­sentti on puo­luei­den mak­sa­via jäse­niä, on kysyt­tävä vaka­vasti sitä, kuka edus­taa eri syistä puo­luei­den ulko­puo­lella pysyt­te­le­vän val­tae­nem­mis­tön aja­tuk­sia perus­tus­la­kia uuteen uskoon rukattaessa?

Herra Mugabe

lauantai, huhtikuu 19th, 2008

Zim­babwen pre­si­dentti Robert Mukabe syytti brit­tejä var­kaiksi, jotka yrit­tä­vät varas­taa hänen maansa. Minusta syy­tös on vakava, sillä kautta aiko­jen on pidetty erit­täin ras­kaut­ta­vana sel­laista var­kautta, jossa varas­te­taan varkaalta.