Archive for the ‘Media vallankäyttäjänä’ Category

Lapsisotilaat USA:n armeijan halpatyövoimana

perjantai, lokakuu 14th, 2016

Yle1 esitti eilen 13.10 doku­men­tin “Lap­si­so­ti­lai­den uusi sota”. Vaikka olen super­val­to­jen toi­min­taa seu­ra­tes­sani tul­lut melko kyy­ni­seksi, onnis­tui ohjelma silti jär­kyt­tä­mään. Se käsit­teli USA:n lisään­ty­vää yksi­tyi­sar­mei­joi­den käyt­töä rajo­jensa ulko­puo­li­sissa konflik­teissa. Jois­sa­kin tapauk­sissa liit­to­val­tion oma armeija saat­taa edus­taa vai vii­des­osaa koko käy­tössä ole­van mie­his­tön mää­rästä. Loput on rek­ry­toitu sieltä, mistä  edul­li­sim­min on saatu. Afri­kan “aikuis­tu­neet” lap­si­so­ti­laat ovat tässä poru­kassa yliedustettuina.

Tilan­tee­seen on pää­dytty raa­dol­li­sista syistä: USA:n kan­sa­lai­set ovat kyl­läs­ty­neet poi­kiensa ja tyt­tö­jensä jat­ku­vaan uhraa­mi­seen maan rajo­jen ulko­puo­li­sissa sodissa. Poli­tii­kan ja talou­den yhteen kas­va­nut talous­e­liitti on palkka-armeijan avulla kek­si­nyt kei­non kier­tää tämä sisä­po­liit­ti­nen ongelma. Toi­min­nan kus­tan­nuk­set liit­to­val­tiolle ovat tie­ten­kin jär­jet­tö­mät, mutta sillä oste­taan äänes­tä­jien tyytyväisyys.

Ohjel­man pal­jas­tuk­set nos­ti­vat käsi­tyk­seni USA:n jo ennes­tään mel­koi­sesta kak­si­nais­mo­raa­lin sal­li­vuu­desta aivan uusiin sfää­rei­hin. Maa joka vasta nykyi­sen pre­si­den­tin aikana sai aikaan ylei­sen sai­raus­va­kuu­tuk­sen ja jonka joh­ta­vat polii­ti­kot pitä­vät tapa­naan lopet­taa puheensa “God bless you” -rukouk­siin, käyt­tää sie­kai­le­matta hyväk­seen kehi­tys­mai­den enti­siä lap­si­so­ti­laita oman sota­teol­li­suu­tensa ansain­ta­lo­gii­kan ja maa­il­man­po­liit­tis­ten val­ta­pyy­tei­densä välineinä.

Glo­baa­lissa mediassa USA:lla on ollut maa-, ilma- ja meri­her­ruus jo vuo­si­kym­me­niä. Samaan aikaan kun USA;n poliit­ti­nen johto on jee­sus­tel­lut Venä­jän ja Puti­nin toi­mia Kri­millä, Itä-Ukrainassa ja Syy­riassa, maa on kulis­sien takana syyl­lis­ty­nyt moraa­li­sesti ala-arvoiseen toimintaan.

Venä­jän jul­kean avoin bar­ba­rismi ja USA:n huip­puunsa viri­tetty kak­si­nais­mo­ra­lismi ovat lopulta vain tois­tensa kään­tei­siä pei­li­ku­via.
Rahasta ja val­lasta on kysy­mys.  Ja vain siitä.

Jär­kyt­tä­vän doku­men­tin voit kat­soa tästä: http://areena.yle.fi/1-3425449

Yleä ahdistellaan taas - valtakunnassa kaikki hyvin!

torstai, helmikuu 4th, 2016

Hesari käsit­te­lee tänään 4.2  laa­jassa artik­ke­lissa “sisä­pii­ri­läh­teistä” vuo­ta­nutta tie­toa, jonka mukaan hal­li­tus haluaa kar­sia Yleis­ra­dion teh­tä­viä ja lei­kata rahoi­tusta. Sisä­pii­rin mukaan tar­koi­tus on lait­taa “iso pyörä pyörimään”.

“Iso pyörä” tar­koit­taa tilan­netta, missä pää­mi­nis­teri Juha Sipi­län kai­ken “jul­ki­seksi toi­min­naksi” tul­kit­ta­vissa ole­van leik­kaus­ma­nia, oikeis­ton “repo­ra­dion” ajoilta saakka periy­tyvä his­to­rial­li­nen yle­kauna sekä koko kau­pal­li­sen median kroo­ni­nen Ylen ase­man kadeh­ti­mi­nen yhdis­ty­vät isoksi pyö­räksi.
Yle sai 2010 pää­joh­ta­jak­seen Kokoo­muk­sen Nuor­ten Liit­toon 1970 -luvulla kuu­lu­neen Lauri Kivi­sen. Hänen poliit­ti­nen taus­tansa ei kui­ten­kaan liene vai­kut­ta­nut teh­tä­vän hoi­ta­mi­seen sen enem­pää kuin edel­li­sen dema­ri­taus­tai­sen Mikael Jugnerinkaan.

Ylen orga­ni­saa­tiossa on pal­jon vuo­si­kym­men­ten muka­naan tuo­maa jäh­meyttä, iki­töh­nää jonka liik­keelle saa­mi­nen ei käy het­kessä. Ei käy­nyt Jug­ne­rilta, eikä näemmä Kivi­sel­tä­kään.
Uudempi verk­ko­puoli uuti­si­neen ja Aree­noi­neen sen­si­jaan on Ylen not­kein osio, ja juuri sitä on syy­tetty kau­pal­lis­ten kil­pai­li­joi­den alu­eella ope­roin­nista.
Sanoma Oy on osal­lis­tu­nut Hesa­rin pals­toilla aktii­vi­sesti pyr­ki­myk­siin Ylen ope­roin­tia­lu­een rajoit­ta­mi­seksi.
Kiin­nos­ta­vaa on, että pää­kir­joi­tus­si­vun sijaan asia käsi­tel­lään nyt kulttuurisivuilla.

Vapaus on vaikeaa

maanantai, tammikuu 11th, 2016

Inter­ne­tin läpi­mur­ron jäl­keen pes­si­mis­tit varoit­te­li­vat, että sen tämä tie­don “vapaus” on väliai­kaista ja että se tul­laan kah­lit­se­maan. He tar­koit­ti­vat, että val­tiot tule­vat näin teke­mään. Rajoit­ta­mista onkin tapah­tu­nut­kin, mutta vain tota­li­tää­ri­sissä valtioissa.

Vali­tet­ta­vasti näyt­tää siltä, että rajoi­tuk­sia on saa­tava myös län­si­mai­hin, mikäli verkko halu­taan säi­lyt­tää. Tämä ei kui­ten­kaan johdu val­tioista vaan käyt­tä­jistä itses­tään. Jo arki­päi­väi­seksi muut­tu­neen talous­ri­kol­li­suu­den lisäksi ver­kosta on muo­dos­tu­nut eri­lai­sen uskon­nol­li­sen ja aat­teel­li­sen hui­jauk­sen kehto.

Jos alko­ho­lin myynti vapau­tet­tai­siin sekä verosta että myyn­tiin liit­ty­vistä rajoi­tuk­sista, tulisi osa ihmi­sistä juo­maan itsensä hen­giltä melko nopeasti ja aiheut­ta­maan suun­na­tonta mur­hetta omai­sille ja kus­tan­nuk­sia yhteis­kun­nalle. Vapaalle verk­ko­vies­tin­nälle on käy­mässä hie­man samoin.

Kun kaikki kyn­nelle kyke­ne­vät voi­vat kenen­kään kont­rol­loi­matta jul­kaista ver­kossa mitä ros­kaa vain, on poti­las sai­ras­tu­nut syö­pään, joka tekee siitä ensin raa­ja­ri­kon ja sen jäl­keen koko­naan toimintakyvyttömän.

Ennen inter­net­tiä­kin herk­kä­us­koi­sia on toki höy­näy­tetty mil­loin mihin­kin älyt­tö­myyk­siin, mutta bit­tia­va­ruus on tar­jon­nut tähän hui­put­ta­mi­seen ennen­nä­ke­mät­tö­män hyvän työ­ka­lun. Ja vali­tet­ta­vasti sii­hen on lähi­tu­le­vai­suu­dessa pakko puut­tua, tavalla tai toisella.

Opti­mis­ti­nen aja­tus siitä, että kes­ki­ver­to­kan­sa­lai­sen media­lu­ku­taito kehit­tyisi siinä mää­rin, ettei rajoi­tuk­sia tar­vita, on epä­rea­lis­ti­nen. Suo­mea pide­tään kou­lu­tuk­sel­li­sesti yhtenä maa­il­man valioista. Sitä ei vali­tet­ta­vasti huo­maa, jos pakot­tau­tuu seu­raa­maan “kes­kus­te­lua” kaik­kein pimeim­millä sivustoilla.

Kai­kille ver­kossa jul­kai­suille tuo­tok­sille on näkö­pii­rissä ole­vassa tule­vai­suu­dessa löy­dyt­tävä vas­tuul­li­nen taho. Tämän tulee tar­koit­taa esim. nimi­mer­kin suo­jassa ilman luo­tet­ta­vaa tun­nis­tau­tu­mista tapah­tu­van jul­kai­sun kiel­tä­mistä. Samoin kai­killa jul­ki­silla osoit­teel­li­silla sivus­toilla tulee olla vakiin­tu­nei­den tie­do­tus­vä­li­nei­den tapaan vas­taava “pää­toi­mit­taja”, joka vas­taa jul­kai­su­jen lainmukaisuudesta.

Lain­sää­dän­nöl­li­sesi asia on melko yksin­ker­tai­nen. Lain val­vonta onkin sit­ten toi­nen juttu. Ilmei­sesti kan­sa­lai­set pan­naan täs­sä­kin asiassa kont­rol­loi­maan toisiaan.

Ellei näin tehdä, tulee ver­kosta vai­naja, josta pide­tään hai­keita muis­to­pu­heita. Valitettavasti.

Yleä murennetaan taas

tiistai, joulukuu 8th, 2015

Kun vero­suun­nit­te­lu­mi­nis­teri Anne Ber­ner aset­taa media­työ­ryh­män, voi­daan jo enna­kolta arvioida mitä sieltä tulee.
Anssi Van­joki on teh­nyt työtä käs­ket­tyä ja joh­to­pää­tök­set ovat:

1. Ylen tulee luo­pua tavoit­te­le­masta “suurta ylei­söä“
2. Ylen tulisi lakata itse tuot­ta­masta ohjel­mia ja ryh­dyt­tävä osta­maan ne.
3. Ylen asema tulee pur­kaa
4. Ylen sisältö tulisi olla avoi­mesti kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den käytettävissä.

HS:n pää­kir­joit­ta­jan kom­men­tointi 8.12.2015 on oma lukunsa. Pääkirjoittaja kir­joit­taa mm. näin:

“Työ­ryhmä esit­tää val­von­nan tehos­ta­mista ja teh­tä­vien täs­men­tä­mistä. Rajaus­ten jäl­keen Ylen rahoi­tus pitäisi arvioida uudel­leen.“
Kan­nat­taa huo­mata, miten “täs­men­tä­mi­nen” muut­tuu heti seu­raa­van lauseen alussa “rajauk­seksi” ja “rahoi­tuk­sen uudel­leen arvioin­niksi”. Ja “arviointi” tus­kin tar­koit­taa lisää rahaa… .

Ongelma on vanha tuttu. Print­ti­me­dian pai­nos­mää­rät ovat las­ke­neet tasai­sesti jo pari vuo­si­kym­mentä. Ala on aivan oikein enna­koi­nut het­ken, jonka jäl­keen kan­nat­tava toi­minta prin­tin varassa on mah­do­tonta. Ansain­ta­lo­giikka on siir­ret­tävä digiin.
Mutta siellä mel­las­taa Yle, joka tekee laa­tua - ilmaiseksi!

Hesa­rin 2000 -luvun pää­toi­mit­ta­jista Mikael Pen­ti­käi­sen kausi leh­dessä täh­täsi Ylen valta-aseman mur­ta­mi­seen. Pro­jekti lopahti 2010 lii­ken­ne­mi­nis­teri Suvi Lin­de­nin aikana sil­loi­sen Ylen rahoi­tus­esi­tyk­sen kaa­dut­tua. Lin­den jäi vaa­leissa 2011 valit­se­matta edus­kun­taan ja Pen­ti­käi­nen sai potkut.

Rat­kaisu digi­toi­tu­van prin­tin ansain­taon­gel­miin ei kui­ten­kaan voi olla hyvin raken­ne­tun, laa­duk­kaan Ylen verk­ko­tar­jon­nan alas­ajo. Ei ole näkö­pii­rissä edus­kun­taa, joka sel­lai­sen tavoit­teen agen­dal­leen ottaisi.

Demokratian trendikkyys

lauantai, toukokuu 2nd, 2015

Hoke­maa työ­väen­puo­luei­den epät­ren­dik­kyy­destä mant­rana tois­te­leva oikeis­to­me­dia vält­tää tar­koin ker­to­masta, mikä olisi taval­li­sen, vain ammat­ti­tai­tonsa omis­ta­van pal­kan­saa­jan vaih­toehto huo­leh­tia omasta ja vii­te­ryh­mänsä edun­val­von­nasta. Eri­tyi­sen rie­mu­kasta sille on, kun liik­keen krii­ti­koita löy­tyy sen sisältä.

Varal­li­suu­den tai (pääoma)tulojen mää­rän mai­nit­se­mi­nen poli­tii­kan yhtenä ihmi­siä ryh­miin jaka­vana teki­jänä ilmen­tää oikeis­to­pro­pa­gan­dis­tien käsi­tyk­sen mukaan paluuta sadan vuo­den takai­seen reto­riik­kaan, koska hei­dän todel­li­suu­des­saan ei enää ole “yhteis­kun­ta­luok­kia”. Ollaan kaikki “samassa veneessä” jokai­nen osal­tamme luo­pu­massa jos­ta­kin raken­teel­li­sen ali­jää­män ja vas­tuu­va­jeen paik­kaa­mi­sessa.
Siksi mei­dän kaik­kien tulisi antaa se sama sata­nen yhtei­seen kas­saan. Sillä, että se yhdelle on kymmenes- ja toi­selle tuhan­nes­osa tuloista, ei ole mer­ki­tystä. Sama sata­nen kai­kilta on aitoa mark­ki­na­ta­lou­den tasa-arvoa!

Toi­nen tois­tuva popu­la­ri­sointi on ver­tailu kakun lei­po­jien ja jaka­jien välillä. Siinä sadussa oikeisto esi­te­tään lei­pu­rina, jolta jou­ti­las oles­ke­li­ja­joukko haluaa palansa teke­mättä mitään sen hyväksi. Jo alkeel­li­nen ana­lyysi pal­jas­taisi, että kakun todel­li­silla lei­po­jilla itsel­lään ei työs­tään saa­mal­laan pal­kalla usein ole varaa edes ostaa sitä palasta. Yhteis­kunta jakau­tuu teet­tä­jiin ja teki­jöi­hin. Teet­tä­jät sal­li­vat mie­lel­lään sekoit­taa roo­lit ja kut­sua itse­ään teki­jöiksi. Siitä esi­mer­kiksi käy vaik­kapa Kokoo­muk­sen taan­noi­nen rukkaskampanja.

Duu­na­rilla ja yrit­tä­jällä on enem­män yhteistä kuin aja­tel­laan. Kum­pi­kin pär­jää vain osaa­malla tehdä hom­mansa muita parem­min. Libe­ra­lis­min iko­nin, Adam Smit­hin opeista on jos­ta­kin syystä haluttu unoh­taa se tosia­sia, että hän suh­tau­tui epä­luu­loi­sesti kaup­piai­den roo­liin mark­ki­na­ta­lou­dessa. Nyky­ajan “kaup­pias” on se, joka käyn­nis­tää glo­baa­lit talous­krii­sit. Vii­mei­sin näistä oli USA:sta levin­nyt län­si­maita hor­jut­ta­nut ros­ka­lai­na­bis­nes. Koko EU on edel­leen tämän krii­sin toi­pi­las. Kau­pal­li­nen media puo­les­taan on aikamme aate­kaup­pias, jolle uuti­nen on tuote, jolla on ansait­tava sekä palkka että osinko. Siksi jär­jes­tel­män kri­tiikki on sille tabu.
Tämän päi­vän esi­merkki yrit­tä­jän ja kau­pan suh­teesta löy­tyy maamme maa­ta­lou­desta: Kauppa sane­lee sen, millä maa­ta­lous­yrit­täjä tuot­teensa myy.

Oman elä­män perus­e­del­ly­tyk­sistä huo­leh­ti­mista ei demo­kra­tiassa pidä kut­sua epät­ren­dik­kääksi. Se oli muo­di­kasta 100 vuotta sit­ten, kun vaa­dit­tiin ja saa­tiin äänioi­keus. Se on muo­di­kasta nyt, kun vas­tus­te­taan vaik­kapa ihmis­ten “palk­kaa­mista töi­hin” 0-sopimuksilla.

Miksi vedätettävien joukko kasvaa koko ajan?

tiistai, huhtikuu 14th, 2015


Hanna Mah­la­mäki
jat­kaa tänään Hesa­rissa samaa kan­sa­lai­sen eksyk­sissä ole­mi­sen poh­ti­mista, mistä Saska Saa­ri­koski kir­joitti eilen 13.4 kysel­les­sään, miksi ihmi­set nyky­ään ovat niin hel­posti hui­jat­ta­vissa.
Mah­la­mäki kysyy, miksi yhä suu­rempi joukko kan­sa­lai­sista ei tiedä, ketä äänes­täisi. Tieto on peräi­sin yhä tiheäm­min teh­tä­vistä mie­li­pi­de­ky­se­lyistä. Tämän sisäl­töi­nen uuti­nen löy­tyy nyky­ään leh­destä kuin leh­destä päivittäin.

Suuri osa kan­sa­lai­sista on siis poliit­tis­ten fun­da­ment­tien suh­teen pihalla kuin lumiu­kot! Samalle jou­kolle on helppo myydä pig­men­tin­pois­toi­muri, kuten Saa­ri­koski kir­joitti. Tai vaik­kapa luo­mi­väri, joka piden­tää sil­mä­rip­siä 72%.
Kau­pal­li­sen mark­ki­noin­nin yhtä kiin­teäm­min solut­tama sosi­aa­li­nen media  yhdis­ty­neenä joka tuu­tista päälle työn­ty­vään loput­to­maan uutis- ja epä­uu­tis­mixiin sekoit­taa kas­va­van ihmis­jou­kon kyvyn nähdä mikä on totta ja mikä tarua.

Ongelma alkaa jo olla jär­kä­le­mäi­nen - ja kas­vaa koko ajan. Sodan­jäl­kei­sessä Suo­messa kan­sa­lai­sen oli helppo löy­tää puo­lueista oman lähi­pii­rinsä elä­män­ti­lan­netta tun­te­vat ja sitä kehit­tä­mään lupau­tu­neet ehdok­kaat. Por­va­rit oli­vat rehel­li­sesti por­va­reita, eivätkä esi­tel­leet vaa­li­pro­pa­gan­das­saan työ­ruk­ka­sia. Maa­lais­liit­to­lai­set oli­vat yksi­se­lit­tei­sesti talon­po­jan asialla ja vasem­misto edusti niitä, joi­den ainoat tuo­tan­to­vä­li­neet oli­vat kaksi teke­vää kättä.
Nuo perus­asiat on nyky­ään pii­lo­tettu puo­lu­eesta riip­pu­matta samalta kuu­los­ta­van sana­he­li­nän taakse, eikä poliit­tista his­to­ri­aamme tun­te­ma­ton Some Sapiens saa siitä mitään tolkkua.

Saa­ri­kos­ken kir­joi­tusta kom­men­toin ehdot­ta­malla kou­luo­pe­tuk­sen yleis­kat­ta­vaksi pain­opis­tea­lu­eeksi kykyä erot­taa tosi­asiat sepit­teestä.
Mah­la­mäen kir­joi­tuk­sen perus­teella on helppo suo­si­tella vah­vaa panos­tusta yhteis­kun­tao­pin opet­ta­mi­seen - sekä aikui­sille että lapsille!

Vaikka näillä ei maa­ilma heti pelas­tui­si­kaan, saat­taisi meillä yhden suku­pol­ven kulut­tua olla edes inan ver­ran kirk­kaam­paan ajat­te­luun kyke­ne­viä äänestäjiä.

Liberaalia arvovalintavaikuttamista

torstai, helmikuu 26th, 2015

Hel­sin­gin Sano­mat syn­tyi v. 1889 puh­taasti hel­sin­ki­läis­ten uutis­leh­deksi. Se pyr­kii nykyi­sestä val­ta­kun­nal­li­sesta paa­lu­pai­kas­taan huo­li­matta sin­nik­käästi edel­leen var­je­le­maan myös pai­kal­lis­leh­den ima­go­aan.
Leh­den perus­ta­ja­su­vun vii­mei­nen pää­toi­mit­taja Aatos Erkko toi­voi v. 2006 leh­den “jat­ka­van libe­raa­lilla lin­jal­laan.” Sana “libe­raali” tar­koit­taa sekä vapaa­mie­li­syyttä että mark­ki­na­li­be­ra­lis­mia.
On kiin­nos­ta­vaa, että v. 2013 leh­den verk­ko­si­vus­tolle ilmes­ty­neessä “Hel­sin­gin Sano­mien peri­aa­te­linja” -artik­ke­lissa sanaa “libe­raali” ei enää esiinny. Päi­vän­po­li­tiik­kaan ank­ku­roi­tuna leh­den poliit­ti­nen koti on perus­ta­mi­ses­taan alkaen ollut suo­men­kie­lis­ten oikeis­to­puo­luei­den sii­mek­sessä, tällä het­kellä tuota leh­väs­töä kan­nat­te­lee Kokoomus.

Tätä taus­taa vas­ten on media­tut­ki­muk­sen näkö­kul­masta opet­ta­vaista seu­rata, miten lehti juuri tällä het­kellä suh­tau­tuu Kokoo­mus­ve­toi­sen hal­li­tuk­sen Hel­sin­kiä ja pää­kau­pun­ki­seu­tua sor­si­vaan poli­tiik­kaan. Ensin Kokoo­mus torp­pasi Hel­sin­gin kau­pun­gin kan­nat­ta­man met­ro­po­li­hank­keen, joka olisi toteu­tues­saan luo­nut ryh­tiä Hel­sin­gin ja koko PK -seu­dun infra­struk­tuu­rin kehit­tä­mi­seen kal­lista asu­mista, asuk­kai­den liik­ku­mista sekä yri­tys­ten työ­voi­man saan­tia hel­pot­ta­vaan suun­taan. Heti perään Kokoo­mus antoi armo­nis­kun Pisa­ra­ra­dalle, jota sitä­kin pidet­tiin kau­pun­gin sump­puun­tu­van rai­de­lii­ken­teen vält­tä­mät­tö­mänä sol­mu­na­vaa­jana, joka olisi hel­pot­ta­nut myös val­ta­kun­nal­lista raideliikennettä.

To 26.2 lehti kir­joit­taa otsi­kolla “Pisara romutti luot­ta­muk­sen”, miten val­tio petti lupauk­sensa. Siis val­tio, ei Kokoo­mus. Kaikki artik­ke­lin puo­luetta arvos­te­le­vat lausun­not ovat vir­ka­mies­ten suu­hun lai­tet­tuja lai­nauk­sia. Koko aukea­man jutussa Kokoo­muk­sen vas­tuuta häi­vyt­tä­vää esil­le­pa­noa tehos­te­taan eril­li­sellä artik­ke­lilla, otsi­kolla “Rinne ja Stubb kina­si­vat Pisa­rasta vii­mei­seen asti”. Anne­taan ymmär­tää, että kyse oli­kin kah­den puheen­joh­ta­jan hen­ki­lö­koh­tai­sesta kiistasta.

Leh­den linja on läpi­nä­ky­vän puo­lu­eel­li­nen. Omaa poliit­tista vii­te­ryh­mää ei  toi­mit­ta­jien omissa osuuk­sissa arvos­tella, ei sit­ten mil­lään.
Voimme vain kuvi­tella, mil­lai­sia otsi­koita, pää­kir­joi­tuk­sia ja omien toi­mit­ta­jien kolum­neja sivuilta löy­tyisi siinä tapauk­sessa, että hank­kei­den torp­paaja löy­tyi­si­kin poliit­ti­sesta vasem­mis­tosta tai - ehkä vielä pahem­paa - agraaripuolueestamme

Annetaanko tyhjien tynnyreiden kumista?

lauantai, tammikuu 31st, 2015

Media val­mis­tau­tuu taas ker­ran vaa­li­ra­por­toin­tiinsa. Hesa­rin 31.1 pää­kir­joi­tus “Nel­jän suu­ren puo­lu­een puo­lue­joh­ta­jien tyy­lie­rot alka­vat näkyä” ei seu­ran­nan laa­dun suh­teen pal­joa lupaa. Ollaanko taas valit­se­massa se hel­poin tie kes­kit­ty­mällä puo­lue­joh­ta­jien hen­ki­lö­koh­tai­siin omi­nai­suuk­siin ja sii­hen, miten he toi­mit­ta­jien mie­lestä sel­viy­ty­vät mediassa?
Nämä näkö­kul­matko tul­laan jäl­leen ker­ran aset­ta­maan poliit­ti­sen jour­na­lis­min kes­ki­öön, vaikka jokai­nen suo­ma­lai­nen kyke­nee teke­mään niistä omat joh­to­pää­tök­sensä ilman toi­mit­ta­jien apua?

Median ammat­ti­lais­ten tulisi sen sijaan tun­keu­tua puo­luei­den vaa­lioh­jel­mien sisään, avata suu­relle ylei­sölle kaikki tyh­jiltä kals­kah­ta­vat isku­lauseet ja vaa­tia nii­hin sel­ko­kie­li­set vas­tauk­set.

Mitkä ovat puo­lu­een tavoit­teet?

Millä kei­noilla nii­hin väi­te­tään pääs­tä­vän?
Miten todis­te­taan, että juuri näillä kei­noilla tavoit­tei­siin päästään?

Puo­lue­joh­ta­jien pukeu­tu­mis­tyyli, arti­ku­lointi tai kan­na­tuk­sen gal­lup­hei­lah­te­lut eivät ole niitä asioita, joi­hin toi­mit­ta­jien tulee kes­kit­tyä. Jäte­tään ne sosi­aa­li­seen mediaan.

Onko tämä liian vaa­tiva teh­tävä maamme poliit­ti­sen jour­na­lis­min ykkösketjuille?

Sari Sairaanhoitaja ja sen kaverit

maanantai, lokakuu 20th, 2014

Kun maamme huol­to­suhde heik­ke­nee, vaih­to­tase vinou­tuu ja luot­to­luo­ki­tuk­set pauk­ku­vat, voi­mis­tuu talous­kes­kus­te­lussa syyl­lis­ten etsintä. Jako­lin­jat ovat sel­vät: Oikeisto näkee syy­päänä ammat­ti­lii­tot ja nii­den “koh­tuut­to­mat” vaa­ti­muk­set yhdis­ty­neenä yhteis­kun­nan tur­va­ver­kon yksi­lön omaa vas­tuuta rapaut­ta­vaan lii­al­li­seen tihey­teen. Paran­nus­kei­nona tar­jo­taan ylei­sesti tur­va­ver­kon har­ven­ta­mista sekä mark­kin­ta­ta­lou­den sään­te­lyn vähen­tä­mistä tur­han byro­kra­tian kar­si­mi­sen pei­te­ta­ri­nalla.
Vasem­malla etsi­tään syyl­li­siä edel­li­sen vuo­si­kym­me­nen pouk­koi­le­van fan­tas­ti­sesta, tuloe­roja kas­vat­ta­neesta hal­li­tus­po­li­tii­kasta, talous­e­lii­tin ahneu­desta sekä sen kyvyt­tö­myy­destä enna­koida tulevaa.

Vil­kais­taan hie­man his­to­riaa. Ammat­ti­liit­to­jen kes­kei­sim­piä vas­tuu­alueita ei ollut esim. 1980 -luvun lopulla tapah­tu­nut raha­mark­ki­noi­den vapaut­ta­mi­nen, ne eivät myös­kään päät­tä­neet Suo­men liit­ty­mi­sestä euroon. Ne eivät olleet aiheut­ta­massa Nokiassa tapah­tu­nutta liik­keen­joh­dol­lista ja tuo­te­ke­hi­tyk­sel­listä sokeu­tu­mista ja sen seu­rauk­sena tapah­tu­nutta Suo­men tek­no­lo­gian lip­pu­lai­van uppoa­mista. Ne eivät olleet estä­mässä puu- ja pape­ri­teol­li­suutta näke­mästä Aasian talou­den noususta joh­tu­nutta uut­taa glo­baa­lia mark­ki­na­ti­lan­netta, mikä johti teh­tai­den hal­lit­se­mat­to­maan ulos­li­put­ta­mi­seen. Lauri Iha­lai­nen ei myy­nyt val­tion omis­ta­maa Kemi­raa, Grow How’ta, Soklin kai­vos­toi­min­taa ja mal­mi­va­ran­toja 200 milj. eurolla nor­ja­lai­sille. Sen teki Jyri Häkä­mies. Koh­tei­den arvoksi arvioi­daan nyt 10 - 30 mil­jar­dia euroa.
Soklin myyn­nin jäl­keen val­tio hank­kiu­tui Soli­diu­min kautta keväällä 2013 uudel­leen mukaan kai­vos­toi­min­taan, Tal­vi­vaa­raan. Häkä­mies oli paria kuu­kautta aiem­min siir­ty­nyt EK:n hom­miin. Val­tio on sijoit­ta­nut pro­jek­tiin nyt nel­jän­ne­mil­jar­din. Yhtiö on velkasaneerauksessa.

Sari Sai­raan­hoi­ta­jasta tuli mediassa vir­tu­aa­li­julk­kis sen jäl­keen, kun Kokoo­mus lupasi vuo­den 2007 edus­kun­ta­vaa­lien lop­pu­met­reillä hänelle ja hänen kave­reil­leen 500 euron pal­kan­ko­ro­tuk­sen. Lupaus jäi lunas­ta­matta.
Sari ja hänen jul­ki­sen sek­to­rin pie­ni­palk­kai­set kave­rinsa ammat­ti­liit­toi­neen ovat ovat tämän tila­päi­sen mediaglit­te­rin jäl­keen pysy­neet oikeis­to­me­diassa pel­käs­tään syyl­lis­tä­mi­sen koh­teina, ei työn sankareina.

Kun Suo­meen aikoi­naan sää­det­tiin laki pakol­li­sesta tur­va­vyön käy­töstä, jur­nut­ti­vat yksi­lön­va­pau­den puo­lus­ta­jat ihmistä lii­kaa hol­hoa­vasta yhteis­kun­nasta. Tänä­kin päi­vänä itse­päi­sim­mät kiin­nit­tä­vät vyönsä vain polii­sin näh­des­sään.
Sari ja hänen kave­rinsa paik­kaa­vat niska-, kallo- ja muut vammat.

Elin­kei­noe­lämä ja talou­den eliitti  toi­mii täs­mäl­leen samoin. Mark­ki­na­ta­loutta sään­te­le­mään pyr­ki­vää lain­sää­dän­töä kri­ti­soi­daan ja vas­tus­te­taan reflek­sin­omai­sesti.  Jar­rua ei pai­neta eikä kurs­sia tar­kis­teta ennen kuin ryti­see. Tästä syn­ty­vät vahin­got hoi­taa jäl­leen Sari ja hänen jul­ki­sen sek­to­rin kol­le­gansa yhteis­kun­nan toimeentulo- ja vel­ka­neu­von­ta­luu­kuilla. Joita siis oikeis­ton lem­pi­li­tur­gian mukaan on aivan liikaa!

Yhteis­kun­nassa on ryh­miä, joi­den kuu­luisi työnsä puo­lesta kyetä enna­koi­maan tule­vai­suutta ajan­koh­tai­sen luo­tet­ta­van tie­don poh­jalta. Polii­tik­ko­jen ohella tähän ryh­mään kuu­lu­vat talou­desta kir­joit­ta­vat jour­na­lis­tit. Vii­me­mai­nit­tu­jen tulisi työk­seen ase­tella talou­den vauh­ti­so­keutta ja mark­ki­na­ti­lan­tei­den muu­tok­sia hais­te­le­via tut­ki­aan talou­den tar­kas­tus­pis­teille.
Useim­mi­ten vai­kut­taa ikävä kyllä siltä, että talous­kom­men­taat­to­rit viih­ty­vät parem­min lii­tu­rai­ta­po­ru­kan kyy­dissä kuin talou­den yli­no­peuk­sia ja pul­lon­kau­loja tutkimassa.

(Lisä)Arvon mekin ansaitsemme!

tiistai, syyskuu 16th, 2014

“Suo­ma­lai­nen val­ta­me­dia on hyvin oikeis­to­lai­nen ja rajoit­tu­nut” totesi tai­dey­li­opis­ton reh­tori Tiina Rosen­berg Ylen aamu-tv:ssä 15.9 Ja oli täs­mäl­leen oikeassa. Haas­tat­te­lun aiheena oli hänen vas­tail­mes­ty­nyt kir­jansa “Arvot mekin ansait­semme”. Kir­jan nimi on siis lähes sel­lai­se­naan lai­nattu Jaakko Jutei­nin yli 200 vuo­den ikäi­sestä kou­lu­lau­lusta. Siinä “arvo­aan” kai­paa­vat maa­mie­het, Rosen­ber­gin kir­jassa maa­han­muut­ta­jat. Joista sivu­men­nen sanot­tuna esim. monet viro­lai­set toi­mi­vat Suo­men maa­ta­lou­dessa lomittajina!

Val­ta­me­dian oikeis­to­lai­suu­desta meillä ei, sat­tu­neesta syystä, juu­ri­kaan kir­joi­tella. Nyky­ve­nä­jän har­joit­ta­masta val­tiol­li­sen median päi­vit­täi­sestä valeh­te­lusta ja har­ha­tie­to­toi­mis­toista kyllä, ja se on ihan oikein.
Sano­taan nyt heti, että kuilu Venä­jän har­joit­ta­man, poh­jois­ko­rea­lai­sen suun­ni­tel­mal­li­sen koti­mai­sen ylei­sön aivo­pe­sun ja suo­ma­lai­sen kul­ti­voi­tu­neesti toteu­te­tun mark­ki­na­li­be­raa­lin ajat­te­lu­ta­van syöt­tä­mi­sen välillä on syvä. Perus­idea on kui­ten­kin sama: Jolla on rahaan, asei­siin tai molem­piin perus­tuva valta, päät­tää mitä ja miten ylei­sölle kerrotaan.

Jos maamme liike-elämästä hae­taan hen­kilö, joka talous­a­jat­te­lus­saan edus­taa ult­ra­li­be­raa­leim­pia näkö­kan­toja, on nii­den itseoi­keu­tettu edus­taja Björn Wahl­roos. Hel­sin­gin Sano­mat tar­joaa Wahl­roo­sille media­ti­laa aina, kun hän sitä sat­tuu pyy­tä­mään ja vaikka ei pyy­täi­si­kään. Vii­meksi lehti esit­teli Nal­len mie­li­pi­teitä laa­jasti 14.9 otsi­kolla “Suo­men AY-liike sahaa omaa oksaansa”. Jos Nalle saisi päät­tää, Suo­messa ei olisi ammat­ti­jär­jes­töjä, eikä yri­tys­ten verot­ta­mista. Kaikki pal­kat tulisi puo­lit­taa. Suo­rit­ta­valta por­taalla. Noin aluksi.

HS:n jour­na­lis­ti­sen moraa­lin perään­kin voi­daan kysellä. Jutun kir­joit­ta­nut  Marko Junk­kari antaa Wahl­roo­sin esi­tellä näke­myk­si­ään ilman ensim­mäis­tä­kään omaa tai edes tar­ken­ta­vaa kysy­mystä. Ainoa vero­tuk­sen muoto, mitä Wahl­roos välil­li­sen verot­ta­mi­sen lisäksi sanoo kan­nat­ta­vansa, on kiin­teis­tö­vero. Edes tämän koh­dalla toi­mit­taja ei kysy, joh­tui­siko se ehkä siitä, että haas­ta­tel­ta­van mil­jar­dio­mai­suus muo­dos­tuu pää­asiassa pörs­siyh­tiöi­den osakkeista.

Jos Suo­men Jour­na­lis­ti­lii­tolla olisi ole­massa jon­kin­lai­nen “jour­na­lis­ti­sen ammat­tie­tii­kan tut­kin­ta­lau­ta­kunta”, niin tässä olisi sille tut­kit­ta­vaksi artikkeli.