Archive for the ‘Vaalit 2012’ Category

Kymmenen teesiä Mäntsälän tulevalle valtuustokaudelle

maanantai, lokakuu 22nd, 2012
  1. Työ­paik­kao­ma­va­rai­suutta paran­ta­malla Mänt­sälä tulee toi­meen omil­laan­kin. Liit­ty­mistä isom­paan kun­ta­ryh­mään ei tule silti sul­kea pois.
  2. Kor­kea kun­nal­lis­vero on halpa, jos sillä saa laa­duk­kaat pal­ve­lut kun taas matala kun­nal­lis­vero kal­lis, jos sillä saa pelk­kää “eioota”.
  3. Lap­set ja nuo­ret ovat paras sijoi­tuk­semme. Ope­tuk­seen ja kou­lun ter­vey­den­huol­toon on panostettava.
  4. Nuor­ten yhteis­kun­ta­ta­kuun toteu­tu­mi­nen kun­nassa on varmistettava!
  5. Kun­nal­lis­ten pro­jek­tien toteut­ta­mi­sen kustannus- ja laa­dun­tark­kai­lua on paran­net­tava ja pian! Huo­nosti toteu­te­tun remon­tin joh­dosta Ehn­roo­sin koulu oirei­lee jo parin kuu­kau­den käy­tön jälkeen.
  6. Vain yrit­tä­mi­nen syn­nyt­tää uusia työ­paik­koja. Kan­na­tan aktii­vista yrityspolitiikkaa.
  7. Mänt­sä­län tai­ta­vat ja tuot­te­li­aat kult­tuu­rin­te­ki­jät ja hei­dän ylei­sönsä tar­vit­se­vat itsel­leen esiin­ty­mis­pai­kan. Kult­tuu­ri­ta­lon alus­tava  suun­nit­telu tulee käynnistää.
  8. On kunnia-asia huo­leh­tia vanhuksista.
  9. Puh­das luonto vir­kis­tää mieltä. Jäte­ve­den las­ke­mi­nen Mus­ti­jo­keen on lopetettava!
  10. Las­ten kou­lu­tie Num­mis­ten uuteen kou­luun on tur­vat­tava. Tar­vi­taan pyö­räi­ly­kel­poi­sia pien­ta­reita ja kevyen lii­ken­teen väyliä.

Mitä jos poliisi saisi puhutella ja käskeä - mutta ei koskea?

tiistai, lokakuu 16th, 2012

Nykyi­sen lain mukaan opet­taja ei saa tut­kia oppi­laan tas­kuja eikä lauk­kuja. Mikäli hän epäi­lee, että oppi­laalla on hal­lus­saan vaa­ral­li­sia esi­neitä (terä- tai muu ase), tulee hänen OAJ:n laki­mie­hen mukaan ottaa yhteys polii­siin. Näi­hin type­ryyk­siin ollaan nyt onneksi havah­tu­massa, ja ope­tus­mi­nis­teri Jukka Gus­tavs­son (sdp) aikoo ehdot­taa laki­muu­tosta, joka lisäisi opet­ta­jan oikeuksia.

Opet­ta­jan oman ja oppi­mis­ha­luis­ten oppi­lai­den työ­rau­han var­je­le­mi­sesta teh­tiin siis vapaan kas­va­tuk­sen ihan­noin­nin vuo­sina ongelma rii­su­malla opet­ta­jalta riit­tä­vät oikeu­det työ­rau­hansa suo­je­luun. Mitä tuu­maisi kirurgi suuta soit­ta­vasta rie­hu­vasta kan­dista leik­kaus­sa­lissa? Tai len­to­kap­teeni vas­taa­vasta tyy­pistä ohjaa­mossa? Miten onnis­tuisi polii­silta jär­jes­tyk­sen pito, jos hän saisi puhu­tella ja käs­kyt­tää, mutta ei koskea?

Kukaan ei näy luot­ta­van opet­ta­jan arvioin­ti­ky­kyyn esim. sen suh­teen, mil­loin häi­ri­kön koh­dalla on kyse hoi­toa vaa­ti­vasta tun­ne­häi­riöstä ja mil­loin ole­mat­to­man koti­kas­va­tuk­sen saa­neen, kou­lun­käyn­nis­sään ali­suo­riu­tu­van nar­sis­tin suun­soi­tosta. Ensi­mai­nittu ohja­taan asian­mu­kai­seen hoi­toon. Jäl­kim­mäi­nen tulee tulee vain pois­taa nopeasti ja tehok­kaasti eril­li­seen pien­ryh­mään opis­ke­le­maan mui­den kal­tais­tensa kanssa. Kaikki muu on opet­ta­jan ja oppi­lai­den kal­liin ajan tuhlaamista.

Ja on jok­seen­kin eri­koista edes kes­kus­tella siitä, etteikö opet­taja saisi ottaa oppi­laalta terä­asetta, jos hän tällä sel­lai­sen havaitsee.

Ikääntyneistä huolehtiminen on enemmän tekoja kuin sanoja

tiistai, lokakuu 16th, 2012

 

Yhtei­sön sivis­tystä voi­daan arvioida sen mukaan, miten se huo­leh­tii niistä ihmi­sistä, jotka eivät itse kykene huo­leh­ti­maan itses­tään: Lap­sista, sai­raista ja van­huk­sista. Kun edus­kunta viime keväänä kes­kus­teli van­hus­pal­ve­lu­laista, kitey­tyi kiis­tely desi­maa­lei­hin: Pitäi­sikö lakiin kir­jata dema­rien vaa­tima hoi­ta­ja­mi­toi­tus 0,7 vai ei? Vas­tus­ta­jat koros­ti­vat moni­muo­toi­suu­den ole­van tär­keäm­pää, kun taas mitoi­tuk­sen puo­lus­ta­jat koros­ti­vat hoi­ta­vien käsien mää­rän merkitystä.

Vie­rai­limme dema­rieh­dok­kai­den kanssa Kivis­tön­tien ja Koto­kar­ta­non pal­ve­lu­ta­loissa kes­kus­te­le­massa ikäih­mis­ten ja hei­dän hoi­ta­jiensa kanssa ja myös  lau­la­malla yhdessä tut­tuja lau­luja. “Rakas­tan elä­mää, joka nuo­ruu­den haa­veita kan­taa, rakas­tan elä­mää, joka muis­to­jen het­kiä kan­taa” -säkei­den päät­tyessä tun­nelma oli käsin­kos­ke­tel­tava. Ros­kia meni sil­miin sekä lau­la­jien että kuu­li­joi­den puolella.

Musii­killa on kai­kista inhi­mil­li­sen vies­tin­nän muo­doista ainoana omi­nai­suus solah­taa suo­raan kuu­li­jan ali­ta­jun­taan, missä se melo­dia­pät­kien, ker­to­sä­kei­den ja lau­lun­sa­no­jen avulla elvyt­tää muis­toja, palaut­taa mie­leen unoh­tu­neita tilan­teita ja tun­teita, ken­ties ihmi­siä­kin. Sanalla sanoen, parantaa.

Meistä jokai­nen van­he­nee ja tar­vit­see jos­sa­kin vai­heessa aut­ta­via käsiä päi­vit­täi­sissä toi­mis­saan. Van­hus­ten ja hei­dän hoi­ta­jiensa kes­kellä alkoi keväi­nen kes­kus­telu hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­sen desi­maa­leista muut­tua lihaksi. Elä­viä ihmi­siä hoi­ta­vat kädet teke­vät inhi­mil­li­sessä kat­san­nossa tär­keäm­pää työtä, kuin vaik­kapa orga­ni­saa­tio­kaa­vioita piir­te­levä, osto­pal­ve­luja mark­ki­noiva konsultti.

Ikään­ty­vistä jäse­nis­tään huo­leh­ti­mi­sen on oltava yhteisölle kunnia-asia.

 

 

 

Koulun terveydenhuoltoon resursseja - ylevät puheet eivät riitä!

sunnuntai, lokakuu 14th, 2012

Kou­lun ongel­mat ja ongel­maop­pi­laat ovat suku­pol­ven aikana muut­tu­neet. Yksin­ker­tais­taen voisi sanoa, että kun häi­rit­sevä oppi­las pari­kym­mentä vuotta sit­ten saa­tiin ojen­nuk­seen puhut­te­lulla, niin tänään sii­hen tar­vi­taan psy­ko­lo­geja ja psy­kiat­reja. Eri­tyis­luo­kissa opet­ta­jat pitä­vät päi­västä toi­seen huolta oppi­laasta, joka saat­taa olla liian sai­ras, pääs­täk­seen hoi­toon. Kyllä, luit aivan oikein: Liian sai­ras, pääs­täk­seen hoi­toon (HS 141012)!

 Välillä opet­taja tun­tee ole­vansa kodeissa muhi­van hen­ki­sen ja fyy­si­sen väki­val­lan, puhu­mat­to­muu­den, tun­ne­häi­riöi­den, ajan- ja kiin­nos­tuk­sen puut­teen jne. aiheut­ta­mien kas­va­tuson­gel­mien kaa­to­paikka. Jos lap­set ovat altis­tu­neet ongel­mille niin kauan, ettei­vät opet­ta­jan kyvyt enää riitä, tar­vi­taan mie­len ter­vey­teen eri­kois­tu­neita ammat­ti­lai­sia. Ongelma vain on, että lap­sen hoi­toon saa­mi­sen pro­sessi on tus­kal­li­sen pitkä ja byro­kraat­ti­nen jo aikui­sen­kin mit­ta­puun mukaan, mitä sit­ten lap­sen. Sen lisäksi ammat­ti­lai­sia tun­tuu ole­van liian vähän.

Mänt­sä­lässä oppi­lai­den ter­vey­den­huol­lon tilanne ei ole sen huo­nompi kuin Suo­messa kes­ki­mää­rin. Mutta kun se koko Suo­messa on huono, ei henk­se­lei­den pau­kut­te­luun ole syytä kenel­lä­kään.
Meri­bio­lo­git ana­ly­soi­vat vesis­tö­jen tilaa tut­ki­malla sim­pu­koita. Ammat­ti­kas­vat­taja voi päi­vit­täin “lukea lap­sista” yhteis­kun­nan sen­het­kistä tilaa. Opet­ta­jan amma­tin roman­ti­soin­tiin ei val­lit­se­vissa oloissa ole mitään syytä.

1990 -luvun lama ja sen myötä toteu­te­tut leik­kauk­set ope­tuk­sesta ja kou­lu­lais­ten ter­vey­den­hoi­dosta näky­vät nyt nuor­ten syr­jäy­ty­mi­sen rajuna kas­vuna. Meillä ei ole varaa aiheut­taa toista syr­jäy­ty­mi­saal­toa ennen kaik­kea inhi­mil­li­sistä syistä. Mutta jos humaani perus­telu ei tiu­kan lin­jan mark­ki­na­li­be­ra­lis­teille kel­paa, niin sano­taan sit­ten se kovempi syy: Heik­ke­nevä huol­to­suhde ei kestä toista syrjäytymisaaltoa.

Kuntatalouden särmät

sunnuntai, syyskuu 23rd, 2012

Ensi­ker­ta­lai­suu­desta kun­nal­lis­vaa­leissa voi olla hyö­tyä­kin. Voi olla totaa­li­sen ulko­puo­lella kai­kista pai­kal­li­sista “hyvä veli” -ver­kos­toista. En myös­kään tiedä, miten meillä Mänt­sä­lässä “yleensä on ollut tapana kun­nal­lis­po­li­tii­kassa mene­tellä”. Enkä myös­kään ole vielä anta­nut ker­toa itsel­leni, että val­tuus­tossa tär­keintä ei ole se, mitä ehdo­te­taan, vaan se, kuka ehdot­taa… .
Edessä on tiuk­koja rat­kai­suja. Tämä saat­taa myös olla syynä sii­hen, että niin moni val­tuu­tettu jät­tää tällä ker­taa ehdok­kuu­den väliin. Olen aina ollut nih­keä läh­te­mään mukaan kovin yltiö­kan­sal­li­siin heh­ku­tuk­siin. Siksi asuin­kun­nan laa­duk­kuu­den arviois­sa­ni­kin kun­nal­lis­ten pal­ve­lu­jen saa­ta­vuus, laatu ja hinta ohit­taa tär­keys­jär­jes­tyk­sessä sen, mistä maan­tie­teel­li­sistä alueista kunta muo­dos­tuu. Käy­tän­nöl­li­syy­den on kul­jet­tava kun­ta­uu­dis­tuk­sessa nurk­ka­kun­tai­suu­den edellä.

Kun­ta­po­li­tii­kan agen­dalla kolme tär­keintä asia ovat talous, talous ja talous.

 Terve bud­jet­ti­ta­lous mah­dol­lis­taa suun­ni­tel­mal­li­sen, hal­li­tun ja kun­ta­lais­ten tah­to­ti­laa vas­taa­van kehi­tyk­sen. Talou­den kehi­tyk­sen tar­kas­te­lu­pe­riodi ei saa olla bud­jet­ti­vuosi, ei edes vaa­li­kausi. Sen on oltava pidempi. Terve kun­ta­ta­lous ei siedä meno­jen hätäi­siä juus­to­höy­läyk­siä, jotka sääs­tä­vät ehkä vähän juuri nyt, mutta mak­sat­ta­vat itsensä monin­ker­tai­sina takai­sin muu­ta­man vuo­den kulut­tua.
PK -yri­tys­ten toi­min­nan hel­pot­ta­mi­nen kai­kin käy­tet­tä­vissä ole­vin kei­noin on ovi vält­tä­mät­tö­mään Mänt­sä­län työ­paik­kao­ma­va­rai­suu­den kasvattamiseen.

Talou­teen kuu­luu myös kun­ta­lais­ten elä­män laatu. Vaikka sitä ei mitata euroissa, se on hen­kistä pää­omaa, joka hei­jas­tuu muu­hun talou­teen. Esim. uima­halli kohen­taisi kun­ta­lais­ten elä­män­laa­dun pää­omaa enem­män, kuin mitä sen raken­ta­mi­sen mah­dol­lis­ta­vassa, kor­va­mer­ki­tyssä parin vuo­den vero­äy­rin koro­tuk­sessa maksettaisiin.

 Tuo kol­mas talous voisi Mänt­sä­län koh­dalla olla vaik­kapa ympä­ris­tö­ta­lous. Mänt­sä­län­joki! Tai siis se rus­kean­kel­tai­nen oja, joka vir­taa kes­kus­tan läpi. Sen vir­kis­tys­ta­lou­del­li­nen arvo on tällä het­kellä kes­kus­tan asuk­kaille mii­nuk­sen puo­lella. Tar­vit­tai­siin pit­kän täh­täi­men suun­ni­telma joen kun­nos­ta­mi­seen.  Sii­hen tulisi saada varoja sekä Brys­se­listä että valtiolta.

Taloutta on siis mon­taa sort­tia. Ne kaikki liit­ty­vät kiin­teästi kunnallispolitiikkaan.

Reijo Lii­na­maa
ehdo­kas kun­nal­lis­vaa­leissa 2012

Vaalit lähestyvät - olenko valmis?

sunnuntai, syyskuu 16th, 2012

Tein pää­tök­sen, jota vielä 10 vuotta sit­ten oli­sin pitä­nyt mah­dot­to­mana: Ryh­dyin Mänt­sä­län kun­nal­lis­vaa­lieh­dok­kaaksi! Ajat­te­lin, että vuo­si­kausia poli­tiik­kaa sivusta seu­rat­tuani voi­sin yrit­tää itse­kin osal­lis­tua pää­tök­sen­te­koon.
Minua alkoi myös huo­les­tut­taa kehi­tys, jossa ale­ne­van äänes­tys­pro­sen­tin oloissa yhä pie­nempi porukka päät­tää siitä, millä pai­no­tuk­silla kun­ta­lais­ten arkeen päi­vit­täin vai­kut­tava bud­jetti rakentuu.

Puo­lue­va­lin­taani (SDP) ei tar­vin­nut pit­kään poh­tia. Työ­läis­ko­dissa vart­tu­neena yhteis­kun­nan sosi­aa­li­nen ker­ros­tu­mi­nen, työ­väens­lan­gilla luok­ka­jako, sel­visi hyvin vähäi­sellä omalla vai­van­näöllä. Talvi- ja jat­ko­so­dasta joh­tuen kum­mal­la­kaan van­hem­mis­tani ei ollut tilai­suutta käydä kou­luja edes ammat­ti­tut­kin­toon saakka, joten he kas­vat­ti­vat ja kou­lut­ti­vat lap­sensa niillä töillä mitä maa­seu­dulla tar­jolla oli. Enim­mäk­seen seka­töitä ja tun­ti­pal­kalla.
Pik­ku­hil­jaa huo­ma­sin tar­kas­te­le­vani asioita yleensä hei­kom­min pär­jää­vän näkö­kul­masta. Eikä tämä tar­kas­te­lu­kulma ole muut­tu­nut, vaikka itse sain­kin käydä kou­luja halu­jeni mukaan. Kou­lut­tau­duin musii­kin­opet­ta­jaksi, val­mis­tuin v. 1982. Ensim­mäi­nen tut­kin­toni oli kui­ten­kin Vaa­san kaup­pao­pis­ton yo -mer­ko­no­min tut­kinto, v. 1971.

Olen asu­nut Mänt­sä­lässä noin 14 vuotta. Sitä ennen toi­min musii­kin­opet­ta­jana Hel­sin­gissä, myö­hem­min pää­toi­mit­ta­jana Kera­valla pai­kal­lis­ra­diossa ja yrit­tä­jänä edel­leen toi­mi­vassa yri­tyk­ses­säni. Pää­työni Mänt­sä­lässä on kui­ten­kin ollut musiikin- ja luo­kan­opet­ta­jan työ Kir­kon­ky­län kou­lussa. Muita työn­luon­tei­sia har­ras­tuk­sia on  toi­minta Mänt­sä­län Viih­de­lau­la­jien sekä muu­ta­man pop/rock -bän­din kanssa.

Vaikka sivistys- ja kult­tuu­ri­asiat kuu­lu­vat­kin nii­hin, joi­hin työn puo­lesta kat­son par­hai­ten pereh­ty­neeni, olen blo­geis­sani osal­lis­tu­nut val­ta­kun­nal­li­seen talous­po­liit­ti­seen kes­kus­te­luun. Tuon kiin­nos­tuk­seni ja 25 -vuo­ti­sen yrit­tä­jyy­teni kautta pidän itseäni suh­teel­li­sen pereh­ty­neenä myös talousasioissa.

Tulen kir­joit­te­le­maan tähän blo­giin käsi­tyk­siäni Mänt­sä­län kehit­tä­mi­sestä edel­leen vireäm­mäksi, kult­tuu­ri­myön­tei­sem­mäksi ja posii­vi­seksi paik­ka­kun­naksi, jonne myös uudet yri­tyk­set mie­lel­lään tule­vat.
Olisi muka­vaa, jos viit­si­sitte kom­men­toida, olette sit­ten samaa tai eri mieltä!

PS! Toi­nen blo­gini löy­tyy osoit­teesta: http://www.blogit.demari.fi/reijolii

 

 

Voitsä olla?

torstai, kesäkuu 28th, 2012

“Voitsä olla?”, kysy­vät kou­lu­lai­set kave­reil­taan vii­mei­sen oppi­tun­nun jäl­keen. Samaa saa­vat kun­nat kysellä toi­sil­taan nyt, kun nk. kun­ta­kri­tee­rit ovat selvillä.

Hesa­rin verk­ko­si­vuille ilmes­tyi tänään hauska Kun­nan­luoja -peli, jolla voi yhdis­tellä uusi­maa­lai­sia kun­tia ja tut­kia lop­pu­tu­losta hal­li­tuk­sen aset­ta­mien kun­ta­kri­tee­rien näkökulmasta.

Mie­len­kiin­toi­nen havainto on Mänt­sä­län koh­dalla se, että kun­ta­kri­tee­rien aset­ta­mien mini­mie­del­ly­tys­ten (yli 20.000 asu­kasta, alle 20 % elä­ke­läi­siä ja vähin­tään 80% työ­paik­kao­ma­va­rai­suus) näkö­kul­masta kat­sot­tuna Mänt­sälä voisi tehdä hyväk­syt­tä­vän kun­ta­lii­tok­sen vain Hel­sin­gin, Van­taan tai Espoon kanssa… .

Leik­ki­mie­li­syy­des­tään huo­li­matta pelin avulla on helppo todeta eri kom­bi­naa­tioi­den lop­pu­tu­los kri­tee­rien näkö­kul­masta. Puh­taasti nii­den valossa Mänt­sä­län tavoi­tel­luin kump­pani on Hyvin­kää. Sii­hen kun vielä lisä­tään Kark­kila, ollaan jo mel­kein mini­mi­kri­tee­rien kynnyksellä.

Täl­lai­sen yhdis­ty­mi­sen rea­lismi onkin sit­ten toi­nen juttu.