Archive for the ‘Lyhyet ajankohtaiset’ Category

Ruudinkäryistä turvallisuutta

lauantai, syyskuu 1st, 2012

Ampuma-aseilla teh­dyt jouk­ko­mur­hat ovat yleis­ty­neet eri­tyi­sesti USA:ssa, eikä ennen niin idyl­li­sessä Poh­jo­las­sa­kaan enää olla tur­vassa. Poh­jois­maissa asei­den han­kin­nan ja hal­lus­sa­pi­don kont­rol­loin­tia sen­tään pide­tään edes jos­sa­kin mää­rin hyvänä mal­lina vai­kut­taa asi­aan. Toi­sin on Amerikoissa.

Euroop­pa­lai­sen käsi­tys­ky­vyllä varus­te­tun on lähes mah­do­ton ymmär­tää ame­rik­ka­lais­ten jär­jen­juok­sua, jota tässä asiassa par­hai­ten edus­taa  Natio­nal Rifle Associa­tion eli NRA. Yhdis­tys on lähes onnis­tu­nut kään­tä­mään atlan­tin­ta­kai­sen kes­kus­te­lun nurin­päin: Ylei­nen tur­val­li­suus lisään­tyisi, jos yhä useam­mat kan­tai­si­vat asetta mukanaan!

Jos peri­aa­tetta sovel­let­tai­siin len­to­tur­val­li­suu­teen, niin kai­keti NRA:lle sopisi USA:n sisäi­sillä len­noilla seu­raava järjestely:

 1) Ihmis­ten ja mat­ka­ta­va­roi­den läpi­va­lai­susta luovutaan. 

2) Ilmoi­te­taan, että perus­tus­lain nimissä on täy­sin sal­lit­tua ottaa mat­kus­ta­moon mukaan hen­ki­lö­koh­taista aseis­tusta sen ver­ran että voi tun­tea olonsa turvalliseksi.

Ole­tan, että tätä­kin ehdo­tusta ollaan yhdis­tyk­sen pii­rissä val­miita harkitsemaan.

(Dis)Connecting People...

tiistai, heinäkuu 12th, 2011

Otsik­kona on hie­man muun­neltu Nokia klas­si­nen slo­gani. Slo­ga­nissa yhdis­tä­jäksi aja­tel­laan puhe­lin. Miten on, kun kan­sa­lai­nen yrit­tää lähes­tyä jota­kin yri­tystä puhe­li­mitse? Yhdis­ty­mistä tapah­tuu yhä har­vem­min. Yri­tys­ten vies­tin­tä­osas­tot eivät ole sääs­tä­neet aikaa eivätkä rahaa suo­jau­tuak­seen asiak­kai­den puhe­li­mitse tapah­tu­vilta yhteydenottoyrityksiltä.

Kaava menee näin: Asia­kas (As) soit­taa yri­tyk­seen kysyäk­seen jos­ta­kin tuot­teesta.  Auto­maatti (Au) vas­taa, ja pal­jas­taa asiak­kaalle suu­rena uuti­sena fir­man, mihin hän on soit­ta­nut! Sit­ten Au tie­dus­te­lee, millä kie­lellä As tah­toisi puhua? Kun tämä on sel­vi­tetty, alkaa Au lue­tella vaih­toeh­toi­sia ete­ne­mis­reit­tejä, joi­den jou­kosta on valit­tava oikea ja pai­net­tava puhe­li­mes­taan vas­taa­vaa nume­roa. Parin minuu­tin ährää­mi­sen jäl­keen asia­kas kuvit­te­lee­kin heti­kohta saa­vansa puhe­li­meen oikean ihmi­sen, joka vas­taa hänen kysy­myk­siinsä. Mutta, ei, ei ja ei! Ihmi­sen sijaan uusi Au saat­taa esim. ope­raat­to­rin kyseessä ollen  ilmoit­taa tah­to­vansa ottaa vas­taan asiak­kaan vikail­moi­tuk­sen auto­maat­ti­sesti. Au pyy­tää asia­kasta sano­maan nimensä sel­keällä äänellä. Sit­ten syn­ty­mä­ajan. Ja niin edel­leen. Ihmi­sen sijaan soit­ta­jalle tar­jou­tuu tilai­suus kes­kus­tella koneen kanssa. Jos kyseessä ei ole ope­raat­tori, saat­taa asiak­kaalle vas­tata uusi Au, joka sanoo “kaik­kien asia­kas­pal­ve­li­joi­den juuri tällä het­kellä ole­van varat­tuja” ja arvioi odo­tusa­jan. Myös Au saat­taa ker­toa, että asiak­kaan kan­nat­taa ehkä soit­taa het­ken kulut­tua uudel­leen. Tai mah­dol­li­sesti jät­tä­mään viesti vastaajaan.

Toi­sin­sa­noen, mitä enem­män ja hie­nom­pia puhe­li­mia meillä on, sitä tehok­kaam­min yri­tyk­set suo­jau­tu­vat puhe­li­mitse tapah­tu­vilta yhtey­den­ot­to­y­ri­tyk­siltä.
They are discon­nec­ting people.

Lex Nokia

sunnuntai, helmikuu 1st, 2009

Aiem­min auto­var­kautta kut­sut­tiin auto­var­kau­deksi. Nyky­ään­hän se on “ajo­neu­von luva­ton käyt­töön­otto”. Kun auton pai­kalle aja­tel­laan tie­to­verkko ja sen omis­taja, niin tun­tuu oudolta seu­rata oikeus­op­pi­nei­den­kin kinas­te­lua siitä, rajoit­taako ns. Lex Nokia “yksilönvapautta”.

Ei tässä nyt mis­tään val­ta­vasta orwel­li­lai­sesta kään­teestä ole kysy­mys, vaan itse asiassa tästä: Työ­nan­taja kat­soo, että hänellä on oltava oikeus seu­rata, kuka, kenelle, minne, pajonko ja minkä muo­toista säh­kö­pos­tia työ­nan­ta­jan mak­sa­malla työ­ajalla ja työ­nan­ta­jan omis­ta­milla lait­teilla lähet­tää.
Minun oikeus­ta­juni mukaan vaa­ti­musta voi­daan pitää kohtuullisena.

Suo­messa on pal­jon näitä “maan tapoja”. Yksi niistä on näke­mys siitä, että työn­te­ki­jällä on ikiai­kai­nen nau­tin­ta­oi­keus hoi­taa työ­ajalla omia asioi­taan ja sivu­bis­nek­si­ään työ­nan­ta­jan työ­ka­luja, kul­ku­neu­voja jne. sii­hen tar­vit­taessa käyttäen.

Nämä kiih­keim­mät “verk­ko­yh­tei­sön vapau­den” nimissä lakia vas­tus­ta­vat ovat luku sinänsä. Sillä suun­nalla val­lit­see hyvin vapaa­mie­li­nen suh­tau­tu­mi­nen esim. teki­jä­noi­keu­della suo­ja­tun mate­ri­aa­lin lait­to­maan kopioin­tiin ver­kossa. Mutta jos näiltä samoilta ihmi­siltä kysy­tään, oli­siko OK jos kuka tahansa voisi tar­peen tul­len lai­nata hei­dän pol­ku­pyö­räänsä, autoansa tai asun­toansa sii­hen lupaa kysy­mättä, niin ilme voisi muuttua.

Jos niitä yri­tys­sa­lai­suuk­sia nyt vält­tä­mättä on työ­ajalla vuo­det­tava ja omia asioita ver­kossa hoi­det­tava, niin eikun parin sata­sen läp­päri ja mok­kula rep­puun, niin niil­lä­hän homma hoi­tuu muka­vasti omilla veh­keillä laki­sää­tei­sen kah­vi­tun­nin aikanakin!

Windows - tämä aikuisen tamagotsi!

sunnuntai, joulukuu 7th, 2008

On täy­del­li­sen käsit­tä­mä­töntä, miten pal­jon aikaa ihmi­nen (mies) jou­tuu elä­mänsä aikana viet­tä­mään tie­to­ko­neen äärellä, jos jos­ta­kin syystä (= jokin vält­tä­mä­tön softa on ole­massa avain pc -ver­siona) on pakko käyt­tää Mic­ro­sof­tin Win­dows -käyt­tö­jär­jes­tel­mää. Tut­ki­muk­sista ilme­ne­vät luvut eivät mie­les­täni edes kerro koko totuutta. Kuvaan kuu­luu valeh­della ongel­mien rat­ko­mi­seen kulu­vaa aikaa alas­päin, koska on muka noloa myön­tää, että vin­too­san sää­tä­mi­nen toi­mi­vaksi on niin yli­voi­mai­sen vai­keaa. Niin­kuin se on.
Ja tällä huo­nosti toi­mi­valla, epä­va­kaalla ja osin Applelta kopioi­dulla käyt­tik­sellä tämä Bill Gates’in pää­osin omis­tama yri­tys on hank­ki­nut ase­man, mistä käsin se lähes hal­lit­see käyt­tö­jär­jes­tel­mä­mark­ki­noita. Huh huh

Win­dows on todel­li­nen aikui­sen tama­gozzi,  ongel­ma­ton vain kiinni ollessaan.

Jeesus ja verkostomarkkinointi

keskiviikko, toukokuu 14th, 2008

Nor­ja­lai­nen Jörn Ron­nie Tagge tuo­mit­tiin kah­deksi vuo­deksi ehdot­to­maan van­keu­teen pyra­mi­di­hui­jauk­sesta. Siis samasta vilun­gista, josta on kyse suo­ma­lai­sessa WinCa­pita -jutussa. Kuten Nor­jassa, myös Suo­messa suuri osa pete­tyistä pysyt­te­lee höy­näy­te­tyn mai­netta väl­tel­läk­seen lymyssä, eikä edes tee riko­sil­moi­tusta. Sehän sopii hui­ja­reille.
Mutta tämä nor­ja­lai­nen se vasta veli­kulta on. Luin jos­ta­kin hänen haas­tat­te­lunsa, missä hän vaa­ti­mat­to­masti sanoi pys­ty­vänsä myy­mään vaikka hiek­kaa Pohjois-Afrikkaan. Hän van­noi ver­kos­to­mark­ki­noin­nin nimeen. Siis sen, jossa ystä­vyys­suh­teet pan­naan surutta lihoiksi. Haas­tat­te­lun lopuksi hän vielä valotti ver­kos­to­mark­ki­noin­nin ideaa itse Jee­suk­sella ja kris­ti­nus­kon leviä­mi­sellä: Siinä meillä on ver­kos­to­mark­ki­noin­nin mes­ta­ri­näyte! Jos Jee­sus siis olisi ymmär­tä­nyt vaa­tia edes dinaa­rin mil­joo­nas­osan jokai­sesta kään­ny­te­tystä itsel­leen, tie­tysti tal­le­tet­tuna jo toden­nä­köi­sesti tuol­loin asiak­kaita pal­vel­lee­seen sveit­si­läi­seen raha­lai­tok­seen, niin hän­hän omis­taisi koko maa­il­man!!!
Mil­lä­hän pla­nee­talla näitä ihmi­siä kas­vaa. Kyky nähdä kaikki ympä­ril­lään maa­il­massa ole­vat eliöt, oliot, ihmi­set ja esi­neet hin­ta­la­puilla varus­tet­tuna, on hämmästyttävä.

Herra Mugabe

lauantai, huhtikuu 19th, 2008

Zim­babwen pre­si­dentti Robert Mukabe syytti brit­tejä var­kaiksi, jotka yrit­tä­vät varas­taa hänen maansa. Minusta syy­tös on vakava, sillä kautta aiko­jen on pidetty erit­täin ras­kaut­ta­vana sel­laista var­kautta, jossa varas­te­taan varkaalta.