Archive for the ‘Koulu’ Category

Pako Harmagedonista

torstai, syyskuu 17th, 2015

TV1 esitti kes­ki­viik­kona erin­omai­sen doku­men­tin, jossa kaksi jeho­va­lai­suu­desta irtau­tu­nutta nuorta ker­toi tari­nansa http://areena.yle.fi/1-2454467

Järi­syt­tä­vää kuul­ta­vaa. On yllät­tä­vää, että Suo­messa on mah­dol­lista yllä­pi­tää jeho­va­lais­ten kal­tai­sia yhtei­söjä, joilla on lupa aivo­pestä jäse­ni­ään ja hei­dän lap­si­aan niin, että yhtei­söstä irtau­tu­nut jäsen eris­te­tään totaa­li­sesti per­hees­tään. Itse­mur­hat ovat taval­li­sia ja irtau­tu­mi­sessa onnis­tu­neet ovat poik­keuk­sel­li­sen vah­voja yksilöitä.

Jeho­va­lai­silla on yhteis­kun­nas­samme eri­näi­siä erioi­keuk­sia (vapau­tus aseel­li­sesta pal­ve­luk­sesta). Muita jäse­ni­ään aja­tus­van­ki­lassa pitä­viä yhtei­söjä ovat esim. les­ta­dio­lai­set, hel­lun­tai­lai­set ja her­ran­kan­sa­lai­set. Totaa­li­sen aja­tus­kont­rol­lin lisäksi yhtei­söt muo­dos­ta­vat sisäi­siä “hyvä­veli” -orga­ni­saa­tioita, jotka toteut­ta­vat joh­don­mu­kaista “omien” suo­si­mista lii­ke­toi­mis­saan ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan esim. kunnallisissa vir­ka­va­lin­noissa. Näi­den yhtei­sö­jen jäse­net on vapau­tettu kou­luissa “taval­li­sesta”  evlut -uskon­non­ope­tuk­sesta. (Jonka sen­kin tulisi kou­luissa olla tun­nus­tuk­se­tonta, mutta mitä se ei aina ole. Se on kui­ten­kin toi­nen tarina.)

Meillä koh­ka­taan sat­tu­neesta syystä juuri nyt isla­mi­lai­suu­desta ja sen väki­val­tai­sista ääripiir­teistä. Samaan aikaan omassa kes­kuu­des­samme toi­mii uskon­nol­li­sia yhtei­söjä, jotka käyt­tä­vät jäse­ni­ään koh­taan hen­kistä väki­val­taa.
Mie­les­täni uskon­nol­lis­ten yhtei­sö­jen toi­min­ta­ta­vat tulee tehdä läpi­nä­ky­viksi. Ja mitä tulee esim. jul­ki­siin vir­koi­hin tai teh­tä­viin valit­tu­hin, niin kuu­lu­mi­nen uskon­nol­li­siin yhtei­söi­hin tulisi olla jul­kista tietoa.

Hieman lisää oikeuksia opettajille

lauantai, helmikuu 23rd, 2013

Ope­tus­mi­nis­teri Jukka Gus­tafs­so­nin (sd) esit­tä­mät lain­sää­dän­nön muu­tok­set kou­lu­jen työ­rau­han paran­ta­mi­seksi ovat ammat­ti­kas­vat­ta­jien näkö­kul­masta erit­täin ter­ve­tul­leita ja odo­tet­tuja. Minis­teri esit­tää, että opet­ta­jat ja reh­to­rit val­tuu­te­taan taka­va­ri­koi­maan ope­tuk­sen häi­rin­tään tai tois­ten vahin­goit­ta­mi­seen sovel­tu­via esi­neitä. Myös jälki-istunnoissa voi­tai­siin oppi­laalla teet­tää oppi­mi­seen täh­tää­viä teh­tä­viä. Uudis­tuk­sen ovat oikean­suun­tai­sia ja anta­vat edes osit­tain opet­ta­jille takai­sin niitä työ­rau­han yllä­pi­toon tar­peel­li­sia oikeuk­sia, joita heiltä vapaan kas­vat­ta­mi­sen (?) nimissä taka­vuo­sina riistettiin.

Kir­joi­tin itse vuosi sit­ten aiheesta mm. Opet­taja -leh­dessä ja ihmet­te­lin sitä, miten kil­tisti opet­ta­jat itse näyt­ti­vät kurin­pi­dol­li­seen kädet­tö­myy­teensä suh­tau­tu­van. Opet­taja on monissa ter­vettä elä­män­ta­paa puo­lus­ta­vissa asioissa puun ja kuo­ren välissä. Hän seu­raa sivusta, miten oppi­las jät­tää mak­sut­to­man ja ter­veel­li­sen kou­lu­ruo­kai­lun väliin ja kii­reh­tii kou­lusta suo­raan pai­kal­li­seen ros­ka­ruo­ka­laan ener­gian­tar­vet­taan täyt­tä­mään ja tulee lii­kun­ta­päi­vänä kou­luun ilman varus­teita. Puhe­linta saa­te­taan käyt­tää myös van­hem­pien toi­vo­maan tar­koi­tuk­seen (ollaan tavoi­tet­ta­vissa), mutta etu­päässä kaik­keen muu­hun, myös ope­tuk­sen häirintään.

Opet­ta­jan tulee siis olla kii­tol­li­nen siitä, että hänelle nyt mah­dol­li­sesti tul­laan suvait­se­maan hie­man enem­män oikeuk­sia var­mis­taa sekä oman työnsä teke­mi­sen edel­ly­tyk­set että taata oppi­mis­rauha oppi­mis­ha­lui­sille oppi­lail­leen.
Hyvä niin, teemme aal­toja kohti opetusministeriötä!

Mitä jos poliisi saisi puhutella ja käskeä - mutta ei koskea?

tiistai, lokakuu 16th, 2012

Nykyi­sen lain mukaan opet­taja ei saa tut­kia oppi­laan tas­kuja eikä lauk­kuja. Mikäli hän epäi­lee, että oppi­laalla on hal­lus­saan vaa­ral­li­sia esi­neitä (terä- tai muu ase), tulee hänen OAJ:n laki­mie­hen mukaan ottaa yhteys polii­siin. Näi­hin type­ryyk­siin ollaan nyt onneksi havah­tu­massa, ja ope­tus­mi­nis­teri Jukka Gus­tavs­son (sdp) aikoo ehdot­taa laki­muu­tosta, joka lisäisi opet­ta­jan oikeuksia.

Opet­ta­jan oman ja oppi­mis­ha­luis­ten oppi­lai­den työ­rau­han var­je­le­mi­sesta teh­tiin siis vapaan kas­va­tuk­sen ihan­noin­nin vuo­sina ongelma rii­su­malla opet­ta­jalta riit­tä­vät oikeu­det työ­rau­hansa suo­je­luun. Mitä tuu­maisi kirurgi suuta soit­ta­vasta rie­hu­vasta kan­dista leik­kaus­sa­lissa? Tai len­to­kap­teeni vas­taa­vasta tyy­pistä ohjaa­mossa? Miten onnis­tuisi polii­silta jär­jes­tyk­sen pito, jos hän saisi puhu­tella ja käs­kyt­tää, mutta ei koskea?

Kukaan ei näy luot­ta­van opet­ta­jan arvioin­ti­ky­kyyn esim. sen suh­teen, mil­loin häi­ri­kön koh­dalla on kyse hoi­toa vaa­ti­vasta tun­ne­häi­riöstä ja mil­loin ole­mat­to­man koti­kas­va­tuk­sen saa­neen, kou­lun­käyn­nis­sään ali­suo­riu­tu­van nar­sis­tin suun­soi­tosta. Ensi­mai­nittu ohja­taan asian­mu­kai­seen hoi­toon. Jäl­kim­mäi­nen tulee tulee vain pois­taa nopeasti ja tehok­kaasti eril­li­seen pien­ryh­mään opis­ke­le­maan mui­den kal­tais­tensa kanssa. Kaikki muu on opet­ta­jan ja oppi­lai­den kal­liin ajan tuhlaamista.

Ja on jok­seen­kin eri­koista edes kes­kus­tella siitä, etteikö opet­taja saisi ottaa oppi­laalta terä­asetta, jos hän tällä sel­lai­sen havaitsee.

Koulun terveydenhuoltoon resursseja - ylevät puheet eivät riitä!

sunnuntai, lokakuu 14th, 2012

Kou­lun ongel­mat ja ongel­maop­pi­laat ovat suku­pol­ven aikana muut­tu­neet. Yksin­ker­tais­taen voisi sanoa, että kun häi­rit­sevä oppi­las pari­kym­mentä vuotta sit­ten saa­tiin ojen­nuk­seen puhut­te­lulla, niin tänään sii­hen tar­vi­taan psy­ko­lo­geja ja psy­kiat­reja. Eri­tyis­luo­kissa opet­ta­jat pitä­vät päi­västä toi­seen huolta oppi­laasta, joka saat­taa olla liian sai­ras, pääs­täk­seen hoi­toon. Kyllä, luit aivan oikein: Liian sai­ras, pääs­täk­seen hoi­toon (HS 141012)!

 Välillä opet­taja tun­tee ole­vansa kodeissa muhi­van hen­ki­sen ja fyy­si­sen väki­val­lan, puhu­mat­to­muu­den, tun­ne­häi­riöi­den, ajan- ja kiin­nos­tuk­sen puut­teen jne. aiheut­ta­mien kas­va­tuson­gel­mien kaa­to­paikka. Jos lap­set ovat altis­tu­neet ongel­mille niin kauan, ettei­vät opet­ta­jan kyvyt enää riitä, tar­vi­taan mie­len ter­vey­teen eri­kois­tu­neita ammat­ti­lai­sia. Ongelma vain on, että lap­sen hoi­toon saa­mi­sen pro­sessi on tus­kal­li­sen pitkä ja byro­kraat­ti­nen jo aikui­sen­kin mit­ta­puun mukaan, mitä sit­ten lap­sen. Sen lisäksi ammat­ti­lai­sia tun­tuu ole­van liian vähän.

Mänt­sä­lässä oppi­lai­den ter­vey­den­huol­lon tilanne ei ole sen huo­nompi kuin Suo­messa kes­ki­mää­rin. Mutta kun se koko Suo­messa on huono, ei henk­se­lei­den pau­kut­te­luun ole syytä kenel­lä­kään.
Meri­bio­lo­git ana­ly­soi­vat vesis­tö­jen tilaa tut­ki­malla sim­pu­koita. Ammat­ti­kas­vat­taja voi päi­vit­täin “lukea lap­sista” yhteis­kun­nan sen­het­kistä tilaa. Opet­ta­jan amma­tin roman­ti­soin­tiin ei val­lit­se­vissa oloissa ole mitään syytä.

1990 -luvun lama ja sen myötä toteu­te­tut leik­kauk­set ope­tuk­sesta ja kou­lu­lais­ten ter­vey­den­hoi­dosta näky­vät nyt nuor­ten syr­jäy­ty­mi­sen rajuna kas­vuna. Meillä ei ole varaa aiheut­taa toista syr­jäy­ty­mi­saal­toa ennen kaik­kea inhi­mil­li­sistä syistä. Mutta jos humaani perus­telu ei tiu­kan lin­jan mark­ki­na­li­be­ra­lis­teille kel­paa, niin sano­taan sit­ten se kovempi syy: Heik­ke­nevä huol­to­suhde ei kestä toista syrjäytymisaaltoa.

Koulu ja työrauhan työkalut

perjantai, marraskuu 11th, 2011

Kou­lu­jen kurin­pi­dosta ja työ­rau­hasta kes­kus­tel­laan juuri nyt pal­jon. Ja syystä. Kuulun itse nii­hin opet­ta­jiin, joi­den mie­lestä pesu­ve­den mukana meni pal­jon hyvää sil­loin, kun opet­ta­jista teh­tiin ope­tusta tois­tu­vasti häi­rit­se­vien oppi­lai­den edessä lähes aseet­to­mia. Urani aikana ovat van­hem­pien mah­dol­li­suu­det opet­taa kotona lap­sil­leen muut ihmi­set huo­mioon otta­van käy­tök­sen alkeet oleel­li­sesti hei­ken­ty­neet. Rajoja ei aina osata tai haluta aset­taa, ja sen seu­rauk­sena yhä useam­mat lap­set tule­vat kou­luun ilman niitä tai­toja, joilla luok­kayh­tei­sössä tul­laan toi­meen ja oppi­mis­rauha säi­lyy. Monissa per­heissä talou­den tasa­paino edel­lyt­tää molem­pien van­hem­pien työs­sä­käyn­tiä. Mm. siksi lap­sia kas­vat­ta­vat myös kave­rit, sosi­aa­li­nen media, tietokone- ja net­ti­pe­lit, sekä lap­sille suun­nattu, koko ajan tehos­tuva kau­pal­li­nen mark­ki­nointi. Tästä seu­raa, että opet­ta­jien, ener­giaa ja pin­naa kuluu sel­lais­ten kul­lan­nup­pu­jen pai­men­ta­mi­seen, joille kotona tun­tuu kaikki ole­van sallittua.

Hin­taa kas­vat­ta­matta jät­tä­mi­sestä  mak­sa­vat opet­ta­jat päi­vä­ko­dista lukioon, pahim­man vai­heen kumu­loi­tuessa ylä­as­teen opet­ta­jiin, jotka saa­vat työ­pai­kal­laan sie­tää epä­kun­nioit­ta­vaa koh­te­lua, nimit­te­lyä ja hais­tat­te­lua. Hin­taa mak­saa myös se enem­mistö oppi­laista, joita kiin­nos­taa opis­kelu häi­ri­köin­tiä enem­män. Ala-asteella “ego­vam­mau­tu­nut” osa lap­sista kye­tään vielä joten­ku­ten pitä­mään aikaa vie­vällä maa­nit­te­lulla aisoissa. Miten pit­källe opet­ta­jat ovat val­miita sie­tä­mään tämän­suun­taista kehitystä?

Luo­kan työ­rauha on opet­ta­jalle puh­taasti käy­tän­nön kysy­mys, ei itse­tar­koi­tus. Jos sitä uhkaava häi­riö voi­tai­siin ala-asteella pois­taa yhdellä luu­na­pilla tai pie­nellä tuk­ka­pöl­lyllä, olisi tällä pel­käs­tään ylä-asteen opet­ta­jien tule­vaa työ­rau­haa aja­tel­len usko­mat­to­man suuri vipu­vai­ku­tus, käyt­tääk­seni ajan­koh­taista termiä.

 Aavis­te­len, että tässä vai­heessa jot­kut ammat­tiym­mär­tä­jät ja kas­va­tuk­sen asian­tun­ti­jat tavoit­te­le­vat näp­pik­si­ään ilmais­tak­seen vas­ta­lauseensa: “Lap­sen huono käy­tös joh­tuu lap­sen hen­ki­sestä pahoin­voin­nista, lai­min­lyön­neistä, van­hem­pien työ­kii­reistä joh­tu­vasta ajan puut­teesta jne.“
Kaikki tämä tie­de­tään. Kui­ten­kin samaan aikaan las­ten van­hem­pien val­tuus­toi­hin äänes­tä­mien edus­ta­jien joh­ta­mat kau­pun­git ja kun­nat ovat jät­tä­neet lähes jär­jes­tel­mäl­li­sesti saat­ta­matta esim. kou­lu­jen ter­veys­huol­lon ja psy­ko­lo­gien mää­rät suo­si­tus­ten mukai­selle tasolle, tukio­pe­tuk­sen ja muun oppi­las­huol­lon resurs­seista puhumattakaan.

 Suh­tau­tu­mi­nen Suo­mes­sa­kin aiem­min sal­lit­tuun las­ten tapa­käyt­täy­ty­mi­sen lem­pe­ään fyy­si­seen ohjaa­mi­seen on muut­tu­nut joten­kin umpi­kie­roksi. Sekä van­hem­mat että opet­ta­jat jou­tu­vat varo­maan lap­seen kos­ke­mista. Uhkana on joko syyte pahoin­pi­te­lystä tai vaih­toeh­toi­sesti lap­seen kajoa­mi­sesta. Hen­kistä pahoin­pi­te­lyä sen sijaan ei kont­rol­loi kukaan. Lasta saa lai­min­lyödä hen­ki­sesti, hänet voi jät­tää illaksi ilman val­von­taa videoi­den tai tie­to­ko­neen ääreen, antaa kas­vaa ilman rajoja, uhkailla, lah­joa ja kiris­tää, hänet voi lähet­tää kou­luun ilman aamiaista tai sään­mu­kaista vaa­te­tusta, hänen kans­saan ei tar­vitse kes­kus­tella eikä mie­li­pi­dettä kysyä. Kaikki tämä on sal­lit­tua.
Mutta annapa tuk­ka­pölly, niin pian sinua puhut­te­lee poliisi!

Kaikki asiat voi­daan kär­jis­tää. Niinpä minun­kin lie­nee syytä odot­taa mie­li­pi­teis­täni kyl­mää kyy­tiä. Minulta saa­te­taan kysyä, pitäi­sikö lap­sia mie­les­täni siis saada kou­lussa “repiä hiuk­sista mie­lin mää­rin” tai klas­si­seen sen­saa­tio­toi­mit­ta­jan  tyy­liin: “Oletko jo lakan­nut hak­kaa­masta oppi­lai­tasi?” Jep jep.

 Olles­sani itse kansa- ja oppi­kou­lussa, minua on tukis­tettu ja näpäy­tetty kart­ta­ke­pillä sor­mille. Ystä­väl­li­sessä, kas­vat­ta­vassa hen­gessä. Ei jää­nyt trau­moja. Omalla ural­lani en ole näitä mene­tel­miä lain­kuu­liai­sena opet­ta­jana tie­ten­kään käyt­tä­nyt. Voin kui­ten­kin rehel­li­sesti sanoa, että erään­kin ker­ran on mie­lessä käy­nyt. Ja uskal­lan myös arvioida, että muu­ta­malla luu­na­pilla tai tuk­ka­pöl­lyllä yhden luku­vuo­den aikana oli­sin sääs­tä­nyt tun­ti­kau­palla hyvää ope­tusai­kaa, toi­sen moko­man eri­lai­sia kokoon­tu­mi­sia ja tapaa­mi­sia ali­mi­toi­te­tun ja yli­ra­si­te­tun oppi­las­huol­lon ja per­he­neu­vo­lan hen­ki­lös­tön kanssa.

Ja ylä­as­teelle olisi saat­ta­nut siir­tyä muu­tama koti­kas­va­tuk­ses­saan syystä tai toi­sesta lai­min­lyöty hais­tat­te­lija vähemmän.