Archive for the ‘Yle’ Category

Yleä ahdistellaan taas - valtakunnassa kaikki hyvin!

torstai, helmikuu 4th, 2016

Hesari käsit­te­lee tänään 4.2  laa­jassa artik­ke­lissa “sisä­pii­ri­läh­teistä” vuo­ta­nutta tie­toa, jonka mukaan hal­li­tus haluaa kar­sia Yleis­ra­dion teh­tä­viä ja lei­kata rahoi­tusta. Sisä­pii­rin mukaan tar­koi­tus on lait­taa “iso pyörä pyörimään”.

“Iso pyörä” tar­koit­taa tilan­netta, missä pää­mi­nis­teri Juha Sipi­län kai­ken “jul­ki­seksi toi­min­naksi” tul­kit­ta­vissa ole­van leik­kaus­ma­nia, oikeis­ton “repo­ra­dion” ajoilta saakka periy­tyvä his­to­rial­li­nen yle­kauna sekä koko kau­pal­li­sen median kroo­ni­nen Ylen ase­man kadeh­ti­mi­nen yhdis­ty­vät isoksi pyö­räksi.
Yle sai 2010 pää­joh­ta­jak­seen Kokoo­muk­sen Nuor­ten Liit­toon 1970 -luvulla kuu­lu­neen Lauri Kivi­sen. Hänen poliit­ti­nen taus­tansa ei kui­ten­kaan liene vai­kut­ta­nut teh­tä­vän hoi­ta­mi­seen sen enem­pää kuin edel­li­sen dema­ri­taus­tai­sen Mikael Jugnerinkaan.

Ylen orga­ni­saa­tiossa on pal­jon vuo­si­kym­men­ten muka­naan tuo­maa jäh­meyttä, iki­töh­nää jonka liik­keelle saa­mi­nen ei käy het­kessä. Ei käy­nyt Jug­ne­rilta, eikä näemmä Kivi­sel­tä­kään.
Uudempi verk­ko­puoli uuti­si­neen ja Aree­noi­neen sen­si­jaan on Ylen not­kein osio, ja juuri sitä on syy­tetty kau­pal­lis­ten kil­pai­li­joi­den alu­eella ope­roin­nista.
Sanoma Oy on osal­lis­tu­nut Hesa­rin pals­toilla aktii­vi­sesti pyr­ki­myk­siin Ylen ope­roin­tia­lu­een rajoit­ta­mi­seksi.
Kiin­nos­ta­vaa on, että pää­kir­joi­tus­si­vun sijaan asia käsi­tel­lään nyt kulttuurisivuilla.

Yleä murennetaan taas

tiistai, joulukuu 8th, 2015

Kun vero­suun­nit­te­lu­mi­nis­teri Anne Ber­ner aset­taa media­työ­ryh­män, voi­daan jo enna­kolta arvioida mitä sieltä tulee.
Anssi Van­joki on teh­nyt työtä käs­ket­tyä ja joh­to­pää­tök­set ovat:

1. Ylen tulee luo­pua tavoit­te­le­masta “suurta ylei­söä“
2. Ylen tulisi lakata itse tuot­ta­masta ohjel­mia ja ryh­dyt­tävä osta­maan ne.
3. Ylen asema tulee pur­kaa
4. Ylen sisältö tulisi olla avoi­mesti kau­pal­lis­ten toi­mi­joi­den käytettävissä.

HS:n pää­kir­joit­ta­jan kom­men­tointi 8.12.2015 on oma lukunsa. Pää­kir­joit­taja kir­joit­taa mm. näin:

“Työ­ryhmä esit­tää val­von­nan tehos­ta­mista ja teh­tä­vien täs­men­tä­mistä. Rajaus­ten jäl­keen Ylen rahoi­tus pitäisi arvioida uudel­leen.“
Kan­nat­taa huo­mata, miten “täs­men­tä­mi­nen” muut­tuu heti seu­raa­van lauseen alussa “rajauk­seksi” ja “rahoi­tuk­sen uudel­leen arvioin­niksi”. Ja “arviointi” tus­kin tar­koit­taa lisää rahaa… .

Ongelma on vanha tuttu. Print­ti­me­dian pai­nos­mää­rät ovat las­ke­neet tasai­sesti jo pari vuo­si­kym­mentä. Ala on aivan oikein enna­koi­nut het­ken, jonka jäl­keen kan­nat­tava toi­minta prin­tin varassa on mah­do­tonta. Ansain­ta­lo­giikka on siir­ret­tävä digiin.
Mutta siellä mel­las­taa Yle, joka tekee laa­tua - ilmaiseksi!

Hesa­rin 2000 -luvun pää­toi­mit­ta­jista Mikael Pen­ti­käi­sen kausi leh­dessä täh­täsi Ylen valta-aseman mur­ta­mi­seen. Pro­jekti lopahti 2010 lii­ken­ne­mi­nis­teri Suvi Lin­de­nin aikana sil­loi­sen Ylen rahoi­tus­esi­tyk­sen kaa­dut­tua. Lin­den jäi vaa­leissa 2011 valit­se­matta edus­kun­taan ja Pen­ti­käi­nen sai potkut.

Rat­kaisu digi­toi­tu­van prin­tin ansain­taon­gel­miin ei kui­ten­kaan voi olla hyvin raken­ne­tun, laa­duk­kaan Ylen verk­ko­tar­jon­nan alas­ajo. Ei ole näkö­pii­rissä edus­kun­taa, joka sel­lai­sen tavoit­teen agen­dal­leen ottaisi.

Pako Harmagedonista

torstai, syyskuu 17th, 2015

TV1 esitti kes­ki­viik­kona erin­omai­sen doku­men­tin, jossa kaksi jeho­va­lai­suu­desta irtau­tu­nutta nuorta ker­toi tari­nansa http://areena.yle.fi/1-2454467

Järi­syt­tä­vää kuul­ta­vaa. On yllät­tä­vää, että Suo­messa on mah­dol­lista yllä­pi­tää jeho­va­lais­ten kal­tai­sia yhtei­söjä, joilla on lupa aivo­pestä jäse­ni­ään ja hei­dän lap­si­aan niin, että yhtei­söstä irtau­tu­nut jäsen eris­te­tään totaa­li­sesti per­hees­tään. Itse­mur­hat ovat taval­li­sia ja irtau­tu­mi­sessa onnis­tu­neet ovat poik­keuk­sel­li­sen vah­voja yksilöitä.

Jeho­va­lai­silla on yhteis­kun­nas­samme eri­näi­siä erioi­keuk­sia (vapau­tus aseel­li­sesta pal­ve­luk­sesta). Muita jäse­ni­ään aja­tus­van­ki­lassa pitä­viä yhtei­söjä ovat esim. les­ta­dio­lai­set, hel­lun­tai­lai­set ja her­ran­kan­sa­lai­set. Totaa­li­sen aja­tus­kont­rol­lin lisäksi yhtei­söt muo­dos­ta­vat sisäi­siä “hyvä­veli” -orga­ni­saa­tioita, jotka toteut­ta­vat joh­don­mu­kaista “omien” suo­si­mista lii­ke­toi­mis­saan ja mah­dol­li­suuk­sien mukaan esim. kun­nal­li­sissa vir­ka­va­lin­noissa. Näi­den yhtei­sö­jen jäse­net on vapau­tettu kou­luissa “taval­li­sesta”  evlut -uskon­non­ope­tuk­sesta. (Jonka sen­kin tulisi kou­luissa olla tun­nus­tuk­se­tonta, mutta mitä se ei aina ole. Se on kui­ten­kin toi­nen tarina.)

Meillä koh­ka­taan sat­tu­neesta syystä juuri nyt isla­mi­lai­suu­desta ja sen väki­val­tai­sista ääri­piir­teistä. Samaan aikaan omassa kes­kuu­des­samme toi­mii uskon­nol­li­sia yhtei­söjä, jotka käyt­tä­vät jäse­ni­ään koh­taan hen­kistä väki­val­taa.
Mie­les­täni uskon­nol­lis­ten yhtei­sö­jen toi­min­ta­ta­vat tulee tehdä läpi­nä­ky­viksi. Ja mitä tulee esim. jul­ki­siin vir­koi­hin tai teh­tä­viin valit­tu­hin, niin kuu­lu­mi­nen uskon­nol­li­siin yhtei­söi­hin tulisi olla jul­kista tietoa.

Inttävää journalismia

perjantai, elokuu 31st, 2012

TV1:n A -tal­kissa kes­kus­tel­tiin tors­taina 30.8 Susanne Päi­vä­rin­nan emän­nöi­mänä juuri hal­li­tuk­sessa sopuun pää­ty­neestä van­hus­pal­ve­lu­laista. Hyvää ohjel­massa oli se, että vie­raiksi oli kut­suttu päät­tä­jien lisäksi myös kaksi ”asian­osaista”, lähi­hoi­taja Arja Ilo­mäki sekä van­huk­sen omai­nen Kaija-Leena Sinkko. Kum­pi­kin heistä olisi läm­pi­mästi kan­nat­ta­nut lakiin kir­jat­tuja mitoi­tuk­sia. Ohjel­man voi kat­soa Areenasta.

Muuta eri­tyi­sen hyvää itse ohjel­masta ei jää­kään käteen. Toi­mit­taja Päi­vä­rinta edus­taa toi­mit­ta­ja­tyyp­piä, joka kat­soo surutta voi­vansa olla ohjel­maa juon­taes­saan samaan aikaan pro­vo­ka­tii­vi­nen ja huo­les­tu­nut, jämäkkä ja epä­joh­don­mu­kai­nen, empaat­ti­nen ja pii­ki­käs. Avat­tu­aan kes­kus­te­lun hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­seen liit­ty­neitä lukuja 0,5 ja 0,7 tois­tel­len ja asi­aan liit­ty­nyttä ”kohua” häm­mäs­tel­len toi­mit­taja siir­tyi suju­vasti tivaa­maan perus­pal­ve­lu­mi­nis­teri Guzenina-Richardsonilta sitä, miten pet­ty­nyt tämä saa­vu­tet­tuun sopuun oli, miksi mitoi­tus­vaa­ti­mus ei men­nyt läpi, vaikka minis­teri lait­toi hen­ki­lö­koh­tai­sen arvo­val­tansa peliin ja vaikka 5 hal­li­tus­puo­luetta mitoi­tusta kan­natti. Tivaa­mi­nen päät­tyi vasta, kun minis­teri ker­toi muu­hun tulok­sen pää­ty­mi­sen olleen mah­do­tonta, koska pää­mi­nis­te­ri­puo­lue Kokoo­mus ei sitä hyväk­sy­nyt. Jos­ta­kin syystä toi­mit­taja päätti jät­tää kes­kus­te­lun tähän.

Myö­hem­min Päi­vä­rinta palasi samaan tee­maan ihme­tel­len, miksi poliit­ti­nen kes­kus­telu on pyö­ri­nyt vain mitoi­tuk­sen ympä­rillä lakieh­do­tuk­sen muut ulot­tu­vuu­det unoh­taen. Kaija-Leena Sinkko ker­toi sel­ko­kie­lellä, kuka tätä kes­kus­te­lua desi­maa­leissa on yllä­pi­tä­nyt: Media itse! Tähän­kään toi­mit­ta­jalta ei löy­ty­nyt kom­ment­tia, vaan hän siir­tyi nopeasti seu­raa­vaan aiheeseen.

Olisi sääli, jos näin­kin hyvällä ulos­an­nilla ja nopealla jär­jen­juok­sulla varus­tettu toi­mit­taja tyy­tyisi poliit­ti­sia ohjel­mia juon­taes­saan vain räväk­kään ja mut­kat suo­riksi oiko­vaan jyrää­mi­seen sen­si­jaan, että pyr­kisi etsi­mään niitä todel­li­sia ideo­lo­gi­sia arvo­poh­jai­sia sol­mu­koh­tia, mitkä eri puo­luei­den kan­nat rat­kai­se­vat. Niistä voisi syn­tyä ihan todel­lis­ta­kin kes­kus­te­lua int­tä­mi­sen sijaan, mikä nyt näyt­tää suo­ri­tuk­sen mit­ta­riksi riittävän.

Tuoteseloste” myös median tuotteille?

lauantai, syyskuu 11th, 2010

“Hel­sin­gin Sano­mien ja Ylen uutis­ten pää­toi­mit­ta­jat Mikael Pen­ti­käi­nen ja Atte Jääs­ke­läi­nen eivät halua sel­vit­tää toi­mit­ta­jiensa puo­lue­kan­toja”, uuti­soi Hesari Esa Mäki­sen laa­ti­massa uuti­sessa uudella Media -pals­tal­laan tänään. Asia liit­tyy EVA:n joh­ta­jan, Matti Apusen tämän­suun­tai­seen ehdo­tuk­seen samassa leh­dessä 10.10.

En pitäisi Apusen ideaa ollen­kaan mah­dot­to­mana, vielä vähem­män huo­nona, vaikka Jääs­ke­läi­nen näkee­kin puo­lue­kan­to­jen sel­vit­tä­mi­sen tar­peet­to­mana ja Pen­ti­käi­nen mie­lestä alais­ten poliit­tis­ten kan­to­jen sel­vit­tä­mi­nen on peräti “aja­tuk­sena mah­do­ton”. Valis­tu­nut lukija tai ajan­koh­tais­oh­jel­mien seu­raaja tie­tysti osaa hais­taa nämä kan­nat usein lii­an­kin hel­posti ilman sel­vi­tyk­siä­kin, mutta suuri osa median kulut­ta­jista tus­kin asialla vai­vaa pää­tään.

Nyky­maa­il­massa lähes kai­kissa tuot­teissa on oltava tuo­te­se­los­teet val­mis­tus­ma­te­ri­aa­leista, lisä­ai­neista, val­mis­tuk­seen käy­te­tystä ener­giasta ja jopa mene­tel­mistä. Minkä takia media­ta­lo­jen tuot­tei­den pitäisi olla tästä poik­keus?
Vähintä, mitä Yle ja Sanoma Oy voi­si­vat tehdä, olisi tut­kia mitä mieltä hei­dän edus­ta­miensa väli­nei­den käyt­tä­jät asiasta ovat. Sekä Yle että Hesari teet­tä­vät Suo­men Gal­lu­pilla ja Talous­tut­ki­muk­sella  baro­met­rejä ja gal­lup­peja pal­jon tur­hem­mis­ta­kin aiheista. Kai tähän­kin kysy­myk­seen voisi hel­posti saada kulut­ta­jien kan­nan, jos se vain halu­taan tie­tää.

Asian sel­vit­tä­mättä jät­tä­mi­nen on tie­tysti yhden­lai­nen kan­nan­otto sekin.

Hyvin kysytty on puoliksi vastattu

sunnuntai, toukokuu 3rd, 2009

Aamu­lehti suo­ri­tutti Talous­tut­ki­muk­sella kyse­lyn siitä, miten suo­ma­lai­set suh­tau­tu­vat Mika Lin­ti­län (kesk.) Ylen rahoi­tusta käsi­tel­leen työ­ryh­män ide­aan ns. media-maksusta, joka kor­vaisi nykyi­sen tv -luvan.

Näi­hin Aamu­leh­den teet­tä­män tut­ki­muk­sen kal­tai­siin puhe­lin­ky­se­lyi­hin löy­tyy yleensä kysy­myk­siä vii­laa­malla se vas­taus, mikä halu­taan­kin. Tosin on myön­net­tävä, että tämä Lin­ti­län työ­ryh­män media­maksu -idea kuu­los­taa kovasti vesit­ty­neeltä kom­pro­mis­silta. Mutta sen uudel­leen­ni­meä­mi­nen Sanoma- ja Aamu­lehti -kon­ser­nin media­stra­te­gioissa Yle-veroksi (tai Yle -mak­suksi) on tar­koi­tus­ha­kui­suu­des­saan täy­sin alas­tonta media­val­lan­käyt­töä, jolla pyri­tään vai­kut­ta­maan suo­raan suo­ma­lais­ten aja­tuk­siin Ylen toi­min­nan kysee­na­lais­ta­mi­seksi. Niin pal­jon kor­jat­ta­vaa ja tehot­to­muutta, kuin Ylessä Jung­ne­rin mit­ta­van fitness-kuurin jäl­keen­kin on, se on kui­ten­kin olen­nai­nen osa suo­ma­lai­sita, kan­san kont­rol­lissa (edus­kun­nan väli­tyk­sellä, tosin) ole­vaa kau­pal­li­sesti riip­pu­ma­tonta tie­don­vä­li­tystä. Tätä ei pitäisi mis­sään vai­heessa unohtaa.

Niille, jotka mah­dol­li­sesti ihmet­te­le­vät sitä, miksi Mika Lin­ti­län työ­ryhmä ei ehdot­ta­nut Ylelle suo­raa bud­jet­ti­ra­hoi­tusta ker­rot­ta­koon seu­raava: Ylessä saa­te­taan olla sitä mieltä, että jos rahoi­tus tulisi bud­je­tista, niin kul­loin­kin val­las­sao­leva hal­li­tus­koa­li­tio voisi kiris­tää Yleä pai­not­ta­maan tie­do­tus­lin­jaansa omaksi eduk­seen. Kiris­tys olisi help­poa, koska Yen bud­jet­tio­suutta käsi­tel­täi­siin vuo­sit­tain bud­jet­ti­rii­hessä. Ylen näke­myk­sen mukaan talon pit­kän täh­täi­men toi­min­nal­li­nen kehit­tä­mi­nen saat­taisi kor­vau­tua kul­loin­kin val­las­sao­le­van hal­li­tus­ryh­mit­ty­män mie­li­ha­lu­jen arvai­lulla, ja itse­näi­nen kehi­tys­työ häi­riin­tyisi.
Kun tun­tee pit­kän suo­ma­lai­sen poliit­ti­sen lehmänkauppa-iltalypsy-pekkarointi-nysväys -perin­teen, niin tämän­kal­tai­sia pel­koja voi­daan pitää täy­sin aiheel­li­sina. Vali­tet­ta­vasti.

Ylen rahoi­tus on rat­kais­tava
tavalla, joka koh­te­lee suo­ma­lai­sia oikeu­den­mu­kai­sesti tulo­jen ja varal­li­suu­den mukaan ja toi­saalta mah­dol­lis­taa Ylen pit­kän täh­täi­men kehi­tys­työn, mikä ei saa olla riip­pu­vai­nen kul­loin­kin val­las­sao­le­vasta hal­li­tus­ryh­mit­ty­mästä.
Suo­messa on löy­detty rat­kai­suja vai­keam­piin­kin kysy­myk­siin, mik­sei muka tähän.

Onko Ylen “julkista palvelua” yksityistettävä?

sunnuntai, maaliskuu 8th, 2009

Sano­ma­leh­tien lii­ton hal­li­tuk­sen puheen­joh­taja sekä Hel­sin­gin Sano­mia kus­tan­ta­van Hel­sinki News’in toi­mi­tus­joh­taja Mikael Pen­ti­käi­nen haluaisi perus­tet­ta­vaksi Ylen jul­kis­ten pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­seksi rahas­ton (HS 080309), joka jakaisi rahaa myös yksi­tyi­sille toimijoille.

Pen­ti­käi­sen “huoli” Ylen nykyi­sen “mah­dol­lis­ta­mis­stra­te­gian” vai­ku­tuk­sista maan media­kent­tään on tuttu hänen aiem­mista kan­na­no­tois­taan. Siinä kuu­luu print­ti­me­dian hätä pidem­män aika­vä­lin ja meneil­lään ole­van laman yhdessä aikaan­saa­masta ilmoi­tus­tu­lo­jen romah­ta­mi­sesta. On arveltu, että kun nykyi­sestä mata­la­suh­dan­teesta sel­vi­tään, print­ti­me­dian osuus mai­no­seu­roista tulee jää­mään pysy­västi lamaa edel­tä­neen tason alapuolelle.

Tätä taus­taa vas­ten on enem­män kuin ymmär­ret­tä­vää, että print­ti­me­dia tah­toisi mie­lel­lään lei­kata sii­vun ns. jul­ki­sen pal­ve­lun tuot­ta­mi­seen uppoa­vasta rahasta. Ja Pen­ti­käi­sen kaa­vai­le­man Jul­ki­sen pal­ve­lun media­neu­vos­ton avul­la­han se onnis­tuisi. Tämä neu­vosto voisi Pen­ti­käi­sen mal­lin mukaan  jakaa resurs­seja myös yksi­tyi­sille media­ta­loille “jul­ki­nen pal­velu” -mää­reen alle mah­tu­van tie­dot­ta­mi­sen tuot­ta­mi­seen. Jotta tämä toi­misi, olisi yksi­tyi­sen tahon kyet­tävä “läpi­nä­ky­västi” eriyt­tä­mään jul­ki­sen pal­ve­lun toi­min­tansa muusta toiminnastaan.

Yleis­ra­dion rooli “jul­ki­sen pal­ve­lun” media­ta­lona kai­paa ehkä tar­kem­paa mää­rit­te­lyä toi­min­taansa ohjaa­maan. Samoin nykyi­nen lupa­ra­hoi­tus­malli on aikansa elä­nyt. Eikä kukaan tai­taisi jäädä kai­paa­maan nykyi­sen mal­lin mukaan toi­mi­vaa hal­lin­to­neu­vos­to­kaan, johon edus­kunta valit­see jäse­net poliit­tis­ten voi­ma­suh­dei­densa mukaan. Ja jos­kus aiem­min­han myös toi­mit­ta­jat valit­tiin samalla kiintiöajattelulla!

Toi­saalta juuri lii­al­li­sen ohjauk­sen puute on aikaan­saa­nut kaik­kien kuul­ta­vissa ja näh­tä­vissä ole­via erin­omai­sia tulok­sia Ylen verk­ko­ver­sion suo­ma­lais­ten tie­don­saan­tia val­ta­vasti edis­tä­neinä inno­vaa­tioina. Juuri ver­kosta print­ti­puoli olisi mie­luusti halun­nut pitää Ylen erossa.

Kun Sano­ma­leh­tien lii­ton puheen­joh­taja ja Sanoma News’in toi­mi­tus­joh­taja perää mah­dol­lista jul­kista pal­ve­lua tar­joa­vien yksi­tyis­ten taho­jen toi­min­taan “läpi­nä­ky­vyyttä” niin sitä soisi löy­ty­vän myös hänen omista perus­te­luis­taan:
Koska sano­ma­leh­ti­me­dia eri syistä menet­tää ase­maansa muille toi­mi­joille, pitäisi tämä Pen­ti­käi­sen mukaan kom­pen­soida jul­ki­sista varoista.

Poh­jim­mil­taan­han tämä ei ole muuta, kuin nykyi­sen talous­la­man aikana eri puo­lilla maa­il­maa tutuksi tul­lut uus­li­be­ra­lis­ti­nen käy­tänne: Voi­tot meille - tap­piot jae­taan tasan!

Yeisradiolle on saatava seinät

maanantai, helmikuu 16th, 2009

Hel­sin­gin Sano­mien pää­toi­mit­taja Janne Virk­ku­nen arvos­te­lee (HS140209 “Yle pul­lis­te­lee omien rajo­jensa ylitse”) Ylen laa­je­ne­mis­pyr­ki­myk­siä ja syyt­tää sitä  “jul­ki­nen pal­velu” -käsit­teen liian väl­jästä tulin­nasta. Kun heti perään seu­raa­vana päi­vänä (150209) pää­kir­joi­tus­si­vulla tar­jo­taan pals­ta­ti­laa Euroo­pan Kus­tan­ta­jien Lii­ton (EPC) puheen­joh­ta­jalle Francisco Pinto Balsemão’lle samaan aihee­seen liit­tyen, voi­daan jo puhua euroo­pan­laa­jui­sesta offen­sii­vista. Bal­semãon viesti on, että euroop­pa­lai­sille yleis­ra­dioille mak­set­ta­via val­tion­tu­kia on vähen­net­tävä, koska se vää­ris­tää kilpailua.

Närää Suo­messa on aiheut­ta­nut se, että Yle tehok­kaasti ja kau­ko­nä­köi­sesti aloitti inter­ne­tin hyö­dyn­tä­mi­sen kai­kessa toi­min­nas­saan. Sen seu­rauk­sena kaikki suo­ma­lai­set voi­vat (TV -luvan mak­sa­mi­sesta riip­pu­matta) kat­sella ja kuun­nella ver­kon kautta Ylen arkis­ton kor­vaa­mat­to­mia kult­tuu­ri­aar­teita. Sen lisäksi esim. TV1:n vii­mei­sim­män uutis­lä­he­tyk­sen voi kat­soa mil­loin ja missä vaan, missä on tie­to­kone ja verk­ko­yh­teys. Tässä Yle on toi­mi­nut esi­mer­kil­li­sen ripeästi ja jul­ki­sen pal­ve­lun edel­lyt­tä­mällä tavalla. Print­ti­puo­lella olisi mie­luusti nähty, että Yle olisi pitä­nyt näp­pinä erossa ver­kosta ja tyy­ty­nyt perin­tei­siin radio- ja tv -lähetyksiin.

Nyt on käy­nyt ilmi, että parissa hel­sin­ki­läi­sessä tava­ra­ta­lossa voi­daan suu­relta näyt­tö­ruu­dulta lukea Ylen teksti-tv:n uuti­sia. Lisäksi on sel­vin­nyt, että Yle ei peri kaup­piailta pal­ve­lusta kor­vausta, kun­han vain Ylen logo on ruu­dulla näky­vissä. Tämä on pidetty vii­mei­senä pisa­rana, ja todis­teena siitä, että Yle puo­li­jul­ki­sin varoin tar­joaa ilmai­seksi pal­ve­lua, jota kau­pal­li­nen puoli kat­soisi voi­vansa myydä.

Talou­del­li­sesti kyseessä on toi­sar­voi­nen asia, mutta siitä on poi­mittu riit­tä­vän sel­keä­hah­moi­nen kep­pi­he­vo­nen, jonka avulla voisi laa­jem­min­kin vaa­tia edus­kun­taa otta­maan vas­tuunsa joh­ta­mas­taan Yleis­ra­diosta ja ker­to­maan sille, mitä käsite “Jul­ki­nen Pal­velu” pitää sisäl­lään. Vaa­ti­musta voi­daan tästä yksit­täis­ta­pauk­sesta riip­pu­matta pitää koh­tuul­li­sena. Se on tär­keä ennen­kaik­kea Ylen itsensä näkö­kul­masta. Jär­ki­kin nimit­täin sanoo, ettei Yle voi eikä sen pidä hoi­taa kaik­kea mah­dol­lista medi­aan liit­ty­vää. Muussa tapauk­sessa Yle alkaisi piak­koin jul­kaista myös päivälehteä... .

Ylen tulisi kes­kit­tyä kah­teen asi­aan tässä jär­jes­tyk­sessä: Uuti­set ja kult­tuuri (sisäl­ly­tän urhei­lun kult­tuu­riin). Vaikka Ylen pää­uu­tis­lä­he­tys täyt­tää tiu­kat­kin laa­tu­kri­tee­rit, niin Ylen uutis­toi­mi­tus toi­mii kokoonsa näh­den melko tehot­to­masti. Kat­so­jat kai­paa­vat enem­män poliit­ti­sesti puo­lu­ee­tonta, luo­tet­ta­vaa, uutis­näl­käistä, tut­ki­vaa ja tar­vit­taessa sekä nopeaa että agres­sii­vis­ta­kin toi­min­taa. Ainoa ongelma onkin siinä, onko se edes läh­tö­koh­tai­sesti mah­dol­lista par­la­men­taa­ri­sesti val­vo­tussa mediatalossa.

Vali­tet­ta­vasti Ylen uutis­toi­min­nan suun­taus näyt­tää ole­van päin­vas­tai­nen. En esim. käsitä, mitä hyö­tyä on teet­tää Talous­tut­ki­muk­sella näitä nol­la­tut­ki­muk­sia suo­ma­lais­ten käsi­tyk­sistä asioista, joista suo­ma­lai­silla ei näi­den samo­jen tut­ki­mus­ten mukaan ole mitään käsi­tystä. Kuten oppo­si­tio­po­li­tii­kan onnistuminen/onnistumattomuus tai hal­li­tuk­sen laman­tor­jun­ta­toi­mien teho/tehottomuus. Miksi ennus­ta­jaeu­kon kris­tal­li­pal­loa, kaa­pua ja höpö­tyk­siä pide­tään uuti­sina sen sijaan, että lai­tet­tai­siin nekin rahat vaik­kapa vah­vis­ta­maan ajan­koh­tais­toi­mi­tus­ten tut­ki­van jour­na­lis­min osas­ton (onko­han Ylessä sel­laista) resurs­seja? Vai teet­tääkö par­la­men­taa­ri­sesti val­vottu media tässä ilmaista tut­ki­mus­toi­min­taa poliit­ti­sille taus­ta­ryh­mil­leen? Kun tut­ki­muk­set vielä tee­te­tään kan­san­edus­taja Eero Leh­den omis­ta­man Talous­tut­ki­muk­sen toi­mesta, niin jokin riip­pu­ma­ton media (?) voisi nähdä tässä hyvin­kin tut­ki­mi­sen arvoi­sen asian!

Jul­ki­sen pal­ve­lun sisältö on siis syytä mää­ri­tellä. Edus­kun­nan ripey­sas­tei­kon huo­mioo­not­taen saamme var­masti asiasta ensim­mäi­set mie­tin­nöt luet­ta­vak­semme mah­dol­li­sesti jo heti 2015 pidet­tä­vien edus­kun­ta­vaa­lien jälkeen.

YLE uutisvarkaissa!

lauantai, lokakuu 18th, 2008

Yle jäi kiinni STT:n uuti­sien luvat­to­masta käy­töstä. Yle­hän luo­pui ko. uutis­pal­ve­lun käy­töstä jokin aika sit­ten sääs­tö­syistä. Tieto pal­ve­lusta luo­pu­mi­sesta ei näh­tä­västi ole tavoit­ta­nut kaik­kia maan suu­rim­man uutis­toi­mi­tuk­sen toimittajia...

Ylen anta­mien tie­to­jen mukaan talossa työs­ken­te­lee 3200 ihmistä. Tällä poru­kalla luu­lisi uutis­han­kin­nan onnis­tu­van ilman luva­tonta lai­nai­lua­kin. Onko vika ohjeis­tuk­sessa, val­von­nan puut­teessa vai toi­min­ta­kult­tuu­rissa? Veik­kaan vii­me­mai­nit­tua. Olen usein ihmi­tel­lyt Ylen Aamu­tee­veen sano­ma­leh­tien luke­mista. Tätä outoa tapaa on perus­teltu mm. sillä, että ihmi­set näin tie­tä­vät, mitä koti­seu­dulla tapah­tuu!! Ikään­kuin leh­tiä ei enää voisi tilata kotiinsa tai ikään­kuin yksi­kään lehti ei olisi ver­kossa... . Sitä miet­tii usein, että mis­sä­hän jamassa suo­ma­lai­nen jour­na­lismi yli­pää­tään oisi ilman Sano­ma­ta­lon toi­mit­ta­ja­kou­lu­tusta. Näyt­tää siltä, että kaik­kien maamme yli­opis­to­jen tie­do­tuso­pil­li­sissa tie­de­ku­nissa käsit­teet “toi­mi­tuk­sel­li­nen perus­työ” ja “oma uutis­han­kinta” ovat täy­sin tun­te­mat­to­mia, että suuri osa toi­mit­ta­ja­kun­taa käsit­täisi uuti­han­kin­nan vain ole­mas­sao­le­van tie­don uudel­leen­muok­kaa­mi­seksi, pahim­mil­laan pel­käksi copy­peis­taa­mi­seksi. Jos jos­sa­kin, niin YLEssä luu­lisi syn­ty­neen jon­kin­lai­nen ammat­ti­si­sältö käsit­teelle “tv-journalismi”, siis se, jonka oleel­li­nen osa on liik­kuva kuva. Vali­tet­ta­van usein uutis- ja ajan­koh­tais­oh­jel­mat ovat tyl­siä arkis­to­pät­kien ja puhu­vien päi­den koos­teita. Joten Niilo Tar­va­jär­veä mukail­len: YLÖS, ULOS JA UUTISIA HANKKIMAAN!!

Sanomalehtien ryöstöviljely aamu-tv:ssä

torstai, kesäkuu 19th, 2008

Olen usein ihme­tel­lyt sitä estot­to­muutta, tai sanoi­sinko peräti häve­liäi­syy­den puu­tetta, mitä ykkö­sen aamu-tv osoit­taa lukies­saan sano­ma­leh­tiä suo­rissa studio-osuuksissaan. Suo­ma­lai­nen print­ti­me­dia­han on pää­osin laa­du­kasta, moni­puo­lista, kiih­ko­tonta ja infor­ma­tii­vista luet­ta­vaa. Itsel­tä­ni­kin kuluu leh­tien lukuun vähin­tään tunti päi­vässä, usein enem­män­kin. Mutta mie­lui­ten ihan soo­lona, ilman tv –toi­mit­ta­jien lukuapua.

Kun kuvien jul­kai­se­mi­nen sano­ma­leh­dissä tuli tek­ni­sesti mah­dol­li­seksi, niin tie­don­vä­li­tyk­sen nimeen van­nova leh­ti­väki keksi aivan oikeu­te­tusti ilmai­sun ”yksi kuva ker­too enem­män kuin tuhat sanaa”. TV on media, joka kyke­nee jul­kai­se­maan vie­läpä liik­ku­vaa kuvaa. Jos yksi leh­ti­kuva ker­too enem­män kuin 1000 sanaa, niin pal­jonko ker­too­kaan liik­kuva televisiokuva?

Ääneen­lu­vun kuun­telu aamui­sin on tosin pie­nempi harmi sii­hen aja­tuk­seen ver­rat­tuna, että YLE omassa tuo­tan­nos­saan mie­les­täni jat­ku­vasti lai­min­lyö kuvan mah­dol­li­suuk­sia sisällöntuottamisessaan.

Ydin­ky­sy­myk­seni onkin tämä: Miksi TV:n mui­hin medioi­hin näh­den yli­ver­tai­nen tie­don välit­tä­mi­sen muoto, liik­kuva kuva, näyt­tää sen omissa uutis- ja ajan­koh­tais­lä­he­tyk­sissä ole­van lap­si­puo­len ase­massa. Missä luu­raa­vat kaikki ne uutis­toi­mi­tuk­sen kuval­li­sen ilmai­sun ammat­ti­lai­set, joita Ylen kal­tai­sen talon täy­tyy aina­kin fik­tio­puo­lella olla vää­räl­lään? Kun itse kysyy, lie­nee syytä yrit­tää myös itse vastata.

Mitä sano­ma­leh­tien ääneen­lu­kuun tulee, niin:

  • Onko siinä kyseessä har­kittu käde­no­jen­nus näkö­vam­mai­sille? Jos on, niin tätä ei mil­lään tavalla tuoda esille.
  • Tar­kas­tel­laanko aamu-tv:n leh­den­lu­ku­lis­talle pää­syä print­ti­puo­lella sekä kus­tan­ta­jien että toi­mit­ta­jien kes­kuu­dessa itse­tun­toa hive­le­vänä ilmai­sena mainoksena
  • Pitääkö Yle itse­ään erään­lai­sena ”medioit­ten mediana”, joka voi käsi­tellä mui­den tuo­tok­sia ohjel­ma­vir­ras­saan vapaasti erään­lai­sella ”ensiyö­noi­keu­della”? Vai onko vielä jokin muus syy sii­hen, miksi fik­suilta, älyk­käiltä ja ver­baa­listi lah­jak­kailta vai­kut­ta­vat aamu-tv:n toi­mit­ta­jat suos­tu­vat tähän jokaa­mui­seen print­ti­me­diassa toi­mi­vien kol­lee­goi­densa aikaan­saan­nos­ten ääneenlukuun
  •  Joh­tuuko se siitä, että väki on rek­ry­toitu printtimediasta
  • Vaiko kuval­li­sen ilmai­sun ammat­ti­lais­ten alis­tei­suu­desta puhutulle?
  • Kuval­li­sen uuti­sil­mai­sun kou­lu­tuk­sen puut­teesta tai sen aliarvostamisesta?
  • Ovatko Ylen tv –toi­mit­ta­jien ja tek­nis­ten alo­jen ammat­ti­jär­jes­töt teh­neet kuvaus­ryh­män jal­kaut­ta­mi­sesta niin kal­lista ja han­ka­laa, ettei talolla ole sii­hen varaa?
  • Vai joh­tuuko se taloon junt­tau­tu­neesta ”meillä teh­dään niin kuin ennen­kin on tehty” –ajattelusta?Tiedän, että aamu-tv:n toi­mi­tuk­sessa asiaa perus­tel­laan leh­tien­lu­kua mm. sillä, että “syn­nyin­seu­tunsa ulko­puo­lella asu­vista ihmi­sistä on hauska kuulla, mitä hei­dän koti­seu­tu­jensa leh­det kir­joit­ta­vat”. Nyky­ään kui­ten­kin lähes jokai­nen aviisi jul­kai­see tär­keim­mät uuti­sensa omalla sivus­tol­laan niitä var­ten, jotka eivät halua leh­teä tilata. Vii­me­mai­nit­tu­kin on Suo­messa edel­leen mah­dol­lista, vaikka yhä har­vempi niin tekee.

 

Olin itse mukana teke­mässä pai­kal­lis­ra­diota sil­loin, kun toi­minta alkoi ja teki­jöi­den kes­kuu­dessa val­litsi luja usko uuden median yhtei­söl­li­syyttä ja paik­ka­kun­ta­lais­ten yhteis­hen­keä lisää­vään vai­ku­tuk­seen. Vaikka toi­min­taa pyö­ri­tet­tiin mini­maa­li­sin resurs­sein, niin kunnia-asiana pidet­tiin sitä, että pai­kal­li­set uuti­set han­kit­tiin ja toi­mi­tet­tiin itse. Niitä ei otettu pai­kal­li­sista sanomalehdistä.

Myön­nän, että tästä his­to­riasta osit­tain joh­tuu se, miksi tök­kii vas­taan kat­sella aamu-tv:n toi­mit­ta­jia plä­rää­mässä ja luke­massa ääneen aamun leh­tiä. Eikä kuvaa­kaan toki ole unoh­dettu: Joku on kek­si­nyt, että lai­te­taan tv -kamera zoo­maa­maan toi­mit­ta­jan luke­maan leh­tiar­tik­ke­liin kuu­lu­vaa kuvaa kat­so­jien iloksi. Siinä mal­lia uutis­ku­van käy­töstä ála Yle.

Kaik­kein oudoim­malta tun­tuisi aja­tus, ettei kukaan toi­mi­tuk­sesta olisi kos­kaan tul­lut aja­tel­leeksi, miltä tämä näyt­tää medioi­den kes­ki­näi­sen kil­pai­lu­hy­gie­nian peli­sään­tö­jen näkö­kul­masta. Yle­hän päätti äsket­täin lopet­taa sano­ma­leh­tien omis­ta­man Suo­men Tie­to­toi­mis­ton (STT) uutis­pal­ve­lu­jen osta­mi­sen. Nyt­hän näyt­tää siltä, että pal­ve­lua käy­te­tään edel­leen, mutta ilmai­seksi ja vain hie­man modifioidusti.

Irro­tel­laanpa hie­man!Jos kuva­tun­kal­taista kil­pai­le­van median hyväk­si­käyt­töä voi­daan Ylessä surutta käyt­tää, niin mik­sei astella samaa tietä lop­puun saakka. Ote­taan toi­mit­ta­jille net­ti­pääte pöy­dälle, josta voi­daan etsiä ja lukea ääneen ver­kosta mie­len­kiin­toi­silta vai­kut­ta­via sat­tu­muk­sia ja tapah­tu­mia. Samoin voi­daan toki uuti­set­kin hoi­taa. Tai sit­ten ava­taan stu­dion pöy­dällä oleva radio­vas­taa­no­tin ja anne­taan vaik­kapa Novan,  957:n tai jon­kin muun radio­ase­man uutis­lu­ki­jan hoi­taa uuti­set. Toi­mit­taja pite­lee mik­ro­fo­nia kai­ut­ti­men edessä.

Ja TV-vastaanottimiahan Ylessä pii­saa. Lai­te­taan pari stu­dion nurk­kaan, toi­nen BBC:n ja toi­nen CNN:n kana­valle. Aina välillä siinä vai­heessa, kun toi­mit­taja muu­toin tote­aisi joten­kin, että ”tässä välissä ennen stu­dio­vie­raan saa­pu­mista voi­daan­kin vil­kaista, mitä Kai­nuun Sano­mat kir­joit­taa “Ete­län mediasta” , hän voi­si­kin sanoa, että ”hei nyt tuolla CNN:ssä näyttä ole­van menossa mie­len­kiin­toista kuvaa jos­ta­kin häs­sä­kästä, zoo­ma­taan­kin het­keksi sinne”. Näin kuluisi aamu rat­toi­sasti vii­mei­sen päälle viri­te­tyn uuti­sai­nek­sen jat­ko­ja­los­tuk­sen mer­keissä. Ja sehän olisi vielä kes­tä­vän kehi­tyk­sen mukaista infor­maa­tion uusiokäyttöä.

Vaka­vasti puhut­tuna Ylen tulisi nos­taa liik­kuva kuva sille kuu­lu­vaan ase­maan vah­vana tie­don välit­tä­mi­sen väli­neenä. Ellette siellä muuta keksi, niin koot­kaa kaikki uutis- ja ajan­koh­tais­toi­mi­tus­ten osaa­vat kuvaa­jat kou­lu­tus­se­mi­naa­rin, jossa anne­taan teh­tä­väksi tehdä kuval­li­sia uutis­ta­ri­noita ilman ainut­ta­kaan puhut­tua tai kir­joi­tet­tua sanaa. Olen varma, että näitä tuo­tok­sia kel­paisi näyt­tää kat­so­jille. Ja niitä, joita ei kat­so­jille voisi näyt­tää, voisi sit­ten kat­sella myö­hem­min omassa poru­kassa talon pikkujouluissa…