Archive for the ‘Yleinen’ Category

Poliittista perhosvaikutusta

keskiviikko, toukokuu 24th, 2017

Jos­kus sano­taan, että maa­ilma on pieni. Yleensä sil­loin, kun asiat tai ihmi­set kyt­key­ty­vät toi­siinsa yllät­tä­västi. Pre­si­den­tin vaa­lit 1968 osui­vat yksiin poliit­ti­sen kiin­nos­tuk­seni viriä­mi­sen kanssa. Myös tei­ni­liitto oli tuol­loin voi­mis­saan. Lukio­ajan poliit­ti­sista kes­kus­te­luista jäi mie­leeni se, että jos sil­loi­sen Kansallis-Osakepankin pää­joh­ta­jan, Matti Virk­kusen ase­mesta kan­natti pre­si­den­tiksi Urho Kek­kosta, pääsi ker­ralla tuke­vasti kom­mu­nis­tin kir­joi­hin. Sel­lai­nen oli poliit­ti­nen ilma­piiri Kuor­ta­neella 50 vuotta sit­ten. Tällä het­kellä Kes­kus­ta­puo­lu­eella on val­tuus­to­pai­koista puo­let ja Kokoo­muk­sella nel­jän­nes. Vasem­mis­to­puo­lueita val­tuus­tossa ei ole.

Läh­din kesällä 1972 armei­jasta pääs­tyäni moik­kaa­maan Tuk­hol­massa asu­via sisa­riani. Käynti kesti lopulta 5 vuotta. Tulin paluu­muut­ta­jana Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan, tein musii­kin ope­tus­töitä ja radio­töitä Ylessä limit­täin, muu­tin Kera­valle ja sieltä sopi­van lii­ke­ti­lan perässä Mänt­sä­lään, missä edel­leen asun. Sain ääni­ty­sa­lan yri­tyk­sel­leni toi­mek­sian­non muun­taa mag­neet­ti­nau­hoilla ollutta pai­kal­li­sen seu­ran ääni­ma­te­ri­aa­lia digi­taa­li­seen muo­toon. En aluksi kiin­nit­tä­nyt huo­miota sisäl­töön, kat­se­lin vain mit­ta­reita. Jos­sa­kin vai­heessa havah­duin: Nau­hoilla muis­tel­tiin 1930 -luvun tapah­tu­mia. Yhdellä niistä kuvat­tiin yksi tuolle ajalle tyy­pil­li­nen vasem­mis­to­puo­lu­een edus­ta­jan kyy­di­tys. Kyy­di­tyk­sen mää­rän­pää oli ollut Kuortane.

Lukio­lai­sena alka­nut poliit­ti­nen kiin­nos­tuk­seni ei tois­tai­seksi ollut anta­nut aihetta liit­tyä mihin­kään puo­lu­ee­seen. Hei­nä­kuussa 2011 maa­il­maa kohah­dutti uuti­nen Nor­jasta: Pai­kal­li­nen seon­nut natsi tun­keu­tui sosia­li­de­mo­kraat­ti­sen puo­lu­een kesä­lei­rille ja ampui kuo­li­aaksi 69 lasta ja nuorta. Suun­nil­leen siltä sei­so­malta pää­tin liit­tyä puo­lu­ee­seen. Run­saan vuo­den kulut­tua pidet­tiin kun­ta­vaa­lit. Ryh­dyin ehdok­kaaksi ja tulin valituksi.

Mänt­sä­lässä työ­väen­liik­keen poru­koilla on tapana vap­puna kokoon­tua Ohko­lan enti­sen työ­väen­ta­lon ton­tille mak­ka­ra­tu­lille. Sen saman talon, jonka sei­niä isän­maal­li­set urhot tulit­ti­vat kivää­reillä lau­an­taina 27. hel­mi­kuuta 1932 kes­ken Mikko Eric­hin puheen. Val­taosa näistä kivää­ri­mie­histä oli tul­lut Mänt­sä­lään kapi­noi­maan Lapuan liik­keen innoittamina.

Lapua on Kuor­ta­neen poh­joi­nen rajanaapuri.

Kevään 2017 kun­ta­vaa­leissa sain toi­mia Mänt­sä­län dema­rei­den vaa­li­pääl­lik­könä. Onnis­tuimme lisää­mään Sdp:n ääni­mää­rää pari pro­sent­tia, millä saimme val­tuus­toon yhden lisä­pai­kan. Kun Kokoo­mus samalla menetti 2 paik­kaa, kävi niin, että Kes­kusta ja Kokoo­mus­puo­lue menet­ti­vät vuo­desta 1948 hal­lit­se­mansa yhtei­sen yksin­ker­tai­sen enemmistön.

Per­hos­vai­ku­tusta tai ei, mer­kil­li­sellä tavalla asiat jos­kus näyt­tä­vät kyt­key­ty­vän toisiinsa.

Lapsisotilaat USA:n armeijan halpatyövoimana

perjantai, lokakuu 14th, 2016

Yle1 esitti eilen 13.10 doku­men­tin “Lap­si­so­ti­lai­den uusi sota”. Vaikka olen super­val­to­jen toi­min­taa seu­ra­tes­sani tul­lut melko kyy­ni­seksi, onnis­tui ohjelma silti jär­kyt­tä­mään. Se käsit­teli USA:n lisään­ty­vää yksi­tyi­sar­mei­joi­den käyt­töä rajo­jensa ulko­puo­li­sissa konflik­teissa. Jois­sa­kin tapauk­sissa liit­to­val­tion oma armeija saat­taa edus­taa vai vii­des­osaa koko käy­tössä ole­van mie­his­tön mää­rästä. Loput on rek­ry­toitu sieltä, mistä  edul­li­sim­min on saatu. Afri­kan “aikuis­tu­neet” lap­si­so­ti­laat ovat tässä poru­kassa yliedustettuina.

Tilan­tee­seen on pää­dytty raa­dol­li­sista syistä: USA:n kan­sa­lai­set ovat kyl­läs­ty­neet poi­kiensa ja tyt­tö­jensä jat­ku­vaan uhraa­mi­seen maan rajo­jen ulko­puo­li­sissa sodissa. Poli­tii­kan ja talou­den yhteen kas­va­nut talous­e­liitti on palkka-armeijan avulla kek­si­nyt kei­non kier­tää tämä sisä­po­liit­ti­nen ongelma. Toi­min­nan kus­tan­nuk­set liit­to­val­tiolle ovat tie­ten­kin jär­jet­tö­mät, mutta sillä oste­taan äänes­tä­jien tyytyväisyys.

Ohjel­man pal­jas­tuk­set nos­ti­vat käsi­tyk­seni USA:n jo ennes­tään mel­koi­sesta kak­si­nais­mo­raa­lin sal­li­vuu­desta aivan uusiin sfää­rei­hin. Maa joka vasta nykyi­sen pre­si­den­tin aikana sai aikaan ylei­sen sai­raus­va­kuu­tuk­sen ja jonka joh­ta­vat polii­ti­kot pitä­vät tapa­naan lopet­taa puheensa “God bless you” -rukouk­siin, käyt­tää sie­kai­le­matta hyväk­seen kehi­tys­mai­den enti­siä lap­si­so­ti­laita oman sota­teol­li­suu­tensa ansain­ta­lo­gii­kan ja maa­il­man­po­liit­tis­ten val­ta­pyy­tei­densä välineinä.

Glo­baa­lissa mediassa USA:lla on ollut maa-, ilma- ja meri­her­ruus jo vuo­si­kym­me­niä. Samaan aikaan kun USA;n poliit­ti­nen johto on jee­sus­tel­lut Venä­jän ja Puti­nin toi­mia Kri­millä, Itä-Ukrainassa ja Syy­riassa, maa on kulis­sien takana syyl­lis­ty­nyt moraa­li­sesti ala-arvoiseen toimintaan.

Venä­jän jul­kean avoin bar­ba­rismi ja USA:n huip­puunsa viri­tetty kak­si­nais­mo­ra­lismi ovat lopulta vain tois­tensa kään­tei­siä pei­li­ku­via.
Rahasta ja val­lasta on kysy­mys.  Ja vain siitä.

Jär­kyt­tä­vän doku­men­tin voit kat­soa tästä: http://areena.yle.fi/1-3425449

Veronmaksajat taas pankkeja pääomittamaan?

maanantai, heinäkuu 11th, 2016

Euroo­pan nel­jän­neksi suu­rim­man Deutsche Bank’in pää­e­ko­no­mis­tin, Folkerts-Landaun mukaan Euroo­pan pan­kit tar­vit­se­vat nopeasti 150 mil­jar­din hätä­ra­hoi­tuk­sen.
Saman kave­rin mukaan eri­tyi­sesti Ita­lian koh­dalla “EU:n pank­kiu­nio­nin sään­nöt pitäisi tois­tai­seksi unoh­taa” ja pää­omit­taa pan­kit veron­mak­sa­jien rahoilla.

Kuu­los­taa tutulta. EU on tähän­kin saakka ollut eri­tyi­sen hyvä unoh­ta­maan omat sääntönsä.

Tuli­siko nyt kui­ten­kin ottaa mal­lia Islan­nin tavasta hoi­taa oma pank­ki­krii­sinsä?
Jos pankki on sös­si­nyt lai­noi­tuk­sensa, mak­sa­koot omis­ta­jat tap­piot ja jäte­tään veron­mak­sa­jat rauhaan.

Rupu­pank­keja pys­tyssä pitä­nei­den EU-kansalaisten tuli­si­kin kokoon­tua EKP:n edus­talle Frank­fur­tiin teke­mään Islan­nin jal­ka­pal­lo­fa­nien esi­mer­kin mukai­sia Vii­kin­ki­ter­veh­dyk­siä: Me emme enää maksa!

Kreikka - maailman vanhin demokratia - mutta opettelee edelleen

tiistai, heinäkuu 14th, 2015

Jo kuu­kausia lähes kai­ken koti­mai­sen poliit­ti­sen akti­vi­tee­tin ja huo­mio­ar­von omi­nut tapaus Kreikka on nyt yhdessä väli­vai­hees­saan: Jäsen­maat ovat anta­neet ehtonsa uuden 80 - 90 mil­jar­din EVM -lai­nan myön­tä­mi­selle. Seu­raa­vaksi ehtoi­hin ottaa kan­taa Krei­kan par­la­mentti. Jos ehdot joil­ta­kin osin hylä­tään, odot­taa Kreik­kaa oma valuutta. Oma tupa - oma lupa.

Kreikka -kes­kus­telu on vel­lo­nut val­toi­me­naan. Ilmassa ovat len­nel­leet sekai­sin fak­tat ja fik­tiot, syy­tök­set ja puo­lus­te­lut. Henki on ollut se, että ellet ole Krei­kan puo­lella, olet vas­taan.
Jarkko Lai­neen “Ilkei­den sanan­las­ku­jen sana­kir­jasta” löy­tyy täl­lai­nen: “Jos jokus sanoo, että kyse ei ole rahasta vaan peri­aat­teesta, on kyse rahasta”.

Ja rahas­ta­han tässä on kysy­mys. Itseäni on häi­rin­nyt Krei­kan vel­kaan­tu­mis­kes­kus­te­lussa se, että velal­li­sesta on haluttu tehdä via­ton uhri ja lai­noit­ta­jista rikol­li­sia.
On annettu ymmär­tää, että pahat sak­sa­lais­rans­ka­lai­set pan­kit ovat väki­sin kaa­ta­neet puu­hun sido­tun Krei­kan kurk­kuun satoja mil­jar­deja “laina” -merk­kistä alko­ho­lia tämän anka­rasta vas­ta­rin­nasta piittaamatta!

Jos missä, niin tässä on tul­lut lihaksi vanha suo­ma­lai­nen sanonta velasta, joka on veli otet­taessa mutta veli­puoli mak­set­taessa. Krei­kan tapauk­sessa itse asiassa koko suku­lai­suus kiis­tet­tiin kan­sa­nää­nes­tykssä 61 % enemmistöllä.

Pieni totuu­den sie­men ehkä on arvos­te­lussa, jonka ydin on siinä, että vailla vien­ti­teol­li­suutta ole­van, hal­lin­nol­li­sesti ja ins­ti­tuu­tioi­densa suh­teen lähes kehi­tys­maan tasolla olleen Euroo­pan Unio­niin luis­kah­ta­neen Krei­kan annet­tiin rau­hassa vel­kaan­tua unio­nin vah­vo­jen vien­ti­mai­den pan­keille. Syn­tyi tilanne, missä raha liik­kui ensin ko. pan­keista Kreik­kaan ja palasi sieltä kroo­ni­sesti ali­jää­mäi­sestä kaup­pa­ta­seesta ja perus­kor­jaa­mat­to­masta hal­lin­nosta joh­tuen pikku hil­jaa takai­sin läh­tö­mai­hin.
Aina­kin siis se raha palasi, joka pääsi ohit­ta­maan pai­kal­li­set “hyvä veli”-, ja kor­rup­tio­pyy­dyk­set. Nyt nämä eurot halu­taan arvos­te­li­joi­den mukaan ikään­kuin mak­sat­taa kreik­ka­lai­silla uudes­taan!
Seli­tys ei kui­ten­kaan kestä tar­kem­paa kriit­tistä arvioin­tia, eikä siten voi vapaut­taa velal­lista vas­tuusta. Jos voisi, niin sil­loin­han itse­näistä val­tioita olisi tar­kas­tel­tava syyntakeettomana.

On väi­tetty, että suo­ma­lais­ten linja Kreik­kaa koh­taan on jo lii­an­kin tiukka. Olen toista mieltä. Sota­kor­vauk­sensa mak­sa­neet suo­ma­lai­set ovat kun­nioit­ta­neet Espan­jan, Por­tu­ga­lin ja Irlan­nin tapaa hoi­taa omat talous­on­gel­mansa siitä enem­piä elä­möi­mättä. Siksi suo­ma­lai­nen ihmet­te­lee, miksi Kreik­kaa tulisi koh­della joten­kin poik­kea­vasti?
Ja koska kysy­myk­seen ei mitään tol­kul­lista vas­tausta ole tul­lut, linja on ja pysyy.

Kuunnellaan, kun kokemus puhuu!

sunnuntai, marraskuu 16th, 2014

Kulu­neella vii­kolla kuul­tiin kaksi pai­na­vaa puheen­vuo­roa poli­tii­kan kon­ka­reilta. Ensin pre­si­dentti Sauli Nii­nistö runt­tasi vuo­desta 2007 har­joi­te­tun hal­li­tuk­sen talous­po­li­tii­kan mie­li­ku­va­po­li­tii­kaksi. Oli annettu ymmär­tää, mutta ei oltu ymmär­retty antaa. Nimit­täin lakie­si­tyk­siä edus­kun­nalle.
Kri­tiikki on vähin­tään­kin oikeu­tet­tua. Mie­li­ku­va­po­li­tii­kan kapel­li­mes­tari Jyrki Katai­nen siir­tyi 11:llä het­kellä kes­ken teat­te­rin Brys­se­liin joh­ta­maan isom­paa mielikuvabrändiä.

Media sai Nii­nis­töltä osansa, myös syystä. Oikeis­to­ve­toi­sen median tuut­taama Katai­sen mark­ki­na­li­be­raa­lin hype­tyk­sen kri­tii­ki­tön tois­ta­mi­nen on ollut vas­ten­mie­listä seu­rat­ta­vaa. Uni­luk­ka­reita on toki ollut, mutta print­ti­me­diassa ne ovat jää­neet muu­ta­miin yksit­täi­siin, esi­merk­kinä vaik­kapa Raimo Sai­lak­sen kirjoitukset.

Toi­nen kon­kari, Esko Aho tuo­mitsi v. 2005 aloi­te­tun nk. “poliit­tis­ten val­tio­sih­tee­rien” jär­jes­tel­män. Termi tar­koit­taa minis­te­reille annet­tua oikeutta pal­kata itsel­leen mää­rä­ai­kai­nen avus­tava sih­teeri asioi­den val­mis­te­luun. Kyseessä ei siten ole luot­ta­mus­hen­kilö eikä vir­ka­mies, vaan jota­kin tältä väliltä. Asema (kiin­teä palkka) täyt­tää vir­ka­mie­hen tun­nus­mer­kin, mutta teh­tävä (minis­te­rin avus­ta­mi­nen) viit­taa luot­ta­mus­toi­meen. Ahon mukaan jär­jes­telmä on hidas­ta­nut mm. Soten val­mis­te­lua niin, että sii­hen on saatu kulu­maan mer­kit­tä­västi pidempi aika, mikä kului Suo­men liit­ty­mi­seen EU:iin.
Ver­taus on erin­omai­nen, vaikka Soten koh­dalla vii­vettä on aiheu­tu­nut myös yksi­tyi­sen ter­veysklus­te­rin voi­mal­li­sesta lobbauksesta.

Suo­mella ei olisi ollut varaa hal­li­tuk­sen mie­li­ku­va­po­li­ti­koin­tiin eikä poliit­ti­siin val­tio­sih­tee­rei­hin. Nyt sitä on entistä vähem­män. Eri asia on, riit­tääkö puo­luei­den sel­kä­ranka totea­maan tämän itse, vai tar­vi­taanko sii­hen kan­san tuo­mio.
Mutta mikä puo­lue uskal­taisi ottaa sih­tee­ri­jär­jes­tel­män lopet­ta­mi­sen vaaliteemakseen?