Journalismin Don Quijotet

Suomessa palkitaan kerran vuodessa parhaita yksittäisiä juttuja, toimittajia ja journalistisia tekoja. Viime vuoden ’parhaat’ julkistettiin 10.3.2021.
Palkittuihin ja itse kilpailuun voi tutustua tässä.

Tämä jutun tarkoitus on pohtia sitä, miksi YLE vain harvoin yltää suorituksiin, jotka katsottaisiin palkitsemisen arvoisiksi.
V. 2020 Yle ei yltänyt palkinnoille. Kun vilkaistaan palkittuja taaksepäin, on tilasto kiinnostava sikäli, että 10 vuoden aikana Ylelle osuneita huomionosoituksia on 8.

Ja vielä kiinnostavampaa on, että näistä kahdeksasta viisi on kohdistunut yksittäisten toimittajien työn huomiointiin: Antti Kuronen, Olli Seuri, Jessica Aro, Tom Kankkonen ja Ami Assulin.
Yhden sai kolmen toimittajan muodostama projektiryhmä ja yhden yksittäinen ohjelma.
Vain yksi ”Veroista viis – Luxemburg fiksaa” kohdentui Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen MOT’ille, mutta siitäkin erityismaininnan sai yksittäinen toimittaja, ei toimitus.

Tämänlaatuiset kilpailut eivät toki ole mitään journalismin laadun mittareita.
Kuitenkin: Ylen muihin nähden ylivoimaiset resurssit huomioiden tilannetta ei toiminnan kustantajan näkökulmasta voi pitää tyydyttävänä.

Jouko Jokisen johtaman Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimituksen alaisuuteen kuuluu 12 yksikköä. Näissä Jokisen yksiköissä pelkästään päälliköitä ja tuottajia on yli 30. Toimituksellisen, teknisen ja tukihenkilöstön määrää en uskalla edes arvioida.
Rakenteen voi katsoa tästä.

Onko Ylessä journalistista kunnianhimoa muualla kuin yksittäisten toimittajien ambitioissa?
Vesittyykö kunnianhimoinen poliittinen journalismi hampaattomaan tasapuolisuushöpinään?
Onko pääagendaksi päässyt hiipimään oman aseman säilyttäminen?

Onko vallan vahtikoran ärinä muuttunut ininäksi organisaatiorakenteissa?

En odota Ylen Uutis- ja ajankohtaistoimitukselta ensisijaisesti palkintoja.
Odotan syvällistä tutkivaa ja älykästä asioihin paneutunutta poliittista journalismia.
En sellaista kevyttä pintavaahdon hämmentämistä, mitä erityisesti ajankohtaistoimituksen  haastatteluohjelmissa yleisölle tarjotaan.

Kategoriat: Kotimaa, Media | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Syökö demokratia lapsensa?

”Vallankumous syö lapsensa” -lause tarkoittaa, että vallan anastamalla saaneet ovat myöhemmin menettäneet sekä vallan että yleensä myös henkensä.
Käsi sydämelle, voiko niin käydä myös demokratialle? 
Merkkejä sellaisesta on, vaikka syyt ovatkin toiset.

Demokraattiset valtiot perustuvat yksilön ja markkinoiden vapaudelle. Kumpiakin vapauksia säätelee iso nippu lakeja.
Vapauden rajoina pidetään tilannetta, jossa oman vapauden määrä alkaa rajoittaa toisten vapautta.
Onko yksilön vapauden ylikorostaminen syynä demokratian rakoiluun? 

Ihmisen geneettinen historia on laumaeläimen historiaa.
Laumaeläimen luonnollinen olotila on elää keskellä joukkoa, yhteisöä.
Pahin rangaistus yksilölle onkin sulkeminen yhteisön ulkopuolelle.

Yhteisöllisyyden muuntuminen fyysisestä yhdessäolosta virtuaaliseen alkoi reilut 100 vuotta sitten radion, sitten television myötä ja on nyt päätynyt sähköisen verkon mahdollistamaan täydelliseen fyysiseen eristäytymiseen: Verkossa yksilö voi virtuaalisesti olla osana yhteisöä ilman laumaeläimen historiaan kuuluvaa fyysistä kontaktia, katsekontaktia, äänensävyjä, -painoja, eleitä, jne.

Identifioituminen verkkoyhteisöihin syntyy puhtaasti semiotiikan keinoin tekstin, hymiöiden ja meemien kautta välittyvällä merkkikielellä
Tämä on luonut psykologiansa lukeneille propagandisteille helpon kanavan ihmisten ajattelun hallintaan.

Twitterin, Facebookin, Youtuben ja Amazonin äskettäiset päätökset sulkea USA:n presidentin harjoittama valehtelu ja väkivaltaan kiihottaminen ulos kanaviltaan on historiallinen päätös. 
Kiinnostavan siitä tekee se, että demokraattisin keinoin yhteiskunta tuskin olisi pystynyt samaan.

Uskalletaanko demokratioissa nähdä se tosiasia, että ihminen laskeutui puusta liian vähän aikaa sitten kyetäkseen sosiaalisen käyttäytymisen kontrollissaan korvaamaan fyysisen yhteisön puhtaalla virtuaalisella laitteella?

Jos uskalletaan, niin se edellyttää että kaikki verkossa julkaistava materiaali alistetaan faktantarkastukseen ja vastuun siitä tulee kuulua alustan omistajalle. 
Toiminta tulee mitoittaa niin, että tarkastaminen on realisesti mahdollista.

Muutos on iso. Olemme kuitenkin nähneet mikä on vaihtoehto:
Anarkia, joka syö demokratian.
Asiasta päättäminen kuuluu (vielä toistaiseksi) demokraattisille yhteiskunnille.

Kategoriat: Kotimaa, Media, Politiikka, Ulkomaat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

2021

Vuosi 2021 alkaa erikoisissa merkeissä.
Korona jyllää, ja sen ärhäkämpi versio on leviämisvaiheessa.

Englanti aloitti uuden elämänsä EU’n ulkopuolella ja asukkaat saavat syödäkseen sen valheilla ja katteettomilla lupauksilla maustetun sopan, jonka brexit -propagandistit Boris Johnson & Nigel Farage saarivaltion asukkaille keittivät.

USA:ssa salaliittoteorioihin seonnut, tuleva ex-presidentti yrittää laittomuutta hipovin keinoin pakottaa vaaliviranomaiset muuttamaan marraskuun demokraattisten vaalien lopputulosta.
Rivien väleissä hän ohjeistaa kannattajiaan olemaan äänestämättä Georgian tämän päiväisissä senaattorivaaleissa, mikäli presidentin vaalien tulosta ei muuteta.
Tätä voi pitää kapinahengen lietsomisena.
Washingtonin poliisi on joutunut kehottamaan Trumpin kannattajia jättämään aseet kotiin tullessaan osallistumaan vaalitapahtumiin.

Me Suomessa valmistaudumme huhtikuun kuntavaaleihin.
Sama propaganda mikä eristi britit Euroopasta ja on saattanut Yhdysvaltojen demokratian kaaokseen tulee myrkyttämään keskustelua myös omissa vaaleissamme.
Todennettavissa olevan tiedon korvaaminen valheen, vihan ja kaunan kyllästämällä tunteella tulee ikävä kyllä kuntavaaleissa näkymään myös meillä.

Eduskunnan päätäntävaltaan kuuluvia asioita yritetään ujuttaa kampanjointiin. Omien suunnitelmien ja visioiden esittelyn sijaan tullaan keskittymään muiden haukkumiseen.
Suomen kehuttu koulujärjestelmä on yrittänyt opettaa meitä paitsi lukemaan ja laskemaan, myös erottamaan tosiasiat valheista.

Tämä taito on näinä aikoina kullan arvoinen.

Kategoriat: Kotimaa, Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

PERSUT RYSÄN PÄÄLTÄ

Jostakin syystä heinäkuussa 2020 kotinsa ovella pahoinpidelty perussuomalainen eduskunta-avustaja Pekka Kataja antoi pahoinpitelyn jälkeen lausunnon, missä kuvaili hakkaajiaan ”arabialaisen näköisiksi”

Tästä alkoi tapahtumasarja, joka läpivalaisi Perusuomalaisen puolueen poliittisen agitaation valheellisuuden.

Persumeppi Laura Huhtasaari kiirehti tuoreeltaan kutsumaan twitterissä tapahtunutta ”rasistiseksi ja poliittiseksi hyökkäykseksi”.

Puolueen eduskuntaryhmän pj Ville Tavio twiittasi:
”ulkomaalaistaustainen mieskaksikko oli arvaamatta kotiovelle tullen ryöstänyt ja pahoinpidellyt sairaalakuntoon PS:n Keski-Suomen vaalipäällikkö Pekka Katajan, jonka tiesivät perussuomalaiseksi”

Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja sihteeri Simo Grönroos:
”Yhteen puolueeseen kohdistuva jatkuva demonisointi ja hysterian lietsominen voivat johtaa väkivaltaan ja luoda ilmapiiriä, jossa kyseisen puolueen edustajien koetaan olevan lainsuojattomia ja vapaata riistaa”

Tämä kaikki siis ennenkuin tekijät nyt on nimiä myöten paljastettu, nimet julkistettu ja todettu sekä supisuomalaisiksi että oman puolueen lähipiiriin kuuluviksi.

Yksikään valheita suoltanut tai tuomioita etukäteen jakanut perussuomalainen ei ole pahoitellut lausuntojaan, anteeksipyytämisestä puhumattakaan!

Perusuomalaisella puolueella on Halla-ahon kaudella ollut yhteyksia viiteen Suomessa toimivaan äärijärjestöön:
Suomen Sisu, Soldiers of Odin, Rajat kiinni -liike ja Suomi ensin -liike. (HS 20.9.2016).

Rähmällään – ja rysän päältä!

Kategoriat: Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Itse itseään tuomitsemassa…

Ex-oikeuskansleri Jaakko Jonkka ottaa keväällä ilmestyneessä kirjassaan ”Oikeusvaltion puolesta” kantaa mm. eduskunnassa nähtyyn oikeuskäytön häpeälliseen näytökseen, jossa perussuomalaiset kansanedustajat määrävähemmistöllään estivät puoluetoverinsa joutumisen syyteharkintaan eduskunnassa pitämänsä ns. vieraslaji -puheensa johdosta.

Ylen kirjasta tekemässä artikkelissa  Jonkka lausuu mm. näin: ”Minusta on rikosprosessuaalisesti luonnontonta, että eduskunnan suuri sali käy keskustelua ja äänestää puhtaasti oikeudellisesta kysymyksestä. Äänestetään siitä, onko perusteita jatkaa yksittäisen rikosasian käsittelyä tuomioistuimessa.”

Väitöstutkija Olli-Pekka Salminen esittää blogissaan, että perustuslain §30 voitaisiin yksinkertaisesti vain poistaa.

Itse tekee mieli kysyä myös, että minkähän takia meillä usein käy niin, että merkittävät viranhaltijat ja poliittiset vallankäyttäjät heräävät osoittamaan yhteiskunnassa olevia korjaamisen tarpeita vasta eläköidyttyään?

Mitähän suunnitelmia  nykyisellä oikeuskansleri Tuomas Pöystillä on näiden asioiden suhteen?

EDIT: Pöysti ilmaisi varovasti kannattavansa ministereiden ja kansanedustajien muita kansalaisia korkeamman syytesuojan purkamista.

Kategoriat: Politiikka, Yleinen | Avainsanoina | Jätä kommentti

Someraivon lietsontaa

Kärsin ilmeisesti ajoittaisesta masokismista, koska päätin viikko sitten työntää pääni mehiläispesään ja liityin fb-ryhmään ”Perussuomalainen Suomi”.
Ryhmässä on 4,5 tuhatta jäsentä. Vastaavia ryhmiä on muitakin.

Kokemus on karmaiseva mutta opettavainen. Samaan aikaan kun suuri osa kansalaisista keskustelee facessa tavallisista asioista kantojaan perustellen ja muita kuunnellen, on tässä ryhmässä päällä krooninen älämölö, huuto, solvaaminen ja valehtelu. Useimmilla tähän mekkalaan osallistuvilla on koirapilleihinsä puhaltavilta mielipidejohtajilta peräisien olevat valmiit vuorosanat, joita kommentteihin koetetaan parhaan kyvyn mukaan näpytellä – vaihtelevalla menestyksellä.

Raivokas hallituspuolueiden haukkuminen, ministereiden nimittely ja väkivaltaan vihjaavat kommentit on arkipäivää. Ja kaiken mekastuksen pohjalla muhii äärifanaattisuuteen vivahtava vastakkainasettelu ja täydellinen tosiasioiden halveksunta.

Tämä Trollipersujen someraivo ei ole syntynyt sattumalta, vaan on puolueesta johdetun ja masinoidun propagandan seuraus. Mallia on otettu USA’n trumppilaisuudesta, missä vastakkainasettelu, avoin valehtelu, tosiasioiden peittely ja törkeä kilpailevien poliitikkojen solvaus on ainoa strategia.

Tätä tuodaan nyt Suomeen ja lujaa.

Se miksi tällä metodilla saavutetaan lähes 20 %:n kannatuslukemat johtuu yksinkertaisesti siitä, että muut puolueet eivät ole halunneet heittäytyä tähän verbaaliin mutapainiin, vaan pyrkivät puhumaan kanssaihmisiään kunnioittaen.

Kuinka kauan näin voidaan toimia? Osassa perinteisiä puolueita on nähtävissä jonkinlainen hiljainen toive, että kyseessä olisi tilapäinen häiriö, joka menee ohi ja politiikassa palattaisiin normaaliin kielenkäytöön. 

Ei ole!

Vihanlietsojien tavoitteena on poliittisen valtansa kasvattaminen. Vielä vuosi pari sitten ajattelin, ettei tämä epä-älyllinen mölyäminen Suomessa mene läpi, mutta on ollut pakko päivittää käsityksiä. 

Kielenkäytön koventuminen on noteerattu jo korkeimmassa valtionjohdossa.
Pitäisi olla jo kaikille selvää, että myötähäpeilevä katseella seuraaminen ei enää riitä.

Kategoriat: Kotimaa, Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , | 1 kommentti

JOURNALISTISTA ARVOVALINTAVAIKUTTAMISTA YLE-VEROLLA?

En muista aikoihin nähneeni Yle TV1’n uutislähetyksessa yhtä räikeää puolueellisuuta kuin Pirjo Auvisen haastattelema, kokoama ja toimittama yli 6 minuutin pituinen opposition kriittisten koronanäkemysten esittely perjantaina 22.5 klo 20.30.
Kaikkien neljän oppositiopuolueen puheenjohtajat saivat esittää perustelemattomat kritiikkinsä ilman ensimmäistäkään tarkentavaa kysymystä.

Jussi Halla-aho
(Ps) syytti hallitusta ”sokeasta uskosta THL’ään” ja laumaimmuniteetti -strategian soveltamisesta.
Liike-Nyt’in pj Harkimon kritiikin väärin annetusta yritystuesta toimittaja luki inserttiin varmuuden vuoksi ensin itse, ennenkuin antoi Harkimon sanoa asian toistamiseen.
Pj Petteri Orpo (Kok) sai syyttää hallitusta ”miljardien” summittaisesta syytämisestä tukiin, ja pääsi antamaan moneen kertaan kuullut hyvät neuvonsa maskien käytön vahvasta suosittamisesta, alueellisten rajoitusten käyttöönotosta, testaamisesta jne.
Sari Essaijah (Kd) sai todeta hallituksen linjan ”selkeästi muuttuneen” (opposition kritiikin ansiosta…?) viruksen tukahduttamisen suuntaan.

Ainuttakaan hallituspuolueiden edustajaa ei haastateltu!
Eikä edes kritiikitön opposition edustajien haastatteleminen riittänyt:
Toimittaja Auvisen omat juonto-osuudet ennen, välissä ja ohjelman jälkeen edustivat samaa oppositiota tukevaa avoimen kriittistä agendaa.


Hyvä Yle
, tämä ei enää ole uutisvälitystä, tämä on Yle-verolla rahoitettua avointa oppositiopolitikointia!
Kaiken kukkuraksi tämä tapahtuu tilanteessa, missä kaikilla mittareilla mitattuna ja kansainvälisesti vertailtuna Suomen hallitus on hoitanut pandemian tähän saakka esimerkillisesti.
Joutuu kysymään, mitä Suomen nykyisessä mediailmastossa olisikaan tapahtunut, jos meillä mentäisiin länsinaapurimme luvuilla!

Kannattaa kuunnella itse!
 1’16” alkaen https://areena.yle.fi/1-50338598#autoplay=true
Kategoriat: Media, Politiikka | 1 kommentti

Koska olisi sopiva hetki… ?

Eduskunnan opposition tilanne on haastava. Pääministeri Sanna Marin, hänen hallituksensa sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö nauttivat suomalaisten ylivoimaisen enemmistön luottamusta tavasta, millä Korona -kriisiä tähän mennessä on hoidettu.
Luottamus näkyy myös kannatusmittauksissa.

Opposition on nyt kuitenkin oltava varpaillaan tunnustellakseen sopivaa hetkeä sille, että hallitusta voisi alkaa korventaa madonluvuilla Koronan talousvaikutuksista.
Liian ärhäkät vaatimukset liian pian saattaisivat luoda oppositiosta epäempaattista vaikutelmaa.
Mutta testipalloja voi jo varovasti viskellä.

Ylen pääuutislähetyksessä la 4.4 puheenjohtaja Jussi Halla-aho (PS) esitti, ettei hallituksen lupaamia työllisyys- ja ilmastopoliittisia tavoitteita pystytä uudessa tilanteessa toteuttamaan.

Petteri Orpo (Kok) sanoi talouden pohjan koronan vuoksi romahtaneen, mutta myönsi ettei syntyvän rahoitusvajeen korvaamiseen ole tässä tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin velkaraha. Mutta heti sen jälkeen tarvitaan Orpon mukaan “uudistuksia työmarkkinoille, julkiseen sektoriin, terveyspalveluihin ja verotukseen.”
Orpon peräämien uudistusten laadusta ei liene epäselvyyksiä.

Politiikan raadollisuutta kuvaa se, että keskellä sodanjälkeisen historiamme pahinta kriisiä oppositio vihjaa, että ylityöllistetyn hallituksen pitäisi ryhtyä kirjoittamaan uudelleen hallitusohjelmaa!

Orpon ja Halla-ahon tilannetta ei tule helpottamaan sekään, että huhtikuun aikana julkaistavien kannatusmittausten suunnasta jo on saatu hieman esimakua.

Kategoriat: Kotimaa, Politiikka | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Mitä Koronan jälkeen?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi tänään Radio Suomelle haastattelun. Pääaiheena oli korona ja siitä selviytyminen.
Talousmies kun on, sivusi presidentti paitsi koronaa myös euroja.
Keskityn tässä haastattelun talousosioon.

Globaali velkaantuminen paisuu yhtä nopeasti kuin korona.
Aikanaan korona sammahtaa, mutta velkaantuminen ei.
Yksityisen finanssipankkiklusterin myötävaikutuksella globaali velkaantuminen on myös kiihdyttänyt varallisuuden keskittymistä.

Uusi Suomi:
Velkaantuminen on kiihtynyt siitä alkaen, kun valtio toisensa jälkeen luopui kultakannasta, eli keskuspankkien velvollisuudesta pitää hallussaan liikkeelle laskemaansa valuuttamäärää vastaava kultavaranto.
Kun tästä luovuttiin, saatettiin valtioiden keskuspankeissa painattaa seteleitä täysin pidäkkeettömästi ja luoda rahaa omilla päätöksillä.

Presidentti Niinistö kuvaili tätä kehitystä EKP:n kohdalla näin:

”Olen pidempään ja nyt erityisesti päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että finanssit, rahamaailma on muuttanut kokonaan asentoaan. Tarkoitan tällä sitä, että EKP luo uutta rahaa omassa taseessaan ilman että siinä on mitään realivakuuksia tai takuita takana.
Tällä pelillä on menty 10 vuotta ja nyt se peli senkun paisuu. Toivotaan, että keskinäinen luottamus rahajärjestelmään säilyy, silloin meillä on vain isoja numeroita, sanoisko näin”

Koronaa ei tule vähätellä.
Mutta kun globaali, kaulaansa myöten velkaantunut maailmantalous romahtaa valtioiden yksi toisensa jälkeen menettäessä maksukykynsä, mennään syvälle.

Sellaisen katastrofin varalle tulisi olla olemassa kansainväliset valmiuslait.

Kategoriat: EU, Kotimaa, Talous, Ulkomaat | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

… elefantti demokratian lasikaapissa…

Yhdysvaltain senaatin republikaanenemmistö vapautti presidentti Trumpin virkarikossyytteistä 5.2.2020. Se teki näin siitä huolimatta, että todisteet presidenttiä vastaan olivat vastaansanomattomat.
Senaatin republikaanit estivät samalla Trumpin ex-turvallisuusneuvonantaja John Boltonin todistuksen, joka olisi ollut presidentin kannalta tuhoisa.
Sanalla sanoen Yhdysvaltain senaatti pyyhki pöytää länsimaisille demokratioille tunnusomaiseksi väitetyllä vallan kolmijako-opilla.
Oikeutta yksinkertaisesti estettiin toteutumasta.

Donald Trump kiitti ja on sen jälkeen toiminut – jos mahdollista – vielä selkeämmin diktaattorin elkein.
Hän ei epäröi kommentoida vireillä olevia oikeusjuttuja eikä häpeile kertoa tuomareille, miten hänen oma ex-neuvonantajansa, ”likaiseksi huijariksi” nimitetty  rikoksista narahtanut Roger Stone tulisi tuomita. Kaveria ei jätetä… .
Jopa presidentin oman oikeusministerin, William Barr’in mitta alkoi täyttyä.


Kun Stone kuitenkin tuomittiin, kiirehtii presidentti heti toteamaan, että ”Robertin” armahtaminen on todennäköistä, koska häntä on kohdeltu ”epäreilusti”.

Väistämätön kysymys on: Jättikö Stone oikeudessa kertomatta jotakin Trumpin kannalta raskauttavaa?
Trumpin lupaus armahtamisesta heti tuomion jälkeen saattoi motivoida tuomittua pitämään suunsa kiinni.

Marraskuun 2020 presidentinvaaleihin liittyen epäilyjä Venäjän sekaantumisesta vaaleihin on esitetty. Edellisissä vaaleissa 2016 Venäjän sekaantuminen vaaleihin Trumpin valinnan varmistamiseksi todettiin sekä CIA:n että FBI:n raporteissa.
Nyt Trump on vihjannut Venäjän olevan jälleen valmis puuttumaan vaaleihin – demokraattiehdokas Bernie Sandersin puolesta!

Bernie Sandersin Washington Post’issa julkaistu vastaus on ytimekäs:
Sanders -vihjailujen jälkeen Trump (2016 vaaleissa sekaantumisesta hyötynyt osapuoli) julistaa yhdessä Putinin (2016 vaaleissa tekijäksi osoitettu osapuoli) kanssa, ettei mitään ”vaikuttamisyrityksiä” ole – ilmeisesti tarkoittaen, ettei niitä ole ainakaan Trumpin puolesta.
Kaksi pukkia yhteisen kolhoosinsa kaalimaalla.

Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna meno USA’ssa näyttää absurdilta. On pakko olla sitä mieltä, että jenkeillä tällä hetkellä EI OLE sellaista johtajaa, jonka he ansaitsevat.

Kategoriat: Media, Ulkomaat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti